... 23 vuotta sitten, oli kova pakkastalvi. Tänään oli kaunista muttei kylmää, taksikuski onnitteli ja hymyili, ystävät tulivat ja onnittelivat ja olin hämmentynyt, miten moni tahtoi viettää luonani aikaa! Aina, kun kutsuu monta ihmistä, jää vähän haikea olo ja sellainen olo, ettei ollenkaan kaikkien kanssa ehtinyt rupatella, mutta aina on onneksi uusia päiviä ja juhlia. Nyt minua väsyttää, huomenna kirjoitan koulutehtäviä ja tapaan vielä yhden ystävän, tiskaan valtavat määrät tiskiä ja iloitsen siitä, että voin tehdä mitä tahansa ruokaa - ei ole pakko syödä juhlien tähteitä.
Kun äitini oli 23, hän oli juuri mennyt naimisiin.
Kun mummini oli 23, hän oli äiti.
Toisinaan tunnen oloni riittämättömäksi.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Koen usein siunauksena sen, että äitini eikä isoäitini eivät kumpikaan menneet nuorena naimisiin. Ei tarvitse stressata ja vertailla vanhempiin sukupolviin. Isoäitini kyllä oli jo kaksosten äiti minun ikäisenäni, mutta minä olenkin jo vaikka kuinka vanha. ;)
Pilvi, sulla on sentään jo mies ja vakaa aikomus sen kanssa naimisiin! :) Äidin puolen suvustahan tämä paine ei kyllä tule, enemmän meidän iskän suvussa kysellään asioiden tolaa. Tämä on hämmentävää tämä ikääntyminen. Myös juhlista jäävän tiskin määrä on hämmentävä.
Tytti kuule. Nyt sano paineille huihai! Kun ikä alkaa kakkosella, yliopistotutkinto on alkuvaiheessa, kenelläkään ei ole oikeutta painostella. En sano, että rakkautta olisi helppo löytää tai vähättele sen kaipuuta, mutta sulla on vielä paljon tuntematta tätä kaupunkia ja kaikkia sen ihania miehiä. :) :)
Mun äiti oli hädin tuskin kahdenksantoista, kun sai ensimmäisen lapsen. Myös mun mummulla oli alle kaksikymppisenä lapsi. Mun isä oli kaksikymppisenä tyttövauvan isä ja kahden pienen pojan isäpuoli. Kaikki siinä, miten näiden ihmisten elämä on mennyt huutaa, mitä aikuisempana lapset saa, sen parempi. Mun isä on nyt 46 ja taas pienen tyttövauvan isä. Se ei oo koskaan harmitellut, että mä synnyin, mutta sitä kylläkin, ettei silloin nuorena osannut nauttia lapsistaan niinkuin nyt. Mua ei siis vanhempien taholta painosteta. Tässä kysymyksessä ne on viisaita. Tietävät, etteivät ole hyvä esimerkki.
Ymmärrän tavallaan sun pohdinnan ja vertailun, teenhän sitä itsekin. Mutta sulla ei kuitenkaan ole edes lähellä ne vuodet, kun lapsien saaminen käy hankalaksi. Nauti nyt siitä, että olet 23 vuotta nuori. Ja vapaa kuin taivaan lintu tekemään mitä vaan. Kun on mies, työ ja lapsia, se ei sitten enää olekaan niin.
Joo, näin aamuisin asiaa on helpompi ajatella näinkin päin. Öisin tiskivuoren keskellä ei niinkään :)
Onnea näin jälkikäteen. Nauti kun viä voit! :)
Kiitos! Nautin, kohta myös lomasta, kun saan vikan esseesivun kirjoitettua, tulostettua ja pistettyä postiin, niin suuntaan Lapin yöjunaan, jännää!
Lähetä kommentti