Byrokratian rattailla matka tuntuu kestävän kauan. Kun kerran lähtee mukaan, ei poispääsystä olekaan tietoa. Eksyksiinkin voi joutua, tai ainakin harhateille.
Onnekseni olen näkövammainen ja onnekseni näkövammaisilla on takanaan iso pulju, jossa on töissä pätevää väkeä. Niinpä siis eilen illalla iskenyt "voi apua hukun näihin virallisiin papereihin enkä osaa hakea apua"-paniikki on nyt selätetty ja jonkinlainen sotasuunnitelma on laadittu. Tämän päivän neuvonpito kesti tunnin, huomenna soittelenkin taas TAYSin näkökeskukseen ja toivon saavani sieltä komppausta.
Lääkäreiden tehtävä on tietysti ensisijaisesti parantaa ihmisiä ja tutkia, missä on vika. Jossain vaiheessa armas valtio (tai ehkä se riivattu Kela) on päättänyt sälyttää lääkäreille myös erinäisen määrän paperinpyöritystä, mikä - ymmärrettävästi - vie aikaa itse lääkäröinniltä ja pääasialta. Kun muistelee sitä debattia, joka syntyi koulusurmien jälkeen aseenkantolupahakemusprosessin kanssa, voinette arvata, kuinka mielellään lääkärit niitä todistuksia kirjoittavat. Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että tätä nykyä aseenkantolupaa hakiessa tulee toimittaa lääkärintodistus täyspäisyydestään, minkä vuoksi lupia ei tätä nykyä juuri myönnetä.
Onnea vaan lääkärille ensi torstaina, sillä minun pitäisi nyt saada (pikavilkaisu muistilappuun) laskutavasta riippuen kuudesta kahdeksaan todistusta näkövammastani. Lisäksi tahtoisin päästä näkökenttätutkimukseen, sillä näkökentän suuruus vaikuttaa myös siihen, millaiseksi näkövamma luokitellaan. Ja näkövamman luokittelusta riippuu puolestaan kaikki mahdollinen.
Yksisilmäisyydestä saa haitta-asteeksi 20%, mistä ei ole mitään iloa missään. 30%:sta saa jo verohelpotuksia. 50-60% pääsee näkövammaisten paikallisyhdistyksen jäseneksi ja sen jälkeen elämä helpottuukin kovasti. Näkövammaiskortilla, ainakin jos haitta-aste on 65%, saa sitten jo ottaa saattajan mukaan vähän sinne sun tänne. Mielestäni on hieman nurinkurista, että voin olla melko näkövammainen ja arjessani jokseenkin toimintakyvytön olematta niin näkövammainen, että saisin apua.
Tänään myös selvisi, että apuvälineitä on todella vähän joka lähtöön ja ne myös vievät tilaa. Soluasunto ei siis ihan oikeasti ole enää kauhean realistinen vaihtoehto, jos tietokoneita on ainakin yksi, irtonäyttöjä niin ikään yksi, mahdollisesti lukutelevisio ja sitten kaikenlaiset pienapuvälineet päälle. Kaikki te, joilla on maagisia kytköksiä Helsingin yksiömarkkinoihin, viuhtokaa käpälillänne tähän suuntaan!
Nyt siis tarkotukseni on ilmaista myös kuntoutusohjaajalle, että lääkäriltä olisi todistusta riivittävä, koska muuten ei etene opinnot eikä mikään muukaan.
Onnekseni olen näkövammainen ja onnekseni näkövammaisilla on takanaan iso pulju, jossa on töissä pätevää väkeä. Niinpä siis eilen illalla iskenyt "voi apua hukun näihin virallisiin papereihin enkä osaa hakea apua"-paniikki on nyt selätetty ja jonkinlainen sotasuunnitelma on laadittu. Tämän päivän neuvonpito kesti tunnin, huomenna soittelenkin taas TAYSin näkökeskukseen ja toivon saavani sieltä komppausta.
Lääkäreiden tehtävä on tietysti ensisijaisesti parantaa ihmisiä ja tutkia, missä on vika. Jossain vaiheessa armas valtio (tai ehkä se riivattu Kela) on päättänyt sälyttää lääkäreille myös erinäisen määrän paperinpyöritystä, mikä - ymmärrettävästi - vie aikaa itse lääkäröinniltä ja pääasialta. Kun muistelee sitä debattia, joka syntyi koulusurmien jälkeen aseenkantolupahakemusprosessin kanssa, voinette arvata, kuinka mielellään lääkärit niitä todistuksia kirjoittavat. Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että tätä nykyä aseenkantolupaa hakiessa tulee toimittaa lääkärintodistus täyspäisyydestään, minkä vuoksi lupia ei tätä nykyä juuri myönnetä.
Onnea vaan lääkärille ensi torstaina, sillä minun pitäisi nyt saada (pikavilkaisu muistilappuun) laskutavasta riippuen kuudesta kahdeksaan todistusta näkövammastani. Lisäksi tahtoisin päästä näkökenttätutkimukseen, sillä näkökentän suuruus vaikuttaa myös siihen, millaiseksi näkövamma luokitellaan. Ja näkövamman luokittelusta riippuu puolestaan kaikki mahdollinen.
Yksisilmäisyydestä saa haitta-asteeksi 20%, mistä ei ole mitään iloa missään. 30%:sta saa jo verohelpotuksia. 50-60% pääsee näkövammaisten paikallisyhdistyksen jäseneksi ja sen jälkeen elämä helpottuukin kovasti. Näkövammaiskortilla, ainakin jos haitta-aste on 65%, saa sitten jo ottaa saattajan mukaan vähän sinne sun tänne. Mielestäni on hieman nurinkurista, että voin olla melko näkövammainen ja arjessani jokseenkin toimintakyvytön olematta niin näkövammainen, että saisin apua.
Tänään myös selvisi, että apuvälineitä on todella vähän joka lähtöön ja ne myös vievät tilaa. Soluasunto ei siis ihan oikeasti ole enää kauhean realistinen vaihtoehto, jos tietokoneita on ainakin yksi, irtonäyttöjä niin ikään yksi, mahdollisesti lukutelevisio ja sitten kaikenlaiset pienapuvälineet päälle. Kaikki te, joilla on maagisia kytköksiä Helsingin yksiömarkkinoihin, viuhtokaa käpälillänne tähän suuntaan!
Nyt siis tarkotukseni on ilmaista myös kuntoutusohjaajalle, että lääkäriltä olisi todistusta riivittävä, koska muuten ei etene opinnot eikä mikään muukaan.
3 kommenttia:
HOASilta saa yksiönkin aika helposti, jos sanoo olevansa näkövammainen ja omaavansa läjän isoja apuvälineitä. Siitä saattaa joutua laittamaan vielä todistuksenkin niille, muttei edes välttämättä.
Ronja! Pelastit mun päivän! Ehkäpä lisään HOASin listalleni nyt heti ja soitan sinne tänään tai huomenna! Olin jo ehtinyt vaipua mietteisiin, joissa elän seuraavat viisi vuotta huippukalliissa Kallion kolossa ja syön pelkkiä puurohiutaleita. Mutta HOAS onkin tolkun paikka, mahtavaa! Vrt. TOAS, jonka tolkkua ei kovin usein näe...
Hei, unohdin kiittää teestä, joka saapui luokseni jo muutama päivä sitten! Etenkin Clipperin banaani-toffee teki tenttiinlukuhetkistäni hitusen nautinnollisempia. :)
Koita muuten lähettää Novitallekin kyselyjä langan alkuperästä - minä olen nimittäin lähettänyt jo kahdesti (joulu- ja tammikuussa), mutta en ole vieläkään saanut vastausta!
Lähetä kommentti