Olen nauttinut ruskasta kovin paljon, syksy on ollut lempivuodenaikani jo pitkään. Myös kotini, etenkin olohuoneeni on hyvin ruskan sävyinen: punaista, lämmintä keltaista ja oranssia. Kirpeät syyspäivät, joissa on selkeä syksyn tuoksu ja lämpimän kirkas aurinko, ovat lemppareitani.
Värit ovat muutenkin tärkeitä, samoin kuin valo, kuvat ja muodot. En tiedä milloin innostuin väreistä varsinaisesti, sisustamisessa värit tulivat kuvioihin kuitenkin jo ala-asteella, vaatteissa yläasteella, kalusteissa vasta viime vuosina. Valoa olen kuitenkin tarkkaillut hyvin paljon jo siitä lähtien, kun sukusairauteni alkoi aiheuttaa näköongelmia. Häikäisystä huolimatta kirkkaat päivät ovat parhaita, valoa ei voi koskaan olla liikaa. Pienenä silmäpotilaana muistan sairaalakesänäni heränneeni kerran kauhuun: "äiti, mä en nää". Jostain syystä huone oli yötä varten pimennetty niin, ettei edes ikkunasta tai oven alta kajastanut valoa. Näöstään taistelevalle lapselle paniikki olisi syntynyt pienemmästäkin, vaikka ulkoisesti olinkin reipas. Ainoa asia mikä harmitti, oli se, että eka luokan kruunanneet Koulujen Suurjuhlat jäivät välistä ja televisiosta näin, kun kaverit saivat syödäkseen maailman suurinta jäätelöpuikkoa. Kuitenkin silmiäni kovasti surevaa äitiä lohdutin: "äiti, älä ole niin negatiivinen [olin juuri oppinut tuon sanan], mähän sain kaksi viikkoa pidemmän kesäloman".
Nyt silmässäni on varjo. Se tuli eilen, hiipi kuin varkain päänsäryn mukana, mutta ei lähtenytkään sen kanssa samaa matkaa. Yliopistollisen sairaalan päivystävä silmälääkäri käski tulla heti aamulla, "koska kyseessä on nyt se AINOA näkevä silmä". No niinhän se on, kiitos muistutuksesta. Onneksi T lähtee mukaani seuraneidiksi, odottavan aika on pitkä. Äiti on Englannissa työmatkalla, kovasti on käsiä pidetty ristissä sekä siellä että täällä. Toivon, että kyseessä on väärä hälytys tai jos ei ole, niin leikkaustekniikka olisi 13 vuodessa kehittynyt. Tahtoisin vielä nauttia näistä syksyn väreistä.
Värit ovat muutenkin tärkeitä, samoin kuin valo, kuvat ja muodot. En tiedä milloin innostuin väreistä varsinaisesti, sisustamisessa värit tulivat kuvioihin kuitenkin jo ala-asteella, vaatteissa yläasteella, kalusteissa vasta viime vuosina. Valoa olen kuitenkin tarkkaillut hyvin paljon jo siitä lähtien, kun sukusairauteni alkoi aiheuttaa näköongelmia. Häikäisystä huolimatta kirkkaat päivät ovat parhaita, valoa ei voi koskaan olla liikaa. Pienenä silmäpotilaana muistan sairaalakesänäni heränneeni kerran kauhuun: "äiti, mä en nää". Jostain syystä huone oli yötä varten pimennetty niin, ettei edes ikkunasta tai oven alta kajastanut valoa. Näöstään taistelevalle lapselle paniikki olisi syntynyt pienemmästäkin, vaikka ulkoisesti olinkin reipas. Ainoa asia mikä harmitti, oli se, että eka luokan kruunanneet Koulujen Suurjuhlat jäivät välistä ja televisiosta näin, kun kaverit saivat syödäkseen maailman suurinta jäätelöpuikkoa. Kuitenkin silmiäni kovasti surevaa äitiä lohdutin: "äiti, älä ole niin negatiivinen [olin juuri oppinut tuon sanan], mähän sain kaksi viikkoa pidemmän kesäloman".
Nyt silmässäni on varjo. Se tuli eilen, hiipi kuin varkain päänsäryn mukana, mutta ei lähtenytkään sen kanssa samaa matkaa. Yliopistollisen sairaalan päivystävä silmälääkäri käski tulla heti aamulla, "koska kyseessä on nyt se AINOA näkevä silmä". No niinhän se on, kiitos muistutuksesta. Onneksi T lähtee mukaani seuraneidiksi, odottavan aika on pitkä. Äiti on Englannissa työmatkalla, kovasti on käsiä pidetty ristissä sekä siellä että täällä. Toivon, että kyseessä on väärä hälytys tai jos ei ole, niin leikkaustekniikka olisi 13 vuodessa kehittynyt. Tahtoisin vielä nauttia näistä syksyn väreistä.
2 kommenttia:
Voi itku, taas tuommoinen epäillyttävä tilanne, eihän siitä edellisestäkään ole ihan hirveästi aikaa :/ Toivottavasti silmä tulee kuntoon!
Tosi kiva toi omppukävijälaskuri :)
Joo, nyt on näitä silmäjuttuja ollut vähän liiankin tiuhaan.. Mutta näkö on ainakin toistaiseksi ja luultavimmin voin sunnuntaina reissuunkin lähteä. Mun silmässäni on kuulemma kupla (!). Onneksi mun lääkärini on tosi mukava ja rauhallinen mies, joka on aina ihan vakuuttunut, ettei ole mitään hätää.
Omppukävijälaskuri oli sattumaa, lisäsin kävijälaskurin kauhealla tuskalla, kaveri löysi siihen netistä ohjeet ja näköjään tuloksena oli omppulaskuri :D
Lähetä kommentti