En tiennyt Samuli Putron julkaisevan soololevyn aivan pian. Nyt tiedän ja levy on tilattukin jo, se spesiaalimpi versio. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät Zen Cafen olevan mulle tosi tärkeä. Muutama vuosi sitten sain siitä irti niin paljon, että vuoden aikana näin ainakin kuusi keikkaa. Tänään, samalla kun kuulin soololevystä, kuulin myös tämän. Kiitos ja kumarrus, kuunnelkaa ja nauttikaa.
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ei ollut uutinen kantautunut munkaan korviin.
Mulle Zenkkarit oli tosi tärkeet joskus lukioaikana, liittyy myös niin paljon muistoja meidän seurustelun alkuajoilta.
Ja aina on niin vaikeaa, kun ei voi ulkomaalaisille kavereille mitenkään sanoilla ja kuvailuilla välittää niiden biisien tunnelmaa. Silloin aina ajattelen kuinka onnellisessa asemassa olen kun osaan suomea ja tunnen suomalaisen kulttuurin.
Zen Cafe kolahtaa myös mulle kovasti. Levyjä en (vielä) omista, mutta jos radiosta sitä kuuluu, kääntyy volume varmasti isommalle.
Herttainen - myös mulla niiden biisejä liittyy lukioaikaan, myös seurusteluun ja sit kun seurustelu oli pois päiväjärjestyksestä, välttelin myös muutamia biisejä aika pitkään.
Riikkis, me ollaan selvästi samoilla linjoilla musiikin suhteen, mulla tässä taustalla soi just JT:n Suurenmoinen elämä...
Tuntematon lukija ilmoittautuu ja kiittää. Ei minullakaan ollut tästä sooloprojektista mitään tietoa vaikka kyseistä bändiä olen enemmän tai vähemmän fanittanut siinä kymmenisen vuotta. Ihan olisi mennyt koko tieto ohi ilman sinun blogin salaseuraamista (joka muuttuu siis nyt vähemmän salaiseksi). Täytyy kyllä hankkia tuo levy ensitilassa käsiin.
Mutta Tytti! mähän sulle siitä huomautin (ainakin muistaakseni) jo viikko sitten kun perjantaina aamupalapöydässä koin järkytyksen, kun hesarin välistä rävähti eteeni Setä Samulin kuva ja tieto sooloilusta. (Tosin liput ilmeisesti levyyn liittyvään teatteritaidepläjäykseen varattiin jo viime vuoden puolella, mut ilmeisesti aivot on käyny mulla vähän hitaalla.)
-N
Selkeesti ollaan, nyt en malta olla kysymättä että meinaatko mitään mieltä Sir Elwoodista? Kun mä nääs oon nyt ihan täpinöissä siitä konsertista niin enpä malta olla vaahtoomatta siitä joka paikas...
Riikkis, kyllähän mä sitäkin kuuntelen, mut vähemmän järjestelmällisesti. Radiosta kun tulee, niin hyvää on!
Jeeee! Joku, joka ymmärtää edes jotain sen päälle. Olen tuntenut olevani ihan outo lintu asian suhteen.
Lähetä kommentti