Teknologiajohtaminen 16.3.2009

Jatkoa tenttiarkistoinnille.

1. Kuvaile teknologiajohtamisen prosessin eri vaiheita. Tarkastele vaiheita vaihtoehtojen määrään ja kustannusten kertymiseen nähden prosessin aikana.

2. Kuvaile lyhyesti, miten modulaarinen ja arkkitehtuurinen innovaatio eroavat toisistaan.

3. Tarkastele lyhyesti, mitkä viisi keskeisintä tekijää vaikuttavat teknologian/innovaation diffuusioon kohdepopulaatiossa.

4. Tarkastele lyhyesti teknologisen kehityksen elinkaarimallia.

Tentti meni ihan mukavasti, tosin en ollut lukenut ohjeita kokonaan ja näin ollen oli sähköpostiosoite ja osasto jäänyt kirjaamatta tenttipaperiin. Toisaalta tentin laatijakin oli ollut hieman hajamielinen, meidän yliopistossa kun nuo osastot muuttuivat tiedekunniksi jo vuosi ja 3kk sitten... Ehkä itse tenttivastauksiinkin olisin voinut kirjoittaa vähän eksaktimmin, mutta kokonaisuudessaan oli ihan mukava aloitus varsinaiselle tenttiviikolle, kyllä se aina ainakin läpi menee.

Kovat arvot ja tekopyhyys.

Fuksivuonna kerättiin rahaa haalareihin myymällä mainoksia ja kävi niin, että rahaa jäi yli mukavasti. Niinpä suuntasimmekin koko tuotantotalouden vuosikurssin kanssa Amarilloon ja ilta oli hyvin antoisa. Tulin jutelleeksi Naapurin Tn kanssa ja monen muun, ei niin tutun ihmisen kanssa. Yllätyin positiivisesti, innostuin Berliinistä, huvituin erään ihmisen suusta putkahtaneesta "kyllä arjestaankin voi iloita!"-kommentista, ja huomasin jälleen kerran, ettei kaikkia opi ymmärtämään millään tasolla vaikka kuluisi kuinka monta vuotta.

Yksi kaveri oli päätynyt pöytäseuraan, jossa eräs oli kertonut reissanneensa kaksi kesää Euroopassa, kun töitä ei löytynyt ja jossa toinen oli tuominnut tämän, koska "miten luulet ikinä saavasi töitä ilman työkokemusta". Jatkoilla tuli puhetta kirkosta ja erään pojan vaihtokaupungista, jossa on vaikea asuntotilanne. Kun epähuomiossa mainitsin, että ainahan voi mennä merimieskirkolle (ainakin Lontoossa siellä on majoitettu vaikeassa tilanteessa olevia), tämä totesi että "niin, anomaan Jumalan armoa". No ei, en minä nyt ihan sitäkään tarkoittanut...

Epätoivo kesätöiden löytymisestä tuntui vellovan ja halveksunta kestävän tuotannon sivuainetta kohtaan huokuvan sivulauseista ja -huomautuksista, mikä on outoa, sillä huomattavan moni (myös halveksujista) sitä opiskelee.

Käsittämätöntä. Ja kuitenkin jossain määrin viihtyisää. Berliini, mmm. Viskijäätelö, mmmm.

Nuuskamuikkunen pyhiinvaelluksella.

Tänään oli hyvän aamun jälkeen huono päivä, pahoitin mieleni kun luennoitsija tiedusteli yleisesti luennolla toiselle kurssille kirjoittamiemme tekstien aiheita ja sen jälkeen saamiamme arvosanoja ja kun kerroin aiheeni ja sen jälkeen saaneeni 3, täti tuumasi että "no, ei ole pakko kertoa mitä siitä sai" ja sai aikaan yleisen naurunhörähdyksen. Tiedusteli sitten vielä seuraavaltakin myös sitä arvosanaa - ilmeisesti saamani 3 oli kovin ala-arvoinen, kun seuraavaksi tuli lista asioista, joita 3 saaneet eivät olleet ymmärtäneet kirjoittaa...

Biopolttoainereferaatti, teknologiajohtamisen harjoitustyö ja kandintyö painavat niskaan, huomenna on saatava tuo ensimmäinen pois päiväjärjestyksestä etten vallan uuvahda. Yliopistolla puhutaan paljon kesätöistä ja -työttömyydestä, ahdistun kun tuttujen joukossa on niitä, jotka eivät edes hae edellisvuotiseen paikkaan, jossa kuukausipalkka on ollut "niin surkea 1200e/kk". Herään taas pohtimaan, olenko jotenkin väärin asennoitunut, kun minusta työ kuin työ on tärkeää palkasta huolimatta. Eilen joku taannoiseen palkkabloggaukseeni vielä kommentoi, että "on jokaisen oma asia tekeekö töitä nälkäpalkalla" ja ettei hän "tee mitään alle 2000 eurolla". Aika kova asenne - on kovin vaikea ymmärtää.

Illalla luin useamman kurssin luentomateriaaleja, keittelin valtavan määrän teetä ja kaakaota ja rentouduin sitten Areenan tarjoamalla Löytöretki-ohjelmalla. Ohjelmassa kuusi suomalaista on lähtenyt kuukauden vaollukselle Pyreneiltä Santiago de Compostelaan aikomuksenaan selvittää matkan aikana oman elämänsä tilaa itselleen. Kesällä 2007 oli tarkoitus vaeltaa samainen reitti, mutta suunnitelmat muuttuivat ja sen jälkeen olen toistuvasti palannut aiheeseen. Kun näköni on tasaantunut aikanaan, tahdon lähteä vaellukselle, ottaa mukaan Raamatun, vaihtosukat ja t-paidan.

Olen pohtinut Nuuskamuikkusta tänään myös. Miten onkaan surullista, että iloa ja onnea kerää vuoriksi ja keoiksi ympärilleen, vaikka todellisuudessa omaisuus aiheuttaa vain ahdistusta. Leikittelen ajatuksella, että pääsisin kaikesta omistamastani eroon. Ehkä tuleva muutto on virittänyt minut tähän ajatukseen ja ehkä se on toisaalta mahdollisuus karsia omaisuutta. Niin suuri osa kirjahyllyni ja vaatekaappini sisällöstä on ollut koko Tampereella asumiseni ajan täysin koskematta. Näitä tavaroita varmasti tarjoan edelleen myös täällä blogissa. Pois heittäminen on ajatuksena minulle vieras, toivoisin että tavaroiden tarinat saisivat jatkua toisaalla.

Neuletakin tuunausajatuksetkin selkeytyvät koko ajan, Nuuskamuikkunen on läsnä myös siinä.

Pistä pösöön porkkanoita. Biopolttoaineista.

Tekeillä on lyhyt referaatti biopolttoaineista kouluun. Tieto tuntuu olevan kiven alla, joten mikäli jollakulla on osoittaa taho, josta voisin nyhtää tietoa biopolttoaineiden päästöistä, vinkkejä otetaan vastaan.

Biopolttoaineilla tarkoitetaan yleisesti orgaanista materiaa, josta saadaan energiaa erinäisin keinoin. Maailmanlaajuisesti suurimmat biopolttoaineen raaka-aineet ovat maissi, sokeri ja sokeriruoko sekä erilaiset öljykasvit (öljypalmu, rapsi). Pikavilkaisulla listasta voi todeta, että nehän on kaikki ruokaa! Biopolttoaineista etsitään vaihtoehtoa fossiilisille polttoaineille erityisesti liikenteeseen. Alkuinnostuksen jälkeen on kuitenkin hiljalleen palattu realiteetteihin.

1. Biopolttoaineita viljellään pitkälti kehittyvissä maissa ja koska energiasta maksetaan enemmän kuin ruuasta, sadot menevät energiaksi ja ihmiset näkevät nälkää. Viime kevään ruokakriisin yhdeksi syyksi on arvioitu biopolttoaineita - niiden vaikutusten arvioidaan olevan 3-75%. Valtava ero arvioissa on tyypillinen biopolttoaineille: Yhdysvalloissa tutkimusta tuetaan ja biopolttoaineet nähdään mahdollisuutena irtautua tuontoöljystä ja siksi niiden merkitystä vähätellään. Suomalaisen Kepan arvio biopolttoaineiden vaikutuksesta ruokakriisiin liikkuu 10-15%:ssa.

2. Biopolttoainepeltojen tieltä raivataan ja poltetaan sademetsää. Sademetsä sitoisi valtavat määrät hiilidioksidia ja onkin laskettu, että sademetsän kaatamisesta vapautuva ja sitoutumatta jäävä hiilidioksidi on kompensoitu biopolttoaineen poltosta saatavilla säästöillä vasta 300 vuotta sademetsän kaatamisen jälkeen.

3. Biopolttoaineet viljellään pääosin vähintään yhtä kaukana kuin mistä öljy ja muut fossiiliset polttoaineet tuodaan. Kuljetuksesta aiheutuu siis vähintään yhtä paljon päästöjä. Kotimaasta olisi saatavilla paperiteollisuuden ja elintarviketuotannon sivutuotteena syntyvää biopolttoaineeksi sopivaa materiaalia, josta ainakin osa menee tällä hetkellä hukkaan.

4. Biopolttoaineesta vapautuu hyvin lähelle samanverran ja yhtä pahoja päästöjä kuin fossiilisistakin polttoaineista.

Jälleen kerran hoidetaan siis syiden sijaan seurauksia ja oireita. Paras ratkaisu olisi varmasti vähentää liikenteen tarvitseman polttoaineen määrää ja siirtyä enenevissä määrin hybridi- ja sähkötekniikkaan ja tuottaa sähköä kestävästi.