Tunnustuksia.

Tunnustan tiskanneeni juuri sen tiskivuoren, johon kuului myös ainakin viikon tiskipöydällä seissyt paistinpannu, jonka kannen alla oli varsin vilkas elämä.

Tunnustan istuneeni koneella koko päivän, valtaosan ajasta FBn puolella sen sijaan, että olisin edistänyt esseetäni aiheesta The Role of Churches in the Conflict in Northern Ireland.

Tunnustan myös vihanneeni HUSia, jonka lupaama maksusitoumus ei ole vieläkään tullut ja että on noloa joutua soittamaan Terveystalon ajanvaraukseen ja tiedustella, voinko tulla ensi viikolla silmälääkäriin ja toimittaa maksusitoumuksen myöhemmin vai pitääkö lääkäriaikoja lykätä.

Lisäksi minulle on jaettu tunnustuksia Kotiäidin Luomulaaksossa. Kiitos! Täytän kyselyt, mutten jaksa linkitellä eteenpäin, poimikaa ja tehkää, ken ei ole vielä osakseen saanut.


7 asiaa, joita ette minusta tiedä:

1. Ihmettelen usein arjessa pärjäämistäni ja sitä, miten hyvin näen siihen nähden, miten vammaiseksi minut on luokiteltu.
2. Pelkään, etten koskaan valmistu mistään.
3. Tahtoisin olla 30kg kevyempi ja osata meikata.
4. En ymmärrä, mihin hukkasin älyni kesällä 2006, sillä kirjoitettuani 5L+3E+M-paperit (vai luulivatko sensorit minua vain fiksuksi, niin kuin lääkärit luulevat vammaiseksi?) olen rämpinyt yliopistossa rimojen yli vain täpärästi, vaikka mielestäni teen ihan kiitettävästi töitä opintojeni eteen. Kenties äly meni sen reilusti vanhemman turkulaisen työttömän, itseään laittomilla metsähakkuilla elättävän datanomin mukaan, jota pussasin Provinssissa?
5. En usko, että saan koskaan toteutettua haaveitani ulkomailla vietettävistä vuosista. Todennäköisesti minusta tulee tympääntynyt, yksinäinen lähiötäti.
6. Tahtoisin olla kummitäti. Tämän kyllä ainakin yksi lukija tietää, kun jatkuvasti vihjailen kummitätiyden suuntaan.
7. Luokittelen ihmisiä erilaisiin kategorioihin, minkä vuoksi aina ihmisen nähdessäni katson mm. onko tällä sormuksia.

Toinen kysely liittyi aisteihin ja niiden merkitykseen:

Maku. Ruoka on maailman paras asia, olen jopa säveltänyt ja sovittanut laulun, jonka nimi on "Eating is the best thing in the world!" ja sanat ne samaiset. Laululla sain kokin niin hyvälle tuulelle Norjassa, että sain vielä kolmannen lautasellisen ruokaa.
Kuulo. Äänimaisemat, musiikki, ihmisten äänet. Tällä hetkellä lemppareita on mm. pienessä yksiössä lähes 40 hengen voimin laulettu neliääninen Herraa hyvää kiittäkää.

Haju. Hajumuistini on vahva, tunnistan edelleen teiniaikojen poikaystävän vaatteiden (=pyykinpesuaineen) hajun julkisilla kulkiessani ja kesällä tuntui tosi oudolta, kun riparipoika halatessaan konfiksessa haisi meidän isältä (= Calvin Klein). Hajut myös ärsyttää, hajuvedestä tulee päänsärky ja kaikki pesupähkinöitä vahvemmat pesuaineet tuntuu vievän tajun.
Tunto. Toisen ihmisen lämpöä kaipaa, sillä syli on maailman paras paikka. Villavaatteet lämmittää, vaikkei tunne olekaan sama.
Näkö. Jotain mistä nautin päivittäin, olen ryhtynyt ajattelemaan, että "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani aamulla ratikalla yliopistolle ja "kas, viimeistä kertaa Oopperatalo" ajaessani illalla kotiin. Hullulta kuulostaa ja pöhköä se onkin, mutta olen eri tavalla ryhtynyt kiinnittämään huomiota katsomiseen ja näkemiseen nyt, kun asia ei olekaan itsestäänselvyys. Toiseen ihmiseen saan parhaiten kontaktin katsomalla silmiin, sen menettäminen tuntuu pahimmalta.