Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Kotiuduin lasaretista pikavauhtia, kaihi on poistettu ja leikkaus oli kaikin puolin normaali. Lääkäri kyllä kyseli ennen leikkausta, että minkälaisen linssin silmääni haluaisin (mistä minä sen voin tietää?), kuulemma keinolinssin ja silikonin yhteisvaikutusta ei koskaan voi tietää täysin, vaan pelataan arpapeliä.

No, lopputulos ainakin tällä hetkellä on roimasti huonompi näkö kuin ennen leikkausta, toivottavasti tämä tästä vielä kirkastuu.. Värit kyllä näkyy, kiitos kysymästä.

Olin osastolla oikea keski-ikäinen, en nähnyt mummon mummoa! Viime yönä osastolla oli kolme potilasta ja kaksi mieshoitsua, joista nuorempi oli reipas ja rempseä, tultiin oikein hyvin juttuun.

Nyt toivon, että ensi viikon kontrollissa saisin vihdoin näkövammaisstatuksen (virallisestihan näköni on ihan fine), kenties muutaman todistuksen erilaisilla kirjaimilla, esim. C ja pääsisin hakemaan kaikenlaisia tukimuotoja. Viime viikkoina esim. paikallisbussin numero on pitänyt arvata, ja olenkin seikkaillut muutaman kerran. Junilla tai busseillakin on mahdoton kulkea, ellei joku kerro mikä juna tai bussi on kyseessä. Luentosalissa en näe muistiinpanoja, saati taululle, myös tenttitilanteista on aivan turhaa haaveilla. Lääkärit vaan on tosi nihkeitä kirjoittelemaan todistuksia, kun siihen menee aikaa ja "tilanne voi vielä muuttua". Niinhän se voi, mutta pitäisi tässä silti elää myös sillä aikaa kun ne tilanteet muuttuu.