Aika usein tosi tyhmää. Kopioin koululla melkein tunnin kirjoja, kun mulle soitettiin että optikko on laskuttanut liian ison siivun silmälaseista sairaalalta. Sitten räyhäsin puhelimessa äitille, niiskutin optikolle ja äääh, inhoan julkista itkemistä. Sitä aina yllättyy, kun padot aukeaa oudossa paikassa, "näinkö stressaantunut mä oikeesti olen".
Päätin myös, että jos haluaa kiinnittää itseensä kuvan, se on parempi tehdä ennen kuin sokeutuu. Niinpä soitin tatuoitsemoon, jossa oli puhelimessa tosi sympaattinen tyyppi ja varasin ajan muikkuselleni. Johan oon tätä vuoden harkinnut.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti