Tänään on iloinen päivä, vaikka äiti herätti aamulla sekä minut, että puhelinluettelossaan seuraavana olevan kaverini ennen kahdeksaa. Nukuin reilun tunnin pidempään kuin olin ajatellut, mutta fiilis on mukava, päässä puhtaat hiukset ja pöydällä kynttilä palamassa. Sähköpostini kertoi, että minut on valittu suorittamaan yliopistojen välistä Asian Studies -opintokokonaisuutta. Oma jaksaminen huolestuttaa vähän, etenkin kun seuraava silmälääkäri ja (nyt vihdoin yhden lääkkeen poistamisen jälkeen poistuneen silmänpintakupan sallima) laserointi. Varmistusta semihyvään tilanteeseen sillä tosi tavoitellaan, mutta tämä koko silmärumba lähti liikkeelle syksyisestä laseroinnista, joten en osaa nyt oikein olla liian luottavainen.
Hyväntuulinen olen myös, kun vihdoin sain ensimmäisen artikkelin luettua kandiani varten, oivalsin lähteiden löytämisen saloja ja innostuin aiheestani vielä lisää. Lisäksi luin yhden hyvän ja kaksi kehnompaa aiheanalyysia ja omaani liittyvä huolenmurunen katosi, kyllä minä pystyn vähintäänkin samaan. Kaiken lisäksi 20-30 sivun kirjoittaminen ei tunnukaan enää valtavan kamalalta urakalta. En lupaa, etteikö mieli vielä ehdi muuttua, mutta tältä tuntuu nyt.
Levysoittimessa lurittelee Jose Gonzales, jota voitte maistaa täältä.
Syksyn aikaan olen kuunnellut paljon kaikenlaista, etupäässä suomalaiseen makuun sopivaa ja omaan olotilaan resonoivaa melankoliaa. Uusi löydös on puolitutun Jaakko Mäentausta &Melankolina, jonka Askeleita soi yhdessä vaiheessa lähes tauotta, "ehkä huomenna taas kaikki on jo paremmin"-kertosäkeineen tsemppasi kummasti. Täältä voit kuunnella maistiaisia, keikalle voi suunnata joulupäivänä Viialaan ja tammikuun 10. Artturiin.
Ala-asteella samalla luokalla oli Eeva Louhivuori, joka tätä nykyä opiskelee musiikkia Bostonissa. Ihanan kuulasta, joiltain osin hieman emmasalokoskimaista, ovat muuten sukua. Maistiaisia täältä.
Myös Bo Kaspers Orkesteria ja Zen Cafen Lohdutan suaa on tullut kuulosteltua.
Joululahjoista yksi on vielä aloittamatta ja vaihtoehtoinen lahja keksimättä ja yhden kanssa pitäisi viettää paljon aikaa askarrellen, mutta muuten joulukin saa jo tulla.
Hyväntuulinen olen myös, kun vihdoin sain ensimmäisen artikkelin luettua kandiani varten, oivalsin lähteiden löytämisen saloja ja innostuin aiheestani vielä lisää. Lisäksi luin yhden hyvän ja kaksi kehnompaa aiheanalyysia ja omaani liittyvä huolenmurunen katosi, kyllä minä pystyn vähintäänkin samaan. Kaiken lisäksi 20-30 sivun kirjoittaminen ei tunnukaan enää valtavan kamalalta urakalta. En lupaa, etteikö mieli vielä ehdi muuttua, mutta tältä tuntuu nyt.
Levysoittimessa lurittelee Jose Gonzales, jota voitte maistaa täältä.
Syksyn aikaan olen kuunnellut paljon kaikenlaista, etupäässä suomalaiseen makuun sopivaa ja omaan olotilaan resonoivaa melankoliaa. Uusi löydös on puolitutun Jaakko Mäentausta &Melankolina, jonka Askeleita soi yhdessä vaiheessa lähes tauotta, "ehkä huomenna taas kaikki on jo paremmin"-kertosäkeineen tsemppasi kummasti. Täältä voit kuunnella maistiaisia, keikalle voi suunnata joulupäivänä Viialaan ja tammikuun 10. Artturiin.
Ala-asteella samalla luokalla oli Eeva Louhivuori, joka tätä nykyä opiskelee musiikkia Bostonissa. Ihanan kuulasta, joiltain osin hieman emmasalokoskimaista, ovat muuten sukua. Maistiaisia täältä.
Myös Bo Kaspers Orkesteria ja Zen Cafen Lohdutan suaa on tullut kuulosteltua.
Joululahjoista yksi on vielä aloittamatta ja vaihtoehtoinen lahja keksimättä ja yhden kanssa pitäisi viettää paljon aikaa askarrellen, mutta muuten joulukin saa jo tulla.
2 kommenttia:
ei se ennen kahdeksaa herättänyt kun ehkä vartin yli..eikä edes herättänyt reipasta koululaista =)
-V
no sit se herätti vain mut kun en ollut yhtään reipas ja kaikki mitä sain puhelimeen sanottua oli öö ööö ööööö jokaisen sen sanoman jälkeen ja sit en muista yhtään mitä se sanoi :)
Lähetä kommentti