Tämän viikonlopun Juttu lienee Hesarin kuukausiliitteen hiilijalanjälkireportaasi. Nelihenkisen perheen äiti päättää ottaa selvää, miten hiilijalanjäljen määrittäminen oikein tapahtuu ja millaisia päästöjä hän omassa elämässään saa aikaan. Kieltämättä juttu on kirjoitettu varsin hyvin, reportteriin tuntuu iskeneen samankaltainen hysteerinen paniikki omasta ympäristörikollisuudesta kuin mikä Katastrofin aineksissa John Websteriä vaivasi.
Hyviä huomioita on paljon. Suomessa vanhojen talojen lämmitysjärjestelmät tarkastamalla säästettäisiin paljon ja kansaltamme on päässyt unohtumaan, ettei talvella ole normaalia kuljeskella sisätiloissa t-paidassa. Termostaatit pienelle vaan ja villasukat jalkaan. Lentää ei kannata, kimppakyyti on yksinautoilua parempi ratkaisu ja pyöräily oikea ekoteko. Naudanlihan tuotanto on kauhea pommi, sian- ja siipikarjan tuotanto jo huomattavasti pienempi. Stand by -tila syö ison haukun sähkölaskusta, samoin kuin ikäloput kodinkoneet. Energiansäästölamput ja ledvalaisimet ovat paras vaihtoehto sekä lompakolle että ympäristölle.
Miksi on niin vaikeaa elää näiden mukaan? Onko kyse samasta ilmiöstä, kuin laihduttamisessa?
Kotona tästä keskusteltiin. Isäni ajattelee numeroita pankkitilillä ja lehtijutun numerotieto siitä, kuinka paljon voi valaisimissa ja sähkölaitteiden virran katkaisemisessa S-Ä-Ä-S-T-Ä-Ä euroja, tuntuu olevan paras kannustin. Kenties keppi&porkkana tehoaa sielläkin. Tänään pohdiskelimme varsin asiallisesti, olisiko heidän rakenteilla olevaan taloonsa sittenkin parempi asentaa halogeenivalojen tilalle ledit, ne kun ovat käytännössä ikuisia, eivät kuumene eivätkä käytä energiaa. Perheestä myytiin juuri pois nelivuotias Volkswagen Golf ja hieman vanhempi valtamerilaiva Volvo ja tilalle ostettiin Audi A6, kovin vähän dieseliä kuluttava sellainen. Halvaksi tulee, hihkui isi ajaessaan. Ja onhan tämä edes vähän ekompaakin, kiljahtelin minä.
Tämä on aika kinkkinen aihe. Lisäksi uskon vakaasti siihen, että one should practise what one preaches eli ottaa ensin hirsi omasta silmästään ja neuvoa sitten vasta muita.
Tästä pääsette lukemaan Hesarin reportaasin, jonka kyljestä löytyy myös linkki.
Paljastettakoon, että oma jalanjälkeni oli testin mukaan noin 10 000 kg vuodessa. Järkyttävää, totesin itsekin. Kuljen junalla todella paljon, tänä syksynä ennen sairastumistani keskimäärin 4000km kuukaudessa. Lenneltyä on tullut myös, tänä vuonna jo Italiaan, Englantiin ja Norjaan. Lentämiselle tulee nyt loppu, junasta en osaa luopua. Viikonloppuna olin mukana ensi kertaa Skype-konferenssissa, joka toimi kyllä varsin hyvin!
Hyviä huomioita on paljon. Suomessa vanhojen talojen lämmitysjärjestelmät tarkastamalla säästettäisiin paljon ja kansaltamme on päässyt unohtumaan, ettei talvella ole normaalia kuljeskella sisätiloissa t-paidassa. Termostaatit pienelle vaan ja villasukat jalkaan. Lentää ei kannata, kimppakyyti on yksinautoilua parempi ratkaisu ja pyöräily oikea ekoteko. Naudanlihan tuotanto on kauhea pommi, sian- ja siipikarjan tuotanto jo huomattavasti pienempi. Stand by -tila syö ison haukun sähkölaskusta, samoin kuin ikäloput kodinkoneet. Energiansäästölamput ja ledvalaisimet ovat paras vaihtoehto sekä lompakolle että ympäristölle.
Miksi on niin vaikeaa elää näiden mukaan? Onko kyse samasta ilmiöstä, kuin laihduttamisessa?
Kotona tästä keskusteltiin. Isäni ajattelee numeroita pankkitilillä ja lehtijutun numerotieto siitä, kuinka paljon voi valaisimissa ja sähkölaitteiden virran katkaisemisessa S-Ä-Ä-S-T-Ä-Ä euroja, tuntuu olevan paras kannustin. Kenties keppi&porkkana tehoaa sielläkin. Tänään pohdiskelimme varsin asiallisesti, olisiko heidän rakenteilla olevaan taloonsa sittenkin parempi asentaa halogeenivalojen tilalle ledit, ne kun ovat käytännössä ikuisia, eivät kuumene eivätkä käytä energiaa. Perheestä myytiin juuri pois nelivuotias Volkswagen Golf ja hieman vanhempi valtamerilaiva Volvo ja tilalle ostettiin Audi A6, kovin vähän dieseliä kuluttava sellainen. Halvaksi tulee, hihkui isi ajaessaan. Ja onhan tämä edes vähän ekompaakin, kiljahtelin minä.
Tämä on aika kinkkinen aihe. Lisäksi uskon vakaasti siihen, että one should practise what one preaches eli ottaa ensin hirsi omasta silmästään ja neuvoa sitten vasta muita.
Tästä pääsette lukemaan Hesarin reportaasin, jonka kyljestä löytyy myös linkki.
Paljastettakoon, että oma jalanjälkeni oli testin mukaan noin 10 000 kg vuodessa. Järkyttävää, totesin itsekin. Kuljen junalla todella paljon, tänä syksynä ennen sairastumistani keskimäärin 4000km kuukaudessa. Lenneltyä on tullut myös, tänä vuonna jo Italiaan, Englantiin ja Norjaan. Lentämiselle tulee nyt loppu, junasta en osaa luopua. Viikonloppuna olin mukana ensi kertaa Skype-konferenssissa, joka toimi kyllä varsin hyvin!
2 kommenttia:
Kaikki kysymykset ja vastausvaihtoehdot ei olleet kyllä hyviä.... On esim. tosi vaikeeta arvioida monta kiloa jätettä tuottaa vuosittain. Oon tehnyt yhden testin jossa kysyttiin päivittäistä määrää vaihtoehtoina kupillinen, kenkälaatikollinen, roskasangollinen. Paljon helpompi arvioida!
Pitäis myös ottaa selville energiankulutus. Nyt meillä ehkä ois jopa hajua kun maksetaan siitä erikseen, Hoasilla en koskaan tiennyt yhtään.
Herttainen, mulla nuo ihan samat tuottivat päänvaivaa. Isäni luona roskakaappeja ja -kasseja katsellessani tulin siihen tulokseen, että tuotan kyllä vähemmän roskaa kuin keskiverto suomalainen. 374kg vuodessa tarkoittaa reilua kiloa päivässä - järkkyä! Etenkin, jos sillä tarkoitetaan sitä jätemäärää, joka me itse kotoa roudataan ulos eikä sitä, mikä jonkun tuotteen koko elinkaaren aikana syntyy. On aika iso miinus, että opiskelija-asuntojen vuokraan sisältyy ihan kaikki, luulen että erilliset sähkö- ja vesisopimukset saisivat monet pihistelemään kulutustaan enemmän. Ja ehkä useampi jättäisi haalimatta sukulaisten vanhoja pakastearkkuja yms. energiasyöppöjä nurkkiinsa. Toasin ja Koasin kautta ei ole edes mahdollista ostaa vihreää sähköä.
Lähetä kommentti