1. Kuulin, ettei vammainen saa Suomessa adoptiolupaa.
Edit. Suomen kolmesta palveluntarjoajasta (Pelastakaa Lapset, Interpedia, Hki:n kaupunki) ongelma koskeekin varmuudella vain ensimmäistä (joka lienee kuitenkin suurin lapsia välittävä taho). Interpedian tiedoissa mainitaan, että vanhemman oma vamma voi olla peruste special needs -lapsen adoptiolle. Ts. näkövammainen vanhempi voi pärjätä näkövammaisen lapsen kanssa vähintään yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin näkevä.
2. Miten helpoksi Ikea onkaan tehnyt leipomisen, kun ruisleipäkin valmistuu vaan vesi tölkkiin lisäämällä, purkkia ravistelemalla ja taikina vuokaan pullauttamalla. (Tiedän, lopputulos tuskin lienee kovin luomu tai lisäaineeton.)
Edit 2. Leipä oli kaiken kukkuraksi oikein hyvää!
3. Minne katosi Kalastajan vaimo, jonka uudempaan blogiin sivupalkissa on linkki ja joka onkin yhtäkkiä muuttunut suljetuksi?! Mitä tapahtui?
Edit 3. Asia selvisi, Johanna oli pitänyt hetkellisen tauon ja harkitsee blogin jatkoa :)
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
1. Tuo on ihan ylikenkkua oikeasti.
2. Se leipä on oikeasti ihan syötävää. :D
3. Mitä ihmettä? Hukkaan mennyt! O_O
1. No niin on!
2. Se tuli juuri uunista, kohta pääsen testaamaan, haju ainakin on hyvä.
3. Kerta kaikkiaan hukkaan mennyt! Toivon, että on sulki vain sen ajan, kun bloggaaja on reissussa Suomessa.
Hei!
Kiitos blogistasi, löysin sen tunti sitten ja olen lueskellut juttuja sieltä täältä. Olen kahden pojan (3v ja 11kk) äiti, ja molemmilla pojillani on synnynnäinen harmaakaihi. Ajattelen kuitenkin että pojat eivät lähtökohtaisesti ole näkövammaisia lapsia vaan ihania persoonia joiden ainutlaatuisuuteen näkövammaisuus kuuluu yhtenä persoonallisuuden osana. Silmäpolilla saa välillä sen vaikutelman että kaihi on "korjattavissa ole sairaus" mutta synnynnäisyys aiheuttaa sen ettei moniulotteista näköä saada koskaan takaisin ja näön heikkous tulee vaikuttamaan elämään monin tavoin. Tällä hetkellä toisella pojalla on käytössä vahvat sankalasit, toisella piilolinssit. Silmänpaineiden kanssa painitaan täälläkin, lääkitys onneksi on toiminut tähän asti.
Äitinä sitä tulee silloin tällöin mietittyä poikien tulevaisuutta ja olen teksteistäsi löytänyt loistavia pohdintoja näkövammaisuudesta ja elämästä yleensä.
Vaikutat aktiiviselta ja itsenäiseltä nuorelta naiselta ja jään varmasti seuraamaan blogiasi.
Aurinkoista kevättä!
-Kellu
Hei Kellu!
Tulipas hyvä mieli, vertaistuki on sitä parasta tukea kyllä :) En tiennytkään, että noinkin pieni voi saada piilolasit! Pääosin olen positiivinen, mutta aina on huonoja päiviä, niinkuin varmaan kaikilla. Synnynnäinen "sairaus" on siinä mielessä "helppo", ettei lapsi miellä itseään mitenkään tavallista vammaisemmaksi, tietyt asiat osaa tehdä ja toisia ei, ihan niinkuin toiset osaa juosta lujaa ja toinen ei vain pysty piirtämään luonnollisen näköisiä kuvia. Samanlaista luopumisen tuskaa, kuin heikkenevän näön kanssa, ei varmasti joudu kokemaan, vaikka omat kasvukipunsa on kyllä kaikilla.
Lähetä kommentti