torstai 11. joulukuuta 2008

Yksinasuvien köyhyydestä.

Olen miettinyt köyhyyttä paljon, enkä sitä sinällään tahdo aliarvioida. Tänään oli Aamulehdessä juttu, jossa kerrottiin ison siivun yksineläjistä elävän köyhyydessä. Esimerkkinä jutussa oli mies, jolle jäi vuokran jälkeen 385 euroa elämiseen. Miehellä ei ollut varaa digiboksiin ja omasta mielestään hän olisi ilman ystävien, sukulaisten ja seurakunnan apua kuollut jo nälkään.

Minun tuloni ovat opintotuki ja 10 tunnin viikkotyöstä saamani hyvä palkka. Asun pienessä kaksiossa yksin ja vuokran jälkeen käteen jää lähes prikulleen tuo sama summa. Ymmärtäisin köyhyyden, jos tuosta pitäisi maksaa asumiseen liittyviä kustannuksia, mutta mielestäni 10e päivässä kattamaan syömiset, kulkemiset, puhelin ja muut kunkin tarpeelliseksi kokemat asiat on ihan kelvollinen summa. Toki tässä keskustellaan elintasosta, johon on totuttu. Minä en joudu maksamaan sähköstä, vedestä, internetistä tai pyykkäämisestä ja julkisessa liikenteessä saan opiskelija-alennuksen.

Mutta toisaalta olen tämän vuoden aikana matkustanut omakustanteisesti kaksi viikkoa Englannissa, viikon Suomessa, syönyt monipuolista luomuruokaa ja Reilun Kaupan tuotteita, kulkenut kymmeniä juna- ja bussimatkoja, ostanut uusia vaatteita, käynyt elokuvissa...

En tiedä, käytänkö rahani jotenkin oudosti, mutta mielestäni usein köyhyydeksi mielletään mitä omituisimpia asioita.

Mitkä asiat kuuluvat ihmisen perustarpeisiin? Perusoikeuksiin? Kohtuulliseen toimeentuloon?

3 kommenttia:

annika kirjoitti...

Oon miettinyt samaa. Mulla jää vuokran, veden, sähkön, netin yms jälkeen käteen opintorahasta+asumistuesta n. 200 euroa, ja yleensä en joudu miettimään rahankulutustani. Lisänä siis kesätöistä tienatut rahat. Kyse on aika pitkälti siitä, paljon maksaa vuokraa. Omakotitalokommuunihuoneestani maksan 210 euroa kuussa, suuri osa ruoasta dyykataan (okei moni ei kyllä sitä haluaisi tehdä) ja loput ostetaan luomuna ja reiluna. Toisaalta kuljen kaikki matkat pyörällä (ei mene rahaa busseihin, kunto pysyy hyvänä ja ehkäisen näin myös sairauksia) ja vain harvoin junailen muualle, mutta on mulla varaa tehdä ulkomaanmatkojakin vuosittain.

En TUNNE itseäni köyhäksi. Eikö köyhyys ole sitä, että joutuu miettimään, mistä saa päivittäisen toimeentulonsa ja mistä saa ruokaa? Minä en joudu.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiset ovat tottuneet liian korkeaan elintasoon. Miksi hitossa pitäisi olla digiboxi? Minä pärjään hyvin ilmankin. Toisaalta minulla ei ole myöskään sairauksia, joiden hoitoon menisi paljon rahaa...

No, monipiippuinen juttu, mutta kyllä ihmiset luulevat nykyään tarvitsevansa enemmän kuin sen oikeasti tarpeellisen. Ihan kuin ei muka voisi löytää onnea jostain muualta kuin taulutelevisiosta, porealtaasta ja Thaimaan-matkasta.

Anonyymi kirjoitti...

Pelkällä opintotuella elävänä olisin ihan innoissani jos jäis tuon verran rahaa vuokran jälkeen. Elelisin herroiksi. :D Toisaalta taas jos sattuu eteen yhtään isompia hankintoja niin niitä joutuu sit kyllä miettimään ja säästämään niihin useemmanki kuukauden..

Anonyymi kirjoitti...

Heh..muistan ikuisesti radiojutun jossa kerrottiin että jos vuokran jälkeen jäävät tulot on alle 500€ elää suomessa köyhyysrajan alapuolella..tuo oli aikana jolloin asuin treellä ja kuukausitulot oli ennen sitä vuokraa sen alle 500€ enkä kertaakaan ollut ajatellut itseäni köyhänä...nyt jossain luki että köyhyysraja olisi 1250€/kk en yhtään ymmärrä, vaikka miten laskin niin sain tuhon buddjetiin aina mahtumaan ainakin yhden etelän matkan vuodessa =)

-Veera