Maailman pistekirjoituspäivä

Tänään vietetään maailman pistekirjoituspäivää. Pistekirjoituksen keksi 200 vuotta sitten syntynyt ranskalainen Louis Braille, kun kouluaikoinaan totesi tavallisten kirjainten olevan epäkäytännöllisen suuria sekä kirjoittaa että lukea sormin. Tämä on ihan loogista, kun ajattelee esimerkiksi ekaluokkalaisen lapsen sormenpään kokoa ja vertaa sitä pienimpään normaaliin kirjaimeen, jonka pisteistä voisi muotoilla. Braillen pisteaakkosten kukin merkki ja kirjain muodostuu 0-6 pisteen yhdistelmästä. Pistekirjoituskone on muuten rouhea laite, josta lähtee järeä ääni, pistekirjoituspaperi on enemmänkin pahvia. Muksuna oli suuri ihme, kun setä osasi lukea lastenohjelmien aikataulun silmät kiinni valkoiselta paperilta. :)

No, vaikka pistekirjoitus onkin kotoisin Ranskasta (ja nykyään käytössä joka puolella maailmaa) ja me elämme edistyksellisessä pohjoismaassa on silti sanottava, että rakas länsinaapurimme vain osaa asiat paremmin. Viime vuosien trendi on ollut pistekirjoituksen saapuminen julkisiin tiloihin. Junan paikkanumerot on merkitty pistein ainakin uusimmissa junamalleissa ja apteekissa tuotteista on löydettävissä tuotteen nimi pistein merkittynä, ainakin särkylääkkeissä. Ehkä N tietäisi, missä kaikissa tuotteissa se jo on? Nämäkin on lanseerattu aikaisemmin Ruotsissa ja joulun aikana paljastui ruotsalainen tuote, nimittäin Anna's pepparkakor! Ne syötävän hyvät ja ohuen ohuet piparit kertovat pikavilkaisulla ainakin tuotteen nimen ja parasta ennen -päiväyksen pisteillä.

Itse luen pisteitä auttavasti, jos saan aloittaa tutusta tekstistä. Ja luen niitä siis silmin :) Viime aikoina olen ajatellut tekeväni itselleni karhunpalvelusta kun lykkäämällä lykkään pisteisiin tutustumista. Pitäisi siis ottaa selvää, mistä aakkoston saisi ja onko opetteluun olemassa jotain hyviä tekniikoita. Isäni on sitä mieltä, että pisteillä on vaikea lukea, kun "eihän niitä edes tunne".

Olen sitä mieltä, että tuotteiden nimeäminen pisteillä olisi suuri edistysaskel. Marketympäristössä tuskin kukaan kovin näkövammainen saati sokko pärjää ilman avustajaa, mutta mikäli pakkauksista tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi hyllyjen reunoista löytyisi tuoteryhmien tai tuotteiden nimiä, voisi ihan arkisista maidonhakureissuista ja lähikaupassaa asioinneista jopa selvitä. Oletteko esimerkiksi pohtineet, miten erottaa jääkaapin ovesta maito-, piimä- ja jugurttipurkki, jotka ulkoisesti ovat hyvinkin identtisiä? Tai ruokakerma ja vaniljakastike?

Uskon, että aktiivisen kansalaisvaikuttamisen ohella asioihin saadaan vauhtia rakenteisiin vaikuttamalla ja eri organisaatioiden sisältä käsin. Toivoisinkin, että yksittäiset toimijat yrityksissä pohtisivat tuotteiden ulkoasun yhteydessä myös esteettömyyttä. En suinkaan kaipaa luomumaitooni tuottajakertomuksia pistekirjoituksella (ainakaan välttämättä), mutta arjen sujuvuuden kannalta esimerkiksi "M 0401" maitopurkin ja "J 1301" jugurttitölkin kyljessä helpottaisi tuhansien ihmisten arkea merkittävästi.