YLE uutisoi tänään, että Espoossa lasten päivähoitolaskuihin on merkitty myös se hinta, joka palvelun tuottamiseen menee. Käytäntöä ollaan laajentamassa myös terveydenhuoltoon. Laskussa lukee siis "Lapsen päivähoito 230e (1100e)" tai "maksansiirto (tähän sairaalamaksun summa) (100 000e)". Ajatuksena on ollut tehdä ihmisille näkyväksi se, mihin verorahat tässä maassa kuluvat.
Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Monilla ikäisilläni on mielikuva, että tämällä hetkellä vallan kahvassa olevat suuret ikäluokat ovat "mulle kaikki heti nyt" ja "saavutetuista eduista emme luovu"-sukupolvea ja tämä kuva kyllä vahvistuu nyt entisestään. Heillä on usein varaa, kuten myös osalla nuoremmista työssäkäyvistä, valita esimerkiksi julkisen ja yksityisen hoidon väliltä ja tarvittaessa voi tuntea, ettei suotta kuluta yhteiskunnan verovaroja toisin kuin ne alemmat sosiaaliluokat.
YLE mainitsee, että erityisesti vanhukset saattavat kuitenkin kokea merkinnän syyllistävänä. Mutta ei ainoastaan vanhukset! Kuka tahansa, kenellä ei ole varaa tai mahdollisuutta vaihtoehtoon. Minä tunnen syyllisyyttä jatkuvasti siitä, että minut on luokiteltu vaikeavammaiseksi (joka toki olen, vaikken tunnekaan olevani) ja sen vuoksi saan yhteiskunnalle kalliita palveluita, joista en jaksa/osaa/muista olla kiitollinen joka päivä. On syynsä, että esimerkiksi apuvälineitä anottaessa ulkopuolisen asiantuntijan antamaan apuvälineiden tarvetta koskevaan lausuntoon ei ole merkitty apuvälineiden hintaa - jottei kukaan kokisi syyllisyyttä ja jättäisi niitä hakematta, kun yhteiskunnan etu viime kädessä on, että kukin saa tarkoituksenmukaisen koulutuksen ja voi työtänsä tehdä. Siitä huolimatta, kun apuvälineet sitten myönnettiin ja loppusumma oli papereihin merkitty, koin syyllisyyttä. 10 000 euroa apuvälineisiini, kuinka kauan minun on tehtävä töitä, ennen kuin olen yhteiskunnan kanssa sujut?
On toki hyvä, että ihmiset tietävät, minne raha menee. Se on läpinäkyvyyttä ja hyvää hallintoa. On kuitenkin oltava aika tarkka siinä, mihin kaikkeen hintalapun kiinnittää. Jättääkö osa vanhuksista menemästä hoitoon? Jättääkö joku vielä työkykyinen menemättä kuntoutukseen ja lopulta päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle, jolla toki on vielä kuntoutustakin suurempi hintalappu?
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Samalla logiikalla voisi ajatella että minä en saisi poistua maasta ennen kuin olen maksanut veroja vähintään lapsilisieni, koulutukseni ja opintotukeni verran. Mutta niin minä vaan suunnittelen hyvällä omallatunnolla poistuvani maasta näin pian valmistumisen jälkeen.
Joo, toki mun logiikkani on huono, mut en silti aivan täysin ymmärrä, mitä sillä saavutetaan, että laskuihin kirjoitetaan palvelujen todellinen hinta. Eikö sen voisi jotenkin muutenkin ilmaista?
Huono idea se minunkin mielestäni on. Käsittääkseni sillä tavoitellaan kiitollisia veronmaksajia, mutta en usko että onnistuu.
Niinpä. Vähän omituista yrittää saada ihmiset tuntemaan kiitollisuutta (tai kiitollisuuden velkaa) siitä, että HE ITSE tekevät työtä, josta maksavat veroja, joilla maksetaan HEIDÄN palvelunsa.
En sano että kannattaisin tuollaista hintalappujen kiinnittellyä, mutta kyllä se on vaan mukava joskus (huom. harvoin) kun esimerkiksi maksusitoumusasiakkaat huomaavat hintatarran ja tajuavat saavansa usean sadan euron lääkkeet ilmaiseksi. Toivottavasti se pistää heidät miettimään, ovatko kaikki tuotteet todella tarpeellisia. Tarkoitus ei todellakaan ole syyllistää, mutta ainakin itse haluaisin nähdä vähemmän "kaikki heti mulle nyt (huolimatta tarpeesta)"-mentaliteettia.
-Apteekintäti N
Apteekissa hinta onkin mun mielestä ihan tosi kätevästi esillä, kun ainakin mun kuiteissa lukee sen hinta, jonka alla Kela-korvaus ja sen alla lopullinen summa. Apteekissa asian myös huomaa - jos Kela-kortti ei ole mukana, joutuu käsittääkseni maksamaan koko hinnan ja hakemaan korvauksen erikseen?
Päivähoidon kanssa mua lähinnä ihmetyttää, että miten tästä hyödytään, koska eihän sitä lasta voi kotiinkaan jättää, jos tuntuu pahalta, että yhteiskunta maksaa sen mukulan hoidosta...
Lähetä kommentti