Olen miettinyt köyhyyttä paljon, enkä sitä sinällään tahdo aliarvioida. Tänään oli Aamulehdessä juttu, jossa kerrottiin ison siivun yksineläjistä elävän köyhyydessä. Esimerkkinä jutussa oli mies, jolle jäi vuokran jälkeen 385 euroa elämiseen. Miehellä ei ollut varaa digiboksiin ja omasta mielestään hän olisi ilman ystävien, sukulaisten ja seurakunnan apua kuollut jo nälkään.
Minun tuloni ovat opintotuki ja 10 tunnin viikkotyöstä saamani hyvä palkka. Asun pienessä kaksiossa yksin ja vuokran jälkeen käteen jää lähes prikulleen tuo sama summa. Ymmärtäisin köyhyyden, jos tuosta pitäisi maksaa asumiseen liittyviä kustannuksia, mutta mielestäni 10e päivässä kattamaan syömiset, kulkemiset, puhelin ja muut kunkin tarpeelliseksi kokemat asiat on ihan kelvollinen summa. Toki tässä keskustellaan elintasosta, johon on totuttu. Minä en joudu maksamaan sähköstä, vedestä, internetistä tai pyykkäämisestä ja julkisessa liikenteessä saan opiskelija-alennuksen.
Mutta toisaalta olen tämän vuoden aikana matkustanut omakustanteisesti kaksi viikkoa Englannissa, viikon Suomessa, syönyt monipuolista luomuruokaa ja Reilun Kaupan tuotteita, kulkenut kymmeniä juna- ja bussimatkoja, ostanut uusia vaatteita, käynyt elokuvissa...
En tiedä, käytänkö rahani jotenkin oudosti, mutta mielestäni usein köyhyydeksi mielletään mitä omituisimpia asioita.
Mitkä asiat kuuluvat ihmisen perustarpeisiin? Perusoikeuksiin? Kohtuulliseen toimeentuloon?
Minun tuloni ovat opintotuki ja 10 tunnin viikkotyöstä saamani hyvä palkka. Asun pienessä kaksiossa yksin ja vuokran jälkeen käteen jää lähes prikulleen tuo sama summa. Ymmärtäisin köyhyyden, jos tuosta pitäisi maksaa asumiseen liittyviä kustannuksia, mutta mielestäni 10e päivässä kattamaan syömiset, kulkemiset, puhelin ja muut kunkin tarpeelliseksi kokemat asiat on ihan kelvollinen summa. Toki tässä keskustellaan elintasosta, johon on totuttu. Minä en joudu maksamaan sähköstä, vedestä, internetistä tai pyykkäämisestä ja julkisessa liikenteessä saan opiskelija-alennuksen.
Mutta toisaalta olen tämän vuoden aikana matkustanut omakustanteisesti kaksi viikkoa Englannissa, viikon Suomessa, syönyt monipuolista luomuruokaa ja Reilun Kaupan tuotteita, kulkenut kymmeniä juna- ja bussimatkoja, ostanut uusia vaatteita, käynyt elokuvissa...
En tiedä, käytänkö rahani jotenkin oudosti, mutta mielestäni usein köyhyydeksi mielletään mitä omituisimpia asioita.
Mitkä asiat kuuluvat ihmisen perustarpeisiin? Perusoikeuksiin? Kohtuulliseen toimeentuloon?
