tiistai 30. syyskuuta 2008

Kiire on kirosana

Olen sitä mieltä, että kiire ei pohjimmiltaan ole kiinni tehtävien asioiden määrästä, vaan oman arjen organisoinnista. Turhat asiat syövät paljon aikaa, jonka voisi käyttää tehokkaammin. En sinällään kannata koko valveillaoloajan käyttämistä puurtamiseen, mutta olen sitä mieltä, että kun ensin puurtaa, voi jäljelle jäävän ajan käyttää rentoiluun ja omiin juttuihin, ilman huonoa omaatuntoa.

Arjen organisointi on sitä, miten päivänsä rytmittää, mutta myös sitä, millaisten asioiden kanssa tahtoo aikansa jakaa. Koen, että omassa elämässä yksi merkittävä päätös on ollut televisiosta luopuminen. Siihen ei sinällään liity mitään dramatiikkaa, lukioaikana illat täyttyivät harrastuksista ja kotoa muuttaessa oli helppo päättää, ettei 12 neliön koppiin televisiota tule. Kertaakaan en ole kaivannut! Joskus toki harmittaa, kun YLE Teeman tarjonta menee sivu suun, mutta toisaalta kyseinen kanava ja tallentava digiboksi löytyy kyllä Keski-Suomesta sukulaisten luota, jos oikein tiukka paikka tulee. YLE Areena tarjoili pakollisen annoksen Kotikatua tähän saakka, mutta tänä syksynä en ole sitäkään enää intoutunut katsomaan.

Tietojohtamisen luennolla puhuttiin tietoähkyn lisäksi keskeytysähkystä. Se on se ähky, mikä syntyy kaikista piippaavista, tuuttaavista ja välitöntä huomiota vaativista viestimistä ja härveleistä. Näistä televisio ja radio ovat passiivisimpia, mutta enemmän huomiota vaatii kännykkä ja tietokone, etenkin jos käyttää messengeriä ja sähköpostiviesteistä ilmoittavaa ohjelmaa. *bling* You've got mail! Kännykkä on minulla usein äänettömällä, sillä en halua olla alituiseen tavoitettavissa. Puhelimessa on se nerokas ominaisuus, että yhteyttä voi ottaa jälkeenpäin, kun ruudulta näkee, kuka on tavoitellut. Messengerin käyttöä olen taas rajoittanut, nyt "mesepäivä" on vain joka toinen päivä. Tämä sujui melko kivuttomasti, harkitsen mesepäivien vähentämistä edelleen. Toisaalta tuntuu, että kone on kuitenkin auki, ja se sama aika menee blogeissa surffaillen. Tällä hetkellä olen leikitellyt ajatuksella, että seuraavaan kotiini ei tulisikaan nettiä - opiskelija-asunnoissa se toki on valmiina, mutta yksityisellä siitä joutuu maksamaan erikseen joka tapauksessa. Käytännössä näissä kaupungeissa, joissa nykyään enimmän aikani vietän, pääsen verkkoon halutessani lähes missä vain. Jos ei muuten, niin naapurin suojaamatonta langatonta käyttäen.

Olen myös yrittänyt kääntää unirytmiäni, sillä kahdesti viikossa matkaan aamuluennoille toiseen kaupunkiin. Kello soi näinä aamuina jo viideltä ja uskon vakaasti, että arkeani helpottaa, mikäli joka aamu herään samaan aikaan. Aamulla nouseminen ei sinällään olekaan ollut ongelma, mutta jos herää jo viideltä, pitäisi peiton alle siirtyä viimeistään iltayhdeksältä, mikä - etenkin mesepäivinä - tuottaa vaikeuksia. Urheasti koetan myös hillitä bloggausintoani ja kirjoitella vain kerran päivässä.

***



Minua inhottaa tämä siivousta ja elämää rajoittava tavaramäärä, joten päätin yrittää päästä omaisuudestani eroon näin sähköisesti! Tämän viikon Tavara on Elloksen fleeceliivi, vuodelta miekka ja kivi. Edelleen mukavan pehmeä, harmaa liivi, jossa mukavan korkea kaulus ja sydämen muotoinen vetoketjun vedin. Koko 38/40. Soveltuu hyvin esim. syksyiseen ulkoiluun tai lokoisiin koti-iltoihin! Tavaran saa joko minulta noutamalla tai postimaksun hinnalla kauemmaksikin. :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska kuulla miten tyttö, jonka muistan usein nukkuneen kännykänsä kanssa kertoo siitä miten ei aina halua olla tavoitettavissa :P
-N

tyttism kirjoitti...

Niin mä nukunkin, mut on se silloinkin äänetön. :)

Anonyymi kirjoitti...

Telkkarissa ainoa asia, jota kaipaan on se kun sai vaan löhötä ja lopettaa aivotoiminnan. Kirjat on kyllä myös hyvää ajanvietettä, mutta ne ei lopu tunnin päästä... T (perinyt äidiltään lukumaratoonauksen)

Anonyymi kirjoitti...

Joo, ja värinät päällä :)