Päivät ja illat meni maisemia katsellessa, pubissa oli paljon ihmisiä, joten ilman kosteus oli sitten sen mukainen.
Kahvilan sedät (irkku ja italialainen) eivät päässeet yksimielisyyteen suklaiden pähkinättömyydestä, joten turvautuivat maistamiseen, mutta eivät senkään jälkeen olleet yksimielisiä... :DReissu nimittäin. Palasin aamutuimaan, matkustettuani kellon ympäri. Lähdin eilen tulvivasta Galwaysta reilusti ajoissa, jo 17.30 bussilla, sillä tulvien takia on teitä ollut Irlannissa paljon poikki eikä matkojen kestoja osannut tarkasti arvioida oikein kukaan. Ensimmäinen tunti ajettiin 50km/h moottoritiellä, josta oli käytössä vain toinen puoli - Irlannissa lienee joku jättimäinen tötterövarasto, sillä niitä punavalkoisia liikennekartioita oli satojen kilometrien matka tien molemmin puolin metrin välein! Olin kentällä jo yhdeksän jälkeen ja löysin OCS-karsinan, OCS on siis firma, joka hoitaa Irlannin lentokentillä erityismatkustajia. Sielläpä käytiinkin vilkasta Twilight-keskustelua, kun esimies oli sarjaan niin koukussa, että tämän äiti oli metsästänyt vielä julkaisemattoman kirjan käsikirjoituksen, jota se sitten töissä lueskeli. :) Kentällä oli aivan jäätävän kylmä, metallinen penkki ei lämmennyt lainkaan, vaikka istuin paikallani pari tuntia! Avustajapoikaa nauratti, kun väitin etten Suomessa koskaan palele niin kovasti. Lento kulki Riian kautta, inhottavaa välilaskusaastutusta, mutta taloudellisesti ainoa vaihtoehto, kun Raikku ja AerLingus eivät tällä hetkellä Suomeen liikennöi.
On hyvä olla kotona, 11 päivää ja viisi maata on aika tiukka rutistus. Toisaalta jäi niin kauhea ikävä, etten muista milloin olisi ollut. Saksaa en niinkään kaipaa, mutta Belgia, ranskankieli ja ihana T! Nyt olen uutta tarmoa täynnä, keväällä teen HUS:n kanssa uuden kuntoutussuunnitelman ja otan yhteyttä Kelaan, jotta EVS-vapaaehtoisvuosi voisi toteutua. Ranska näytti hyviä puoliaan, Pariisi oli kaunis. Lontoo on aina se sama ihana Lontoo, merimieskirkko se sama keidas kaikessa absurdiudessaan. Suomalainen identiteetti on jännä juttu, se saa ihmiset haalimaan purkkihernaria, sinappia, HK:n sinistä lenkkiä, savukalaa, poropateeta, suklaata ja lakritsaa, jopa vihreitä kuulia. Minulta kysyttiin pahoitellen myös sitä, miksei tarjolla ole punajuurisalaattia! Ehkäpä, ehkäpä, tieni johtaa vielä sinnekin töihin. Ja Irlanti. Menomatkan avustajapoika oli niin hulvaton ja hurmaava, että kohta ruokakauppareissulla vien postiin kirjeen, johon ostan suklaapatukan höysteeksi. Miekkosen nimeä en toki tiedä, mutta olen hyvinkin saanut haltuuni jo yhteystiedot tämän työmaalle. Olisiko Irlanti kenties se maa, jonne voisin mennä vaihtoon?
On hyvä olla kotona, 11 päivää ja viisi maata on aika tiukka rutistus. Toisaalta jäi niin kauhea ikävä, etten muista milloin olisi ollut. Saksaa en niinkään kaipaa, mutta Belgia, ranskankieli ja ihana T! Nyt olen uutta tarmoa täynnä, keväällä teen HUS:n kanssa uuden kuntoutussuunnitelman ja otan yhteyttä Kelaan, jotta EVS-vapaaehtoisvuosi voisi toteutua. Ranska näytti hyviä puoliaan, Pariisi oli kaunis. Lontoo on aina se sama ihana Lontoo, merimieskirkko se sama keidas kaikessa absurdiudessaan. Suomalainen identiteetti on jännä juttu, se saa ihmiset haalimaan purkkihernaria, sinappia, HK:n sinistä lenkkiä, savukalaa, poropateeta, suklaata ja lakritsaa, jopa vihreitä kuulia. Minulta kysyttiin pahoitellen myös sitä, miksei tarjolla ole punajuurisalaattia! Ehkäpä, ehkäpä, tieni johtaa vielä sinnekin töihin. Ja Irlanti. Menomatkan avustajapoika oli niin hulvaton ja hurmaava, että kohta ruokakauppareissulla vien postiin kirjeen, johon ostan suklaapatukan höysteeksi. Miekkosen nimeä en toki tiedä, mutta olen hyvinkin saanut haltuuni jo yhteystiedot tämän työmaalle. Olisiko Irlanti kenties se maa, jonne voisin mennä vaihtoon?
5 kommenttia:
Lupaan ja vannon, etten ulkomaillakaan asuessani ala haikailla HK:n sinisen, purkkihernarin tai poropateen tai vihreiden kuulien perään. ;)
Aika täydelliseltä kuulostaa matkasi, mutta todellakin paljon mahdutit lyhyeen aikaan!
Pilvi, jassoo! Oota vaan, sit kun tuun sua moikkaamaan (ollaan jo vähän suunniteltu yhden kaverin kanssa P-Amerikan retkeä ehkä ensi syksyksi, joten varo vaan!) niin pitää kuitenkin tuoda lakkahilloa, koulunäkkiä, hapankorppua, väinämöisen palttoonnappeja (loppui muuten kesken!), kuivahiivaa, elovenaa, siirappia ja mitä vielä? sellasessa peltirasiassa myytäviä kovia imeskeltäviä ananaspastilleja?!
Niin ja joo, matka oli ihana! Belgiaan olis voinut lisätä muutaman päivän ja Irlantiin olisin voinut jäädä kokonaan.
Ei muuta kun ens reissulla jäät sitten molempiin vähintään pidemmäksi aikaa!
Listasi kuulostaa hyvältä, nuilla eväillä enemmän kuin tervetuloa! :D Paitsi ananaskarkeista menee kitalaki rikki. Tosin voisi olla vähän kumma jos kaipaisin näkkäriä, elovenaa tai siirappia siellä kun en täälläkään niitä juurikaan käytä. Hapankorppu sen sijaan... tulee ongelmia. (Sinappia aion viedä mukanani varastoon!) (Joo, tää on aika materialistista.)
No niin, hapankorpulla kun täyttää matkalaukun niin ei ainakaan mikään painoraja vingu!
Lähetä kommentti