Viime päivinä olen käyttänyt joululomani ensimmäiset hetket hyvin pitkälti N:lta lainaamieni Gilmoren tyttöjen parissa. Jaksoja on mennyt päivittäin sellaiset määrät, etten kehtaa tunnustaakaan.
Tänään oli ohjelmassa brunssi Primulassa M:n kanssa ja paluumatkalla eksyimme Puluun, jossa saimme vähän kummallista palvelua, mutta ostin kuitenkin korvikset, vaikkei minulla ole reikiä! Lopputuloksena kuitenkin on, että aikani ronkittuani löysin toisesta korvastani valmiin vanhan reiän, jonka luulin menneen vuosien saatossa umpeen. Ilahduttavaa, koska aioinkin hankkia reiän juuri siihen korvaan, en toiseen, joka aikaisemmalla reikäkierroksella oti itseensä.
Kolmantena olen vatvonut kestosuosikkiaihettani eli suhteetonta parisuhteettomuuskriisiä, joka pukkaa päälle aika ajoin. Olen päätynyt siihen, että ala-asteella asiat olisi voinut hoitaa kätevästi esim. luokkakaverin tai kirjevihkon välityksllä, yläasteella laittaa kaverin asialle tai muuten vaan pariutua jonkun toisen yhtä epätoivoisen teinin kanssa. Nyt, kun ympärillä ihmiset muuttavat yhteen, kihlautuvat, saavat lapsia ja menevät naimisiinkin kai hiljalleen, hiipii epätoivo välillä kehiin. Ja kaiken tämän kruunaa se, että en saa suutani auki ja olen skeptinen jo etukäteen suun avaamisen seurauksista. Akward silence ja sillä lailla!
Noniin, away with the self pitying, tilannehan on sellainen, että tämä neiti on suorittanut vuoden leipuriennätyksen ja tehnyt litran pullataikinan (tai kaksi puolen litran taikinaa) ja kaksi piimäkakkua, joulu sais nyt tulla. Myös se laiska viikkosiivooja sais tulla :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti