Olin tänään...

... Samuli Putron keikalla. Se oli hyvä, ajatuksia herättäviä kappaleita, tuttuja ja vieraita. Eriskummallisia körttisanoituksia, ainakin kolmessa-neljässä eri kappaleessa körtit ja Jumala ja Jeesus ainakin yhdessä lisää.

Katsoin pariskuntia, kuuntelin Samulin sanoja ja mietin, että mitä minusta tulee.

Myös M. oli keikalla, tuli tervehtimään ja kuulumisia kertoessani huomasin, että viime viikot olen opiskellut ja opiskellut, suorittanut ja opiskellut hieman lisää. Tahdon valmistua nopeasti, suunnittelen jo ensi kesää, kahden talven päähän. Vuoteen 2012.

Mietin, voinko kahden maisteritutkinnon turvin saavuttaa sellaista, mitä näkevät vähemmällä vaivalla. Tulisiko minusta sittenkin uranainen?

Ryhmätyötä tehdessä olen taas tunnistanut itsessäni oudon roolin, nolostunut siitä, että yksi ryhmäläinen kysyy minulta usein voiko tehdä näin tai noin. Olen ajatellut, miten moni asia elämässäni johtuu siitä, että tarkasti suunniteltuun ja ohjelmoituun ei mahdu poikkeuksia.

Olisinko valmiskaan ottamaan elämääni mitään uutta?

Ihailen veljeäni ja veljen E:tä, joka on ollut puoli vuotta toisella puolella Eurooppaa. Mietin, onnistuisiko se minulta, riittäisikö luottamus? Suunnittelen pitkälle, mutta haluan, että kaikki on varmaa, että varmasti saan lähteä. En halua uhrata suunnitelmiani kenenkään vuoksi. Ehkä siinä on se, mistä kiikastaa.

Kierrätystehtaalla oli paljon lastenvaatteita. Tapasin siellä H:n, joka uskaltaa paljon enemmäin kuin minä. Miksei minulle sanottu, että lukion jälkeen voi muuttaa vaikka Englantiin.

Olen juuttunut elämääni, näihin kuoriin ja puitteisiin.

Kaiken tämän sekavan jälkeen menen nyt nukkumaan, huomenna taas opiskelen, jotta joskus valmistuisin.