Kävin tänään taas psykologilla, jotenkin jäi ehkä vähän sekavampi olo kuin viimeksi. Tuntuu kummalliselta puhua itsestään pitkästi toista tuntia. Kertoa siitä, mitä kaikkea tekee ja saa aikaiseksi, mitä on suunnitellut ja mitä aikoo suorittaa. Vähän niin kuin itseään kehuisi. Toisaalta kauhean innostavaa, kiinnostun omista ideoistani kovasti uudestaan, mutta toisaalta tunnen kerskailevani, se tuntuu hullulta.
Kun asioita sanoo ääneen, kertoo omasta elämästään, ymmärtää miten kummalliselta jotkin asiat kuulostavat. Miten kuulostaa siltä, että luulisin, että molemmissa yliopistoissa on suoriuduttava normaalia tahtia, vaikka eihän se ole mahdollista, kun minä olen yksi ihminen enkä kaksi. Kun sanoo ääneen, että on tänä vuonna suorittanut jo yhteensä 37,5 opintopistettä ja suunnittelee suorittavansa kevään aikana vielä vähän isomman potin lisää, tajuaa kuulostavansa typerältä. Auttaako se minua, että puhun iskästä ja äitistä ja veljestä ja ystävistä, siitä miten tämä kirkko on täynnä kummallista henkilöstöjohtamista?
Haluanko minä suoriutua elämästäni?
Vai haluanko vain olla reipas ja opiskella, koska pidän siitä?
Mietin, miksi käyn psykologilla, jos aikomuksenikaan ei ole hidastaa?
Olen vähän ymmälläni.
3 kommenttia:
Onkin hyvä välillä puhua ajatuksiaan ääneen jonkun luotettavan ihmisen kanssa, oli sitten ammattilainen tai "elämän kouluttama". Sitä toisinaan huomaa vaativansa itseltään outoja asioita. Tsemppiä ajatusten selvittelyyn!
Itsekin psykologilla käyneenä olen huomannut tuon saman, miten ääneen sanottu on eri asia kuin omassa mielessä pyöritelty. Kun ajatus muuttuu sanoiksi, ne menevät oman itsen ulkopuolelle ja siksi niitä voi myös tarkastella etäämmältä ja ehkä myös paremmissa mittasuhteissa. Sama ilmiö tapahtuu myös, kun ajatuksena kirjoittaa ylös. Kun sanoja on kuulemassa tai näkemässä vielä joku muukin, panee se tarkastelemaan niitä vieläkin etäämmältä. Huh, kirjoitinpas vaikeaselkoisesti, mutta ehkä jotain selkoa sait :)
Eija, niin on ja kiitos!
Minniina, totta tosiaan, omassa päässään saa lopulta melkein minkä tahansa itselleen perusteltua ja vasta sitten sen huomaa menneen kieroon, kun joku toinen ei saa niistä perusteluista lainkaan kiinni.
Lähetä kommentti