Kulutusjuhlassa kirjoitetaan tänään aiheesta, josta on ollut mielessä blogatakin. Tampereella asustaessa olen ihastunut vanhan tavaran kierrätysmahdollisuuksiin. Aivan kotitaloani vastapäätä, kadun toisella puolella on kaikkien erikoisjätteiden keräilylaatikoiden yhteydessä UFFin laatikko, johon on enemmän kuin helppoa kiikuttaa käytöstä poistuvat vaatekappaleet. Vielä lähempänä on kuitenkin aivan nerokas paikka - taloyhtiön kierrätyspiste.
TOASin taloyhtiön ahkerassa käytössä on pyykkitupa, jonka yhteydessä pikkuinen huone, joka lienee alunperin ollut lasten leikkitila. Nyt se on kuitenkin pyhitetty kierrätykselle, ja paikalle on roudattu yksi hylly ja pöytä, jotka suorastaan pursuavat tavaraa. Kierrätyspisteen perusajatus siis on, että sinne saa jättää noin kuukaudeksi tavaroita, joista kuvittelee muiden vielä saavan jotain irti. Mikäli ne eivät kuukaudessa katoa, pitäisi kamppeet toimittaa edelleen. Aikansaeläneitä printtereitä ja 80-luvulla muodista poistuneita leopardikuosisia kutaleitakin toki paikan päällä pyörii, mutta enimmäkseen vaihtuvuus on hyvä. Itse olen hakenut lehtiä, kirjoja, jokusen vaatteen ja astian ja jättänyt vaatteita ja puutarhakalusteita, joista etenkin jälkimmäiset ovat tehneet kauppansa hyvin. Myös astiat häviävät etenkin syksyisin uusien opintojaan aloittavien myötä nopeasti. Suosittelen kierrätyspistettä lämpimästi!
Itse olen saanut kirjoja kiertoon täällä, myynyt vanhoja huonekaluja kavereille ja tutuille sekä järjestänyt kemuja, joissa esillä on minulle tarpeetonta tavaraa ja vaatetta. Yleensä ainakin osa tekee kauppansa hyvin.
Pienestä asti olen kiikuttanut vanhoja aikakauslehtiä eteenpäin kahdestakin syystä. Aikakauslehdet ovat mielestäni pöyristyttävän kallista tavaraa vain yhden ihmisen luettavaksi ja jo ala-asteella minulle valkeni, ettei lääkäriasemien odotusaulojen tai sairaaloiden osastojen lehtitarjonta vastaa ihan nykypäivää. Ne vähät lasten- ja nuortenlehdet, joita on saatavilla, on usein vähintäänkin repaileisia ja vanhoja. Eräskin kassillinen Demiä ja muita saman sarjan julkaisuja on tullut siis roudattua sairaalan lasten- ja nuortenosastoille ja aina niistä on ilahduttu niin, että osoitetietojen irtisaksimiseen ja painavien lehtikassien roudaamiseen kulunut energia on korvattu moninkertaisesti. Suosittelen!
Elektroniikkaromua Tampereella kerätään kiertävällä autolla kerran-pari vuodessa, enkä äkkiseltään keksi muuta kuin suuret huonekalut, joiden kierrättäminen autottomana ja ajokortittomana olisi äkkiseltään hankalaa.
Mitä muita helppoja ja kekseliäitä tapoja on kierrättää?
TOASin taloyhtiön ahkerassa käytössä on pyykkitupa, jonka yhteydessä pikkuinen huone, joka lienee alunperin ollut lasten leikkitila. Nyt se on kuitenkin pyhitetty kierrätykselle, ja paikalle on roudattu yksi hylly ja pöytä, jotka suorastaan pursuavat tavaraa. Kierrätyspisteen perusajatus siis on, että sinne saa jättää noin kuukaudeksi tavaroita, joista kuvittelee muiden vielä saavan jotain irti. Mikäli ne eivät kuukaudessa katoa, pitäisi kamppeet toimittaa edelleen. Aikansaeläneitä printtereitä ja 80-luvulla muodista poistuneita leopardikuosisia kutaleitakin toki paikan päällä pyörii, mutta enimmäkseen vaihtuvuus on hyvä. Itse olen hakenut lehtiä, kirjoja, jokusen vaatteen ja astian ja jättänyt vaatteita ja puutarhakalusteita, joista etenkin jälkimmäiset ovat tehneet kauppansa hyvin. Myös astiat häviävät etenkin syksyisin uusien opintojaan aloittavien myötä nopeasti. Suosittelen kierrätyspistettä lämpimästi!
Itse olen saanut kirjoja kiertoon täällä, myynyt vanhoja huonekaluja kavereille ja tutuille sekä järjestänyt kemuja, joissa esillä on minulle tarpeetonta tavaraa ja vaatetta. Yleensä ainakin osa tekee kauppansa hyvin.
Pienestä asti olen kiikuttanut vanhoja aikakauslehtiä eteenpäin kahdestakin syystä. Aikakauslehdet ovat mielestäni pöyristyttävän kallista tavaraa vain yhden ihmisen luettavaksi ja jo ala-asteella minulle valkeni, ettei lääkäriasemien odotusaulojen tai sairaaloiden osastojen lehtitarjonta vastaa ihan nykypäivää. Ne vähät lasten- ja nuortenlehdet, joita on saatavilla, on usein vähintäänkin repaileisia ja vanhoja. Eräskin kassillinen Demiä ja muita saman sarjan julkaisuja on tullut siis roudattua sairaalan lasten- ja nuortenosastoille ja aina niistä on ilahduttu niin, että osoitetietojen irtisaksimiseen ja painavien lehtikassien roudaamiseen kulunut energia on korvattu moninkertaisesti. Suosittelen!
Elektroniikkaromua Tampereella kerätään kiertävällä autolla kerran-pari vuodessa, enkä äkkiseltään keksi muuta kuin suuret huonekalut, joiden kierrättäminen autottomana ja ajokortittomana olisi äkkiseltään hankalaa.
3 kommenttia:
Me asuttiin 90-luvulla yhdessä kerrostalossa, johon kehittelimme porukalla kierrätyshuoneen. Sinne sai viedä tavaraa ja laittaa ilmotuksia myytävistä tavaroista. Se toimi yleensä ihan hyvin, me saatiin 120 cm sänky ja patja sitä kautta myytyä naapuriin, mutta kerran siellä oli ihana metallikoristeinen sänky ja ajattelimme ottaa sen meille. Se oli palasina ja mies kasasi sen sitten, niin siitähän puuttu osia. Piti viedä takaisin, harmi, kun oli niin hieno :)
Lehtiä me kierrätetään äidin ja tädin kanssa ja sitten vasta viedään keräykseen, kun ovat kaikilla kiertäneet.
Jep, musta tuntuu että helposti kierrätyspiste tai -huone imee itseensä sellaiset suurikokoiset tai muuten vain vaikeasti kierrätettävät romut, jotka ovat rikki, mutta laiskalle omistajalleen liian vaikeita toimitettavaksi oikeaan paikkaan. Sinällään tosi kurjaa, ainakin meidän kierrätyspiste repeäisi liitoksistaan, jos vajaa parisänky, palasinakin, lojuisi nurkissa :)
Asun uudella maalla. Laitoin muutamia huonekaluja Fidalle. Vaatetta, pyyhkeitä ja lakanoita latoin eteen päin suomen ilona ry:lle. Kummastakin hakivat tavarat kotoa ilmain veloitusta..
Lähetä kommentti