Sain Nöpöstiinalta tämän mainion palkinnon, kiitos! Sääntöihin kuuluu, että palkinto pitää jakaa seitsemälle muulle ja itsestään tulee kertoa seitsemän asiaa. Tässäpä näitä :)
Palkinnot menevät seuraaviin osoitteisiin:
1. mizyena
2. via
3. chocolate circus
4. Girl from the Corner Table
5. Tuulen naapurina
6. Vintage Living
7. Dreamer Kaye
Linkit löytyvät sivupalkista.
Olkaa hyvät!
Seitsemän asiaa minusta:
1. Olen ruuan ja kirjallisuuden ystävä.
2. Tahtoisin kansainvälisen uran.
3. Ihailen äitini ystävää, jolla on kansainvälinen ura - olen ihaillut pikkutytöstä saakka.
4. Innostun helposti, olen spontaani. Viime päivinä olen ollut innostunut Lusikkaliikkeestä.
5. Tahtoisin elää ekologisemmin.
6. Näkövammaani edeltävistä ajoista kaipaan oikeastaan vain sitä, että pystyin lukemaan tavallisia, paperisia, mustavalkoisia kirjoja ja minulla oli pääsy kaikkeen siihen tietoon, mitä kulloinkin satuin haluamaan.
7. Olen lähipiirini mielestä liian kiireinen, mutta itse nautin elämästäni juuri tällaisena.
Tänään sain uuden passin ja invaparkkeeraamisen oikeuttavan läpyskän. Huomenna haen aamulla uusitut reseptit, jotka tänään unohdin noutaa, teen pikaisen koukkauksen apteekkiin ja suhaan sitten lentokentälle ja kohti Strasbourgia. Vähän jännittää, kun lentoyhtiö on sekoillut aikalailla näkövammaisen saattajapalvelun kanssa, mutta pistän illalla kädet ristiin ja eiköhän se siitä sitten hoidu. Sunnuntaina käyn pikaisesti kotona ja maanantaina jatkan matkaa kohti Puolaa. Täällä palaan linjoille viimeistään syyskuussa.
7 kommenttia:
Kaunis kiitos ♥
En ole ollut tietoinen näkövammastasi. Onko se uusi juttu? Miten paljon se vaikuttaa elämääsi?
Kiitos kovasti ja niiaus:)
Hyvä kulla, ettei näkövamma rajoita elämääsi tuon enempää. Sinulla tuntuu olevan ainakin asenne kohdallaan. Minulla on pikkuhiljaa näkövammautunut valokuvaajaystävä, joka ottaa hienoja kuvia, vaikkei itse näe niitä ihan täysin.
Eipä kestä <3 Näkövammageenit kulkee meillä suvussa ja olen aina ollut tosi voimakkaasti likinäköinen (pienenä -7:stä -11:een vahvuuksilla ollut laseja), kahdeksan vanhana toinen silmä sokeutui ja tämä jäljellä oleva on kursittu kokoon syksyllä 2008, eli tässä mittakaavassa näkövammainen olen ollut pian kaksi vuotta. Mun näkökenttäni on vajaa, sellainen sienenmuotoinen, joten liikkuessani törmäilen jonkin verran lyhyihin ihmisiin ja yksisilmäisenä etäisyyksien ja korkeuserojen arvioiminen on toisinaan vaikeaa ja hämäräliikkuminen huonoa. Pääosin liikun kuitenkin ihan hyvin kävellen, mutta esim. bussien pysäyttäminen ja katukylttien lukeminen ei oikein onnistu -> vieraissa ympäristöissä varaan paljon aikaa liikkumiseen. Eniten näkövamma vaikuttii kuitenkin lähityöskentelyyn, ihmisten tunnistamiseen, tiedonsaantiin, koska heikoimmin silmässäni näkee juuri tarkan näön piste. Asiat, joita päin katson, sumenevat. Mutta koen, ettei tämä arkeeni aivan valtavasti vaikuta, olen aika hanakka keksimään keinoja kiertää ongelmat :) Ainoa asia, jota todella todella kaipaan, on kirjojen lukeminen ja tiedonsaanti, koska näkövammaisten keski-ikä on reippaasti eläkeiän puolella ja akateeminen koulutus on vain harvalla, joten esimerkiksi kirjaston tuottamien äänitteiden ja pistekirjojen (olen pistekurssilla paraikaa!) painopiste on vähän toisenlaisessa materiaalissa kuin mitä kaipaisin. Tulipa melkoinen selostus! :D Mutta summa summarum, elän ihan kivasti ja sujuvasti enkä kauheasti surkuttele - ilman näkövammaa ei kahden yliopistotutkinnon opiskelu Kelan tuella olisi ollut mahdollista yms, joten jos ottaa, niin kyllä antaakin.
Eipä kestä, Liivia!
Asenne vaikuttaa niin paljon, mutta kurjempaa olisi sekä itselläni että lähipiirilläni, mikäli olisin päättänyt katkeroitua, olla pettynyt ja jäädä kotiin muhimaan. Itsekin ostin kameran vasta nyt, usein otan kuvia reissussa vähän kaikesta ja tutkin sitten kotona tietokoneella suurennoksen kanssa, että mitä kaikkea oikeastaan tulikaan nähtyä :) Toisaalta minun on helppo asennoitua näin, kun näen vielä värit, pystyn hoitamaan valtaosan asioistani ilman apua ja olen saanut Kelalta ja Helsingin kaupungilta pääasiassa erittäin hyviä päätöksiä, luvan opiskella omaan tahtiin ja avustajatunteja niin paljon, että voin tehdä kaiken, mitä haluankin. Jos näkö menisi kokonaan, pitäisi asennoitua taas uudelleen, pidän kaikesta kauniista, väristä, kuvista ja esineistä.
Minä kiitän ja kumarran :) Tuntuu tosi hyvältä. Minä tykkään käydä täällä sinun blogissasi, koska kirjoitat usein ajatuksia herättävistä asioista.
Kirjailijatar, kerrassaan mukavaa kuulla! :) Aina välillä tuntuu, että postaukseni ovat niin sillisalattia, mutta hyvä, että ainakin jotakuta puhuttelevat. Nyt kutsuu untenmaat ranskalaisen ukkosmyrskyn tahdissa. Strasbourg on ollut ihana, moderni, kaunis, ranskalainen, eurooppalainen ja ystävällinen. Ihmeellistä päästä osalliseksi siitä ranskalaisesta sydämellisyydestä, joka ei useinkaan välity, jos yrittää kommunikoida muulla kuin ranskalla. Tämä on ihana kaupunki <3 ja European Youth Centerin invahuoneen vessa on yhtä iso kuin huoneeni kotona :)
Kiitokset täältäkin <3 Yritin jo aikaisemmin tänään päästä kiittämään, mutta netti on tökkinyt pahasti.
Sinulla on oikea asenne!
Lähetä kommentti