Mietteitä.

Terveisiä Keski-Suomesta. Paikallinen kahvila tarjoaa asiakkailleen ilmaisen netin, joten voitte arvata, missä olen äidin työpäivät viettänyt. Kotonakin olisi voinut olla, mutta sekä eilen että tänään ohjelmaan on kuulunut myös aktiviteetteja keskustassa, enkä täällä osaa bussia käyttää sitäkään vähää, on lopputulos tämä. Tai kyllähän sitä vielä käyttäisi, ainakin keskustan suuntaan, mutta kun se kulkee todella harvoin (kerran, pari tunnissa) eikä äidin luona ole nettiä tai aikataulukirjaa...

Noniin, ilokseni kuitenkin ilmoitan, että myös tähän Suomen Betlehemiin (hepr. leivän tai jyvän talo, asumus) alias Ryynibyyhyn on tullut Punnitse ja Säästä! Niinpä punnitsin eilen mukaani pähkinättömiä kuivahedelmäherkkuja, en ehkä ihan ymmärrä liikkeen nimen ensimmäistä sanaa. Suosittelen kuitenkin kaikille, valikoima mitä mainioin.

Nautin eilen myös jalkahoidosta, joka oli äidiltä etukäteen saatu joululahja. Noin muuten joulu äitini luona tulee olemaan vähälahjainen, jokaiselle on yksi tai kaksi pakettia, minulle todennäköisesti vain kämppikseltä saatu. En ole ollut tuhma, mutta äitini paketoi jalkahoidon ja tammikuisen kotimatkan Itävallasta Suomeen.

Matkakutkutusta on ilmassa, keväällä tahtoisin Utöhön ja ehkä Lontooseen Merimieskirkon pääsiäismyyjäisiin, mikäli koulu antaa myöten ja voin matkustaa junalla. Matkaseurakin olisi jo vähän mielessä, vaikkei kovin myöntyväinen taidakaan asialle olla. Myös Kolari odottaa. Ensi syksynä tahtoisin Amerikkaan ja vuoden päästä keväällä Japaniin. Rahoitus ja aikataulut vielä auki, mutta tahtoisin olla vähän pidempään kuin tovin, koska lentäen on kuljettava.

Suhteeton painiskelu jatkuu, yritän ulkoistaa nämä ajatukset.

Toinen viime päivinä paljon mielen päällä ollut asia on Auschwitz, sillä matkaan Krakovaan puolentoista viikon kuluttua ja olen kallistumassa sille kannalle, etten voi keskitysleiriä ohittaa. Olen optimisti ja ajatusmaailmassani pyörii usein ajatus ihmisen hyvyydestä. Siitä, että synti ja pahuus on jotain, mikä on tahrannut pohjimmiltaan hyvän ihmisen. Luterilaisempi (ja kristitympi?) ajatus kuitenkin lienee, että ihminen itsessään on pohjimmiltaan paha ja syntinen. Keskitysleiri muistuttanee siitä.

Gilmoren tytöt -addiktio on saavuttanut valtavat mittasuhteet, sarjan puoliväli häämöttää. (N., voitko tuoda lisää, jos käyt luonamme loman aikana?)

Joulupaketeista puuttuu kahdet villasukat, joista toiset saavuttavat kohteensa vasta joulun jälkeen, joten kiire on vain yksillä sukilla.

Etukäteen jo hirvittää kevät, kiireinen ja hektinen kevät, mutta toisaalta se asettanee asioita mittasuhteisiinsa. Niin kauan, kun itseluottamus tietyissä asioissa on sillä tasolla, että "anteeksi, olen tosi pahoillani, että pidän susta tosi paljon", lienee vähän petrattavaa. Näihin teiniangstisiin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Niin ja hei, teineistä puheenollen, ensi kesän työnhaku on täydessä vauhdissa, joskaan vanha kotiseurakunta ei pyytänyt minua edes haastatteluun. Pah!