Eilen lakanoita vaihtaessa tein aikamatkan lapsuuteen. Lapsuus oli tällä kertaa lakanoissa, sellaisissa kulahtaneissa ja haalistuneissa vaaleanpunaisissa ruusulakanoissa, jotka äitillä ja isillä oli kun olin pieni. Muistan sen tunteen, kun sai aamuyöllä kömpiä äitin viereen ruusupeiton alle ja laittaa kylmät varpaat äitin kylkeen (äitikin varmaan tykkäsi). Lakanat on jo vuosia olleet pannassa, toisen äiti lienee heittänyt pois kun on kulunut rikki ja tämän yksilön huijasin itselleni lumppulaatikkoon menevien joukosta muka askartelutarvikkeeksi. Kattia kanssa, käyttöön se tuli! Ja se vuosia vanha, tuttu tuoksu - lapsuus!
Joku halukas saa noutaa paketillisen hampputeetä, tai voin sen toki postimaksua vastaan lähettääkin. Paketti on avattu, siitä on juotu kerran. Totesin, ettei hampputee ole mun juttu, muutenkin perustan lähinnä mustasta teestä. Rohkea rokan syö ja maistaa hampputeetä!
Joku halukas saa noutaa paketillisen hampputeetä, tai voin sen toki postimaksua vastaan lähettääkin. Paketti on avattu, siitä on juotu kerran. Totesin, ettei hampputee ole mun juttu, muutenkin perustan lähinnä mustasta teestä. Rohkea rokan syö ja maistaa hampputeetä!
2 kommenttia:
Oho, kuulostaa hyvältä! Olen vihreän teen ystävä. Jos tee ei vielä mennyt, niin meikä vois ottaa. :)
Tuossahan se vielä olla möllöttää! Sijaitsetko Tre-Jkl -akselilla vai laitanko postiin? Ehkäpä kommunikoimme aiheesta mailitse, ekoelamaa ja hotmail.com :)
Lähetä kommentti