Olin tämän aiheen otsikoinut jemmaan jo aiemmin, tosin nimellä Rakkauteni Iipo. Viimeisten parin viikon käänteet ovat tehneet Iiposta, siis iPodistani paitsi rakkauteni, myös arkeni pelastajan. Mitä kummaa olisin tehnyt kaikki ne tunnit, kun en vielä nähnyt tarpeeksi tehdäkseni mitään järkevää? Tai ne tunnit, kun sairasloman sekoittaman unirytmin ansiosta uni on loppunut aamuviideltä muiden vielä uinaillessa autuaasti? Iiponi ansiosta olen voinut kuunnella kirjoja, yhteensä kymmeniä tunteja kirjoja, joiden lukemisesta olen haaveillut jo pitkään. Nyt olen kuunnellut kolme ensimmäistä osaa Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoista ja tällä hetkellä härvelissä vetelee Leena Lehtolaisen Kuparisydämen viimeiset luvut. Lisää kirjoja koneessa vielä on - kiitos kirjaston äänikirjavalikoiman - ja iPodin läpikuuntelun jälkeisellekin ajalle on jo olemassa ratkaisu, siitä lisää myöhemmin.
iPod on kiistatta kuluvan vuoden kallein hankintani, mikäli matkoja ei lasketa kokonaishankinnoiksi. Keväiseen Englannissa vietettyyn kaksiviikkoiseen upposi n. 500 euroa, mutta tokihan sekin koostui useasta pienemmästä osasta. iPodin hankintaa pohdin kuukausikaupalla, vahtasin hintoja Apple Storessa ja odotin niiden painumista. Painuivathan ne, vaan kun Italiassa paikallisen gigantin hyllystä löytyi 80 gigan iPod Classic hintaan 228,90e, ei minua pidellyt enää mikään. Olin jo kallistunut siihen, että hankin kotimaan kamaralta iPod Nanon (8Gb, 208e), mutta kun 20 eurolla sain 72 gigaa lisää, ei tarvinnut kovin montaa hetkeä harkita. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti