Joulukorttien valmistuttua ja työn alla olevan toisen tekeleen valmistumisen häämötys ovat saaneet aikaan valtavan näperrys- ja väkerrysinnon. Se iskee äkkiarvaamatta aina, mutta jotenkin nyt on myös vähän sellainen surullinen tunne, että tehtävä on niin paljon kuin vain suinkin ehtii - nyt, kun vielä näen.
Päässä soi Eppujen laulustakin tutuin sävelin, mutta muunnetuin sanoin: näin pelataan aikaa, seistessäni alla tämän taivaan, josta pilvet tekevät harmaan... Tiistaina lääkäri sanoi, että mun verkkokalvot on kamalan vaikeita tapauksia, kuulun siis siihen 20%:iin, jonka verkkokalvoirtauma todennäköisesti uusiutuu. Vaihtoehdot on aika vähissä, sillä silmään laitettu silikoniöljy nostaa painetta, mikä vaurioittaa pidemmän päälle näköhermoa. Silikonilla verkkokalvo pysyy paikallaan ja jos se poistetaan, on suuri riski, että osaset irtoaa itsestään uudestaan. Jos taas silikoni jätetään, se tuhoaa silmän aistisolut hiljalleen. En tiedä, mutta mun korviini kuulostaa siltä, että sokeus tulee, ennemmin tai myöhemmin. Odottaminen on todella kurjaa.
Tarkoitukseni ei ollut synkistellä!
Tänään heräsin elämän realiteetteihin. Kuukauden lomailun jälkeen on otettava katsaus koulu- ja järjestöasioihin, kun kovasti näyttää siltä että tuttu tohina alkaa heti palattuani julkisuuteen 8.12. Hmm, ennestään ajattelin sairasloman olevan lepäämistä varten, mutta taidan käyttää nämä viimeiset viikot arkeen valmistautumiseen.
Ehdotelkaapa bloggausaiheita!
Tähän mennessä on aiotuissa ja toivotuissa mm.
- vapaaehtoistyö
- nuoret ja nuoret aikuiset, normaalit vs maailmanparantajat
- kasvisruokaa ja -reseptejä
- järjestöesittely
- lisää jorinaa käsitöistä, näkövammaisuudesta, kirjoista
Mistä muusta haluatte kuulla ja lukea?
Päässä soi Eppujen laulustakin tutuin sävelin, mutta muunnetuin sanoin: näin pelataan aikaa, seistessäni alla tämän taivaan, josta pilvet tekevät harmaan... Tiistaina lääkäri sanoi, että mun verkkokalvot on kamalan vaikeita tapauksia, kuulun siis siihen 20%:iin, jonka verkkokalvoirtauma todennäköisesti uusiutuu. Vaihtoehdot on aika vähissä, sillä silmään laitettu silikoniöljy nostaa painetta, mikä vaurioittaa pidemmän päälle näköhermoa. Silikonilla verkkokalvo pysyy paikallaan ja jos se poistetaan, on suuri riski, että osaset irtoaa itsestään uudestaan. Jos taas silikoni jätetään, se tuhoaa silmän aistisolut hiljalleen. En tiedä, mutta mun korviini kuulostaa siltä, että sokeus tulee, ennemmin tai myöhemmin. Odottaminen on todella kurjaa.
Tarkoitukseni ei ollut synkistellä!
Tänään heräsin elämän realiteetteihin. Kuukauden lomailun jälkeen on otettava katsaus koulu- ja järjestöasioihin, kun kovasti näyttää siltä että tuttu tohina alkaa heti palattuani julkisuuteen 8.12. Hmm, ennestään ajattelin sairasloman olevan lepäämistä varten, mutta taidan käyttää nämä viimeiset viikot arkeen valmistautumiseen.
Ehdotelkaapa bloggausaiheita!
Tähän mennessä on aiotuissa ja toivotuissa mm.
- vapaaehtoistyö
- nuoret ja nuoret aikuiset, normaalit vs maailmanparantajat
- kasvisruokaa ja -reseptejä
- järjestöesittely
- lisää jorinaa käsitöistä, näkövammaisuudesta, kirjoista
Mistä muusta haluatte kuulla ja lukea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti