Brittivahvistukseni A. lähti eilen. Kirkon nuorisoneukkareiden jälkeen hänelle jäi 32e edestä lounasseteleitä ja kun Saappaan pikkubussissa Helsinkiin päästyämme olimme kvoin nälkäisiä, noudimme ystäväni N.n ja suuntasimme Chico'siin. Nautin kovasti kuulemastani brittienkusta, läheisistä tunnelmista, välittömyydestä ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään! Mun yhdet lemppareimmista tyypeistä oli mun kanssa ravintolassa ja kerrankin sai tilata vaan herkkualkuruokia ja jälkiruokia, joita suvereenisti jaoimme toisillemme "don't take all the cream!), kunnes tarjoilija toi välikaskun. Siitä sitten revimme riemua samoin kuin A.n meille tulkitsemasta suomenkielisestä ruokalistasta. Voi mikä ihana mies! Minulle on ollut suunnattoman vapauttava kokemus tutustua johonkuhun erikieliseen noin hyvin, löytää ihminen joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi hullutella ilman, että tarvitsee hetkeäkään miettiä voisiko tästä joskus tulla enemmän kuin ystävyyttä. Minulla on veli Englannissa, tai huomisesta alkaen Tanskassa!
Illalla leipaisimme vielä N.n kanssa pitsaa, joskin paprikan sisällä asusti Aadolf, josta ei sen enempää. Pitsasta tuli paprikaton, mutta se oli silti/siitä huolimatta mitä mainioin! Nukuin huonosti, en tiedä miksi, mutta olin iloinen kun N. ei kiljuen juossut Muikkustani karkuun.
Aamulla koitti totuuden hetki, nimittäin teologisen tiedekuntatentti ja samalla tentti nro 1 teologisessa. No, totuus on, ettei se läpi tule menemään missään nimessä. Tai ainakin toivon niin, koska silloin menettäisin uskoni teologisen opetukseen... Kirjoja oli siis neljä ja kysymyksiä kuusi, joista kolmeen vastattiin. Päällimmäiseksi jäi tunne, että asioita kysyttiin luku- ja kappaletasolla, eli kestentissä kyllä selätän filosofit ja eetikot. Ensimmäisenä piti valita vastaako Kantin tietoteorian pääpiirteisiin vai Platonin vaikutukseen kristilliseen etiikkaan - vastasin jälimmäiseen. Sitten piti valita mitä on analyytisen etiikan ja jonkun toisen väliltä, valitsin ensimmäisen. Kolmantena piti määritellä viisi termiä: nominalismi, virtualismi, rationalismi, fenomeologia ja joku, jota en muista.
Eniten tentissä minua jännitti se, että olin kuullut huhuttavan kirjekuorista ja omituisista järjestelyistä, mutta rohjaisin mieleni alussa ja kävin tentinvalvojalta kysymässä, mitä ohjekalvossa lukee kun en näe. Olivat tosi tosi ystävällisiä ja neuvoivat hyvin. Ja se kirjekuorikin oli helppo, sisällä kysymyspaperi ja yleinen tietopaperi, jotka otettiin ulos, luettiin ja sullotiin kuoreen vastausten kanssa. Sitten vastaukset kiikutettiin eteen siihen pinoon, jossa oli tentin tarkastajan nimi, joka luki taas siinä yleisessä tietolapussa. Osasin, osasin!
Noin yleisesti olen toisinaan hieman arka vastaavissa tilanteissa, sillä inhoan sitä, kun joka katsoo minua kain halpaa makkaraa - siis hei, et-kö sä to-si-aaaaan tajuu? Riparillani oli isonen, jonka tyyli tuntui juuri tältä. Muistan tilanteen edelleen, mur. Ja eikös sama häiskä kävele joka kerta vastaan kun HYn käytävillä haahuan, mur!
Poden kriisiä, kun eräällä kurssilla on mukavanoloinen kaksilahkeinen, ensi viikolla kurssin viimeinen kerta ja ääää. Näin tiivistettynä tämän hetken fiilikset. Olen tosin kehitellyt teorian, jonka perusteella voin jättää kaikki kahvillekutsut yms väliin, sillä tyyppihän on ilmiselvästi naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka ei pidä sormusta voidakseen naurattaa naisia, minkä jälkeen ne kaikki naiset moottorisahamurhataan. Ja sellaisen kanssa ei sovi mennä kahville!
Illalla leipaisimme vielä N.n kanssa pitsaa, joskin paprikan sisällä asusti Aadolf, josta ei sen enempää. Pitsasta tuli paprikaton, mutta se oli silti/siitä huolimatta mitä mainioin! Nukuin huonosti, en tiedä miksi, mutta olin iloinen kun N. ei kiljuen juossut Muikkustani karkuun.
Aamulla koitti totuuden hetki, nimittäin teologisen tiedekuntatentti ja samalla tentti nro 1 teologisessa. No, totuus on, ettei se läpi tule menemään missään nimessä. Tai ainakin toivon niin, koska silloin menettäisin uskoni teologisen opetukseen... Kirjoja oli siis neljä ja kysymyksiä kuusi, joista kolmeen vastattiin. Päällimmäiseksi jäi tunne, että asioita kysyttiin luku- ja kappaletasolla, eli kestentissä kyllä selätän filosofit ja eetikot. Ensimmäisenä piti valita vastaako Kantin tietoteorian pääpiirteisiin vai Platonin vaikutukseen kristilliseen etiikkaan - vastasin jälimmäiseen. Sitten piti valita mitä on analyytisen etiikan ja jonkun toisen väliltä, valitsin ensimmäisen. Kolmantena piti määritellä viisi termiä: nominalismi, virtualismi, rationalismi, fenomeologia ja joku, jota en muista.
Eniten tentissä minua jännitti se, että olin kuullut huhuttavan kirjekuorista ja omituisista järjestelyistä, mutta rohjaisin mieleni alussa ja kävin tentinvalvojalta kysymässä, mitä ohjekalvossa lukee kun en näe. Olivat tosi tosi ystävällisiä ja neuvoivat hyvin. Ja se kirjekuorikin oli helppo, sisällä kysymyspaperi ja yleinen tietopaperi, jotka otettiin ulos, luettiin ja sullotiin kuoreen vastausten kanssa. Sitten vastaukset kiikutettiin eteen siihen pinoon, jossa oli tentin tarkastajan nimi, joka luki taas siinä yleisessä tietolapussa. Osasin, osasin!
Noin yleisesti olen toisinaan hieman arka vastaavissa tilanteissa, sillä inhoan sitä, kun joka katsoo minua kain halpaa makkaraa - siis hei, et-kö sä to-si-aaaaan tajuu? Riparillani oli isonen, jonka tyyli tuntui juuri tältä. Muistan tilanteen edelleen, mur. Ja eikös sama häiskä kävele joka kerta vastaan kun HYn käytävillä haahuan, mur!
Poden kriisiä, kun eräällä kurssilla on mukavanoloinen kaksilahkeinen, ensi viikolla kurssin viimeinen kerta ja ääää. Näin tiivistettynä tämän hetken fiilikset. Olen tosin kehitellyt teorian, jonka perusteella voin jättää kaikki kahvillekutsut yms väliin, sillä tyyppihän on ilmiselvästi naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka ei pidä sormusta voidakseen naurattaa naisia, minkä jälkeen ne kaikki naiset moottorisahamurhataan. Ja sellaisen kanssa ei sovi mennä kahville!
3 kommenttia:
No jopas oli mielenkiintoinen teksti. Onhan sulla kaikki ihan hyvin? :D
tilapäinen alemmuuskompleksi - koen olevani silmäni kanssa ja muutenkin sekundaa, mutta muuten kaikki on tosi loistavasti!
Hmm, siitä kaksilahkeisesta:
Tuon loogisen päättelyketjun aikana pystynet laskemaan ajan, jolloin mies meinaa hyökätä moottorisahoineen. En näkisi kahvikutsua ihan täysin itsetuhoisena, jos poistut ennen laskettua hyökkäysaikaa vedoten johonkin viattomaan tekosyyhyn. Sinuna saattaisin jopa ottaa riskin ;)
Lähetä kommentti