sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Elektronisen musiikin kuluttaja.

Ostin tänään elämäni ensimmäisen kerran musiikkia sähköisessä muodossa! Hesarin musakaupan latauslipukkeella ladattu Egotripin Hyvästi naiset ei pelittänytkään Macissä, kun sen Rock Rytmi Rakkaus -konsertin jälkeen latasin, mikä kirpaisi ja kiukutti, vaikken ollut rahaa likoon laittanutkaan. Muutenkin olen suhtautunut nuivasti musiikin ostamiseen netistä, ehkä siksi, että netistä "imuttaminen", siis vertaisverkkojen kautta latailu, on mielestäni lähes kiduttamisen ja pahoinpitelyyn verrattava kauhean suuri Rikos.

Olin yläasteen ajan kulttuuripainotteisella luokalla ja sain tuta, mitä on erilaisten ääni-, kuva- ja sanataidetuotosten suoltaminen, työstäminen ja rakkaudella väkertely. Tekee pahaa, että vähintään kuukausia, jopa vuosia työkseen elokuvaa tai musiikkikappaletta haudutelleet, hioneet ja hartaasti valmistaneet jäävät paitsi heille laillisesti kuuluvaa leivänsyrjää, mikäli kuluttajat hankkivat kuuntelemansa ja katselemansa kulttuurin arveluttavin keinoin. En ole koskaan ladannut mitään laittomasti
(tiedän N., taas luulen olevani muita parempi jne jne), mutta suurin osa tuntemistani ihmisistä on. Pikkuveljeä olen ripittänyt tästä kuten muistakin kyseenalaisista asioista niin, että uskon viestini menneen perille. Mikäli musiikkia ei tahdo ostaa, on aina olemassa kirjasto. Ja ennen kuin kukaan ehtii itkeä, että se on kaukana ja sieltä ei löydy, kannattaa edes vilkaista. Ainakin itse olen yllättynyt niin lähikirjastoni, kuin pääkirjastonkin valikoimista.

Kotona hyllyissäni on parisen sataa cd-levyä, hyllymetreistä tekee tiukkaa ja itse levyjä tulee kuunneltua äärimmäisen harvoin. Olen siirtänyt kaikkein tärkeimmät iTunesin kirjastoon ja sitä kautta iPodiin, jossa ne kulkevat kätevästi mukana. Helposti kuuntelen ikivanhalla cd-soittimellanikin usean päivän ajan samaa levyä. Rakastan levynkansien hiplailua ja kansilehtien hypistelyä ja tutkailua. Olen visualisti, kaikki kaunis, värit ja kontrastit miellyttävät silmää. Ajatus musiikin ostamisesta siten, että kansilehdet kuvineen ja lyriikkoineen jäisivät saamatta, kylmäsi sydäntä.

Kuitenkin keväällä L:n kanssa matkustaessani Changemakerin Nordic Campaignia suunnittelemaan Sigtunaan asia tuli puheeksi ja L:lla oli monia hyviä näkökohtia asiaan. Hän kertoi kallistuneensa sähköiseen musiikkiin pitkälti tilanpuutteen ja ekologisuuden vuoksi. Samat syyt vaikuttivat osaltaan omaan päätökseeni. En kaipaa yhtään enempää tavaraa nurkkiini, sähköistä ostamalla säästän luontoa edes sen levyn, kansien ja kansilehden verran ja - kuten tänään minulle valkeni, säästän myös rahaa.

Kuva www.tune.fi, googlaamalla haettu

Egotripin uusin, Maailmanloppua odotellessa, olisi maksanut esimerkiksi Levykauppa Äx:ssä 18,90e ja sähköisenä iTunes Storesta 9,99e. Noin huomattavan säästön edessä viimeisetkin epäilykseni hälvenivät. Itse levykin on mitä mainioin, rauhallinen ja kaunis. Keikkaakin harkitsen, marraskuussa olisi useammallakin paikkakunnalla harkittavissa oleva keikka.

Nyt kaikki ostoksille!

edit. Heti tuli mieleen, että piti vielä laittomasta jakamisesta sen verran tuumata, että tiedän kyllä artistien tulojen muodostuvan varsinkin maailman mittakaavassa pitkälti keikkapalkkioista. Mielestäni kuitenkaan se, että lataaminen vahingoittaa artistia vain vähän, ei ole mikään syy ladata. Onhan huulirasvan näpistäminen ihan yhtä väärin kuin videopelin tai vaatteenkin varastaminen.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei hauska tutustua ! Löysin tänne Kauran kommenttilootasta.

Sähköisen musiikin osto arveluttaa minua aina kun on kyseessä jotenkin johonkin sidottu palvelu (iTunes, Windows Media Player, drm-suojaukset, rajoitettu määrä kopioita, ei pelitä pc/mac -koneella). Olisi aivan kamalaa jos ostaisi vuosikausia musiikkia ja sitten eräänä kauniina päivänä ko palvelu lopettaisi tai ei enää haluaisi jostain (eettisestä tms) syystä käyttää juuri sitä.

Itse kuuntelen paljon netissä, esim Last FM ja Deezer, ja sitten ostan ne levyt joista todella pidän mutta vanhollisesti ihan levynä. (Harmi ettei vinyylejä enää juuri löydy...)

Jos kaikki musiikki on koneella, on varmistuskopioitten oltava ojennuksessa ja päiväntasalla, muuten tulee suuri murhe se päivä kun kone kaatuu eikä enää käynnisty. Mutta ehkä joku päivä tähänkin löytyy siisti ratkaisu, esim online-tallennus joka hoituu automaattisesti ?!

Aurinkoisin terveisin Pariisista,

=)

Anonyymi kirjoitti...

En minäkään koskaan ole ladannut, muut hoitavat likaiset hommat puolestani :P Tunnen kyllä itsekin omantunnon kolkuttavan ladattua tavaraa kuluttaessa, MUTTA toisaalta en näe kovinkaan paljon eroa sen ja kirjastosta lainaamisen välillä. Tietojeni mukaan kirjastosta lainatun tallenteen polttaminen on täysin laillista.

-N

tyttism kirjoitti...

maurelita, hauskaa, että löysit tänne, itse olen blogiasi ja mm. niitä kotiesittelyvideoita lueskellut joskus! mua arveluttivat nuo samaiset, entä jos kone kaatuu jne, mutta ajattelin, että voin polttaa itselleni jonkun turvakopion, jos kone alkaa vaikuttaa epävakaalta. muutenkin olen ehkä vähän löpertynyt omaisuuteni suhteen, lempiteekuppini halkeamisestakin selvisin "no, aina voin ostaa uuden - ja jäihän minulle vielä monta muuta"-ajattelulla.

N, kirjaston levyjä käsittääkseni saa kopioida - mutta! Tässähän on se ero, että (toisin kuin kirjoista), video- ja äänitallenteista kirjasto maksaa huomattavasti levykaupan hintoja suuremman ostohinnan juurikin siksi, että levyä käytetään niin kuin käytetään. Kesätyökaverini tyttären kauniisti viikkaamaa Topi ja Tessu -elokuvaa ei siis voinut korvata ostamalla sama levy tilalle, koska tuotteesta olisi pitänyt maksaa erityisiä tekijänoikeusmaksuja todella paljon.

Anonyymi kirjoitti...

Selvästikään Tytiltä ei ainakaan ole elokuvateatterien tekijänoikeuspätkät jääneet huomaamatta :)

-N

Anonyymi kirjoitti...

Olen lataillut musiikkia laittomasti kyllä, koska muuten en olisi ikinä pystynyt tutustumaan mm. lempiartisteihini, joilta minulla on tätä nykyä kaikki levyt ostettuina. Ei sitä sikaa säkissä halua kuitenkaan ostaa. Mieluusti ostaisin musiikkia myös sähköisesti, varsinkin jos rahat menisivät suoraan artistille ilman välikäsiä, ja minä saisin musiikin ilman drm-suojauksia.