Ekoteko 2. Liikkuminen.

Kuva Matkalehden sivuilta, www.matkalehti.fi

Arkisessa liikkumisessani paikasta toiseen kolme yleisintä kulkuneuvoa ovat omat jalat, TKL:n bussit ja VR:n junat. Polkupyöräkin löytyy, mutta mielestäni sen kaivaminen varastosta on liian vaivalloista, mikäli kyse on alle 3km:n matkasta, jonka voin varsin vaivatta kävelläkin. Keskustaan en mielelläni pyöräile, ilmapiiri siellä tuntuu olevan varsin pyöräilyvihamielinen eikä jalankulkijoilta ole juuri pyöräilytilaa jäänyt. Bussimatkoja kertyy viikossa vähintään 6 yhdensuuntaista, useimmiten noin kymmenkunta. Junalla matkustan myös keskivertosuomalaiseen verrattuna paljon, vähintään neljästi viikossa.

Ajokortittomuus on minulle osin pakon sanelema, osin oma valinta. 18-vuotiaana autokouluhuuman vallatessa monet ystävistäni kipitin silmälääkärini luokse ja karmea totuus paljastui. Ainokaisen silmäni näön tarkkuus kyllä riittäisi, mutta koska on säädetty, että yksisilmäisen ajokortillisen näkökentän leveyden on oltava 120 astetta, tuli mutka matkaan. Näkökenttäni kun olikin 117 astetta - nuo puuttuvat 3 löytyivät keskeisen näön alueelta, eli vastaantulevien kaistalta. Hetken nikoteltuani tyydyin silloisen poikaystäväni kyydittäväksi ja kökötin mukisematta linja-autossa. Ensijärkytyksestä toivuttuaan isäni tuumasi, ettei minun ainakaan koskaan tarvitse toimia bileillan kuskina. Samansuuntainen oli myös kummisetäni ensikommentti - lieneekin selvää, miten he ovat oikeustieteellisessä aikanaan toisiinsa tutustuneet... Toki valintani oli myös taloudellinen, sillä perheessäni on periaate, että kukin maksaa itse oman autokoulunsa ja sijoitinkin autokoulurahani kesällä 2007 kuukauden Interrailiin.

Hiljalleen, ekompaan elämään heräillessäni olen ollut tyytyväinen. Ekologinen jalanjälkeni on automaattisesti pienempi, kun auton kyydissä olen tasan silloin, kun kaverit, isovanhemmat tai vanhemmat joskus kyydin jonnekin tarjoavat. Tällä viikolla, uuttaa silmälasireseptiä hakiessani YTHS:n lääkäri olikin yllättäen sitä mieltä, että vallan hyvin voisin autoa ajaa! Olin hämmentynyt ja yllättynyt - mutta en silti kirmannut tuotapikaa autokoulun penkille. Lueskelin torstaina koulumatkallani VR:n Matkaan-lehteä, jossa erilaisia "ehdottomia" ihmisiä haastateltiin. Maatalossa kasvanut vegaani ja ajokortiton totaalikieltäytyjä totesi, että hänestä on yksinkertaisesti helpompaa olla ajokortiton. Jos olisi ajotaitoinen, joutuisi itselleen aika-ajoin perustelemaan, miksei autoa kannata hankkia. Mikäli omistaisi auton, joutuisi jatkuvasti vetämään autoilulleen rajaa: mitkä matkat ovat tarpeeksi tarpeellisia? Olen samoilla linjoilla; miksi minun tulisi hankkia ajokortti vain, kun se on mahdollista - etenkin kun olen ongelmitta tullut toimeen myös ilman.

Liikenne tuottaa 20% kasvihuonekaasupäästöistä, joita ilmakehään tupruttelemme. Käyttämällä julkista liikennettä omia päästöjään voi vähentää merkittävästi ja vaihtamalla henkilöautonsa dieselmoottorilla varustettuun ajella edes hieman vähäpäästöisemmin. Olen ilmoinen, että ainakin lähipiirissäni työsuhdeautoa hankkiva kertoi työpaikkansa company policyn sanelevan, että hankittavan auton on oltava diesel. Etenkin yksinmatkustavalle juna tai bussi on kuitenkin usein se edullisin vaihtoehto. Myös lapsen kanssa matkustaessa usein säästää, saahan VR:n junienkin kyytiin kampanja-aikoina ottaa yhden alle 17-vuotiaan yhtä täysihintaista aikuista kohti! Mielestäni tämä on hieno kädenojennus, toivottavasti yhä useammat siihen tarttuisivat.

Kuva Googlen kuvahausta hakusanoilla climate+airplane.

Olen sunnuntaina lähdössä Strasbourgiin viikoksi. Lentämällä. Tuo lentopäätös harmittaa tällä hetkellä enemmän kuin mikään, kun minulla olisi vallan hyvin ollut aikaa matkustaa junalla mennen tullen! Keväällä kävimme äitini kanssa viikonloppumatkalla Italiassa ja reissu oli mitä onnistunein. Jälkikäteen vasta heräsin siihen tosiseikkaan, että ilmaston kannalta moinen tempaus oli vihoviimeistä myrkkyä. Kotimaanlennot ovat mielestäni turhia. Lappiin voi mennä etelästä yöjunalla, ja esimerkiksi Jyväskylän ja Helsingin välillä lentämisellä ei voita mitään. Junalla matkaan menee kolmisen tuntia, lentäen 45 minuuttia, johon voi lisätä 25 minuuttia kentälle ja kentältä kulkemiseen ja 30-60 minuuttia lentokentällä hengailuun ennen lentoa. Tärisevästä ja tutisevasta matkasta meluisassa potkurikoneessa tuskin nauttii kukaan. Ja kalliimpaakin se on kuin junailu. Ulkomaanlennoista osan ymmärrän. Euroopan voi saavuttaa junalla ja Keski-Euroopassa luotijunat kulkevat sekä usein että nopeasti. Atlantin yli lentäminen on kuitenkin välttämätöntä. Muistan lukeneeni, että mikäli määränpäässä vietetään kaksi viikkoa tai enemmän, lentomatkan ilmastovaikutukset ovat jo siedettävällä tasolla.

Suomalais-englantilaista John Websteriä on viime aikoina haastateltu lähes kaikissa lukemissani lehdissä (KS, AL, HS, Me, Apu, Seura...), joissa hän on pohtinut perheensä öljydieetin aikana oivaltamiaan asioita. Nykyihminen liikkuu paljon paikasta toiseen ja usein juuri nuo siirtymät koetaan ajanhukaksi ja "turhaksi". Mitä nopeammin niistä selvitään, sitä nopeammin päästään viettämään vapaa-aikaa, eli katsomaan televisiota, jota keskimääräinen suomalainen katsoo 2,5 tuntia päivässä. Keskivertosuomalaisen elämässä tämä tekee 11 vuotta yhtäjaksoista television tuijotusta! Kulkemalla julkisilla kulkuneuvoilla voi käyttää matka-ajatkin mukavasti, lukien, musiikkia kuunnellen, ystävien ja perheen kanssa aikaa viettäen. Se on sitä normaalin arjen laatuaikaa!

Millä sinä kuljet matkasi? Kolkuttaako omatunto?