Tilapäisesti Treella.

Paineet nousi taas ja muutenkin silmä oireilee, joten jäin viikonlopuksi omaan kotiin ja menen maanantaina taas mittailtavaksi. Jahka pääsen mäkbuukkini tykö äitin luo, voin taas parantaa maailmaa täällä. Toivon mukaan siis maanantai-iltana.

Samanhenkisiä blogeja!

Kommenttilootastani löytyi iloinen yllätys, tutustukaa toki tekin: arkipaivanaktivisti.blogspot.com. Toinen iloinen oli Globe Hopen blogi, globehope.blogspot.com. Nauttikaa!

Reilu Kauppa, UTZ, Rainforest Alliance...

Eilisen perheahdistuksen kourista selvisin tänään mummolaan taas päivähoitoon ja ehdin neuletta purkaessani miettiä monta ajatusta maailmanmenosta. Mummolassa meinasi iskeä viime viikolla kriisi, kun "se todella hyvä tee" loppui. Se Tee on PGTips, tuo Iso-Britannian lahja maailmalle eikä sitä Suomesta ihan joka marketin hyllyltä löydykään. Onneksi Herwoodissa sitä on saatavilla kahdenkin kaupan hyllystä, joten lupasin pelastaa mummin pulasta. Väliaikaisteetä piti kuitenkin hankkia ja koska verovirkailijaukkini on vuodesta -49 saakka kirjannut ylös joka ikisen markan ja sittemmin euron kulut (kyllä, niitä mappeja riittää!), en yllättynyt, kun tarjoamani Reilu vaihtoehto ei kaupassa oikein ottanut tulta alleen. Hankittua tuli sitten tuttua ja turvallista Liptonin keltaista, Yellow Labelia. Perjantaina Tampesterista ostettua teetä mummolaan rahdatessani äkkäsin teepurkin kyljestä Rainforest Alliancen (RA) logon, joka pisti silmään uudemman kerran iltapäiväteellä Liptonin pakkauksesta. Miksi suuret merkit ovat valinneet RA:n eivätkä Reilua Kauppaa (RK)? Entä mitä eroa on UTZ-sertifikaatilla ja RK:lla, Pauligin UTZ-sertifioituja Mondo-kahveja kun tunnutaan tarjoavan useassa paikassa eettisenä vaihtoehtona valveutuneilla kuluttajille?

RA on vuonna 1987 perustettu ohjelma, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä; luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Ohjelmassa on pitkä lista kriteereitä, jotka mm. rajoittavat lapsilla teetettävän työn laatua ja kestoa, kieltävät orjatyön ja asettavat tiettyjä standardeja ympäristöriskien pienentämiseksi. Sertifiointi koskee tiettyjä tiloja ja toimijoita, jotka voivat sertifioinnin avulla yrittää saada tuotteistaan kovempaa hintaa. Kuinka se pääosin kouluttamattomilta ja lukutaidottomilta ihmisiltä käy, onkin sitten arvoitus. Ohjelmassa on myös se pieni detalji, että saadakseen RA:n sammakkomerkin, tilan ei tarvitse täyttää kaikkia ohjelman kriteereitä, vaan jokin tietty prosenttiosuus. Lopputuotteeseen, esimerkiksi Liptonin teepakettiin, merkin saa lätkäistä, kun 50% tuotteen raaka-aineista on tuotettu sertifioiduilla tiloilla. Mielestäni tämän sertifikaatin suurimmat kompastuskivet ovat siinä, ettei se ensinnäkään edellytä kaikkien laatuvaatimusten täyttämistä, toisekseen kiellä lapsityövoiman käyttöä ja kolmanneksi takaa tuottajille oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä. Merkin saaman suosion näen siinä, että suuret brändit kuten Chiquita tai Iso-Britanniassa PGTips kokevat painetta ekologisten ja eettisten tuotteiden tarjoamiseen, mutta tahtovat mennä siitä, missä aita on matalin.
UTZ-sertifikaatti puolestaan on Suomessa lähinnä Pauligin käyttämä kahvin sertifiointimerkki, joka on käytössä ympäri maailmaa. UTZ nojaa vahvasti siihen, että jokaisen kahvipaketin alkuperä on jäljitettävissä ja tuotantoketju siten tunnetaan. UTZin omien sivujen mukaan ohjelmaan liittymällä viljelijät saavat kahvilleen lisäarvoa, jota voi käyttää valttina korkeampaa hintaa neuvoteltaessa. Sertifikaatti korostaa voimakkaasti sitä, että se haluaa panostaa ammattimaiseen kahvinviljelyyn ja hyvään laatuun. Mielestäni tämän ohjelman heikkoudet ovat hyvin pitkälti samat kuin RAn, millaisessa asemassa lukutaidoton väliamerikkalainen on myydessään kahvia suuryritykselle? Väittäisin, että sertifikaatista riippumatta hän on alakynnessä, mikäli neuvottelutulos jää ainoastaan hänen varaansa.


Reilu Kauppa sen sijaan on ohjelma, jossa tuotteelle myönnetään RK-tunnus, mikäli se täyttää asetetut kriteerit. Kriteerit ovat ympäristöystävälliset, mutta korostavat yhteiskunnallista vastuuta. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty ja työntekijöillä tulee olla oikeus kuulua ammattiliittoon. RK maksaa tuotteista sovitun RK-hinnan, joka koostuu oikeudenmukaisesta palkasta, sekä RK-lisästä, jolla tuetaan yhteisön kehittymiseen tähtääviä projekteja. Näin taataan, että RK:n tiloilla vanhemmat ovat töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. RK ei myöskään sido tiloja vaan ne saavat myydä tuotteensa muualle niin halutessaan. Uskon, että RK tulee tulevaisuudessa kasvamaan voimakkaasti. Jo nyt esimerkiksi banaanien ja Nanson trikoovaatteiden hinnat lähentelevät "tavallisien" tuotteiden hintoja ja luulenpa, että tulevaisuudessa hintaero ei tule olemaan ratkaiseva tekijä. Tälläkin hetkellä banaanikilon hinnasta varmasti sudenosa valuu ylikansallisen yhtiön taskuun - RK siis tasapainottaa tätä tilannetta taaten tuottajalle hänelle oikeutetusti kuuluvan osan.

Omissa kaapeissani kuluu RKn juokseva hunaja (kiinteämmän ostan kotimaisena), RKn ruokosokeri, tee sekä espresso. Vaatekaapista löytyy muutama RKn toppi ulkomaanostoksina, muutamat sukat sekä yksi Amnestyn huppari. Banaanini ovat olleet Reiluja jo vuosia, viinirypäleitä ostan mikäli niitä on tarjolla ja samaten appelsiinini ovat Reiluja.

Mitä löytyy sinun kaapeistasi? Oletko valmis ostamaan eettistä ja ekologista? Paljonko olet valmis maksamaan ekstraa?

Bioroskis, ällöö!

Kotioloissa biojätettä syntyy vähemmän kuin ämpärillinen, mutta enemmän kuin yksi omenankota viikossa. Ongelmani oli pitkään, miten saisin ensinnäkin biojätteen kerättyä ilman, että se alkaa haista ja toisekseen, jotta välttyisin jatkuvalta ämpärin pesemiseltä - paperisten biopussien ostaminen tuntui täysin turhalta. Ongelmani ratkesi, kun löysin Pyynikin näkötornin eteisestä valmiiksi niputettuja sokeri- ja jauhopusseja. Pussi on valmiiksi sen kokoinen, että viikon biojätteet mahtuvat siihen sopivasti ja toisaalta sen muotoinen, että se pysyy pystyssä tiskipöydän nurkalla. Paperi on tukevaa, joten jätteitä kiikutellessa ei tarvitse pelätä pussin pohjan pettävän porraskäytävässä.

Kotikotona meillä käytettiin pitkään niitä valmispusseja, joita kaupassa myydään, mutta sittemmin äitini näyttää siirtyneen sanomalehtikikkaan. Pohdiskelimme N:n kanssa tänään, onko sanomalehti jotenkin ongelmallista käyttää bioroskiksessa sanomalehteä ja tulimme siihen tulokseen, että mikäli yhden ämpärin vuoraamiseen ei käytä kokonaista sanomalehteä ja lehti on nimenomaan pinnoittamatonta sanomalehteä, ei kiiltävää mainoslehtispaperia, ei asiassa pitäisi olla mitään ongelmaa. Vihreiden vaalimainoksissa ainakin Keski-Suomessa näytti olevan myös taitteluohje biojätepussin tekemiseksi. Netistäkin löysin ohjeen wikipediasta, mutta ohje on erilainen kuin Vihreiden versio. Vielä yhden koulukunnan mukaan biojätteen voi kerätä normaaliin muovikassiin ja sitten kipata kassista jätteen bioastiaan ja itse pussin sekajätteeseen, mutta mielestäni biojäte on yksi arkimaailmani ällöimmistä asioista, enkä ikinä moiseen ryhtyisi.

Miten sinä kohtelet biojätteitä? Tuleeko ne kierrätettyä, kompostoitua vai laitettua sekajätteen mukaan? Millä kiikutat ne ulos?

Biojätteen kerääminen on tärkeää siksi, että joutuessaan kaatopaikalle sekajätteen seassa biojätteestä vapautuu ilmakehään mm. metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu, joka osaltaan edistää voimakkaasti ilmastonmuutosta.

Koska meillä on joulu...

Tänään. Tampereen Stocka pursuili jo joulutavaroita, mikä aiheutti lievää hengenahdistusta. Mutta myös muista syistä joulu on saapunut! TAYSissa oli jokin epänormaali päivä - jonotuksineen päivineen sairaanhoitajan ja lääkärin tapaamiseen meni aikaa 43 minuttia, lääkäri oli minulle uusi, mutta todella ystävällinen ja avulias. Sain kysellä sydämeni kyllyydestä. Näin brittikaverini A:n puolen vuoden tauon jälkeen, sain hioa enkkua jälleen:

T: "We'll leave you to the river before going home."
A: "I'd prefer if you could leave me next to it."

A oli saanut kollegaltaan Ranskan matkan tuliaisiksi täytetyn linnun ja päätti kostaa. Anttilan lastenosastolta löytyi korjausmies Lauri, joka kiljahteli vinhasti suomeksi: "Missä on jakoavaimeni!" Näin myös L:n ja T:n, kävin kauppahallissa ja ostin alesta kaksi Marimekon lautasta. Postiluukkuun oli kolahtanut äänikirjoja ja Kotivinkki ja äidin luo saapunut postissa iso paketti - Victor Reader äänikirjojen kuunteluun! Automatkat kuuntelimme kirjaa ja oli muutenkin mukava reissu. Saan myös käydä tenttimässä yhdet luennot ensi viikolla. Lisää tällaisia päiviä - voiko ihanampaa enää ollakaan.


Nyt on tällainen olo.

Blogilistalla.

Noniin, kaiken tämän empimisen jälkeen putkautin itseni blogilistalle. Saa nähdä, vaikuttaako kävijämääriin tms., mutta ainakin blogini päivityksiä lienee helpompi seurata :)

edit. 21.08 Nyt näyttää myös löytyvän listalta, pientä viivettä siis ilmassa.

Kummallisuutta ja arvontaa.

Sain tänään postissa laskun, josta kuva ohessa. Äkkiseltään se näyttää ihan tavalliselta, mutta kun asiaa tutkii tarkemmin, saattaa huomata jotain outoa. Kuori oli nimittäin auki. Vahinkojahan sattuu, se on ihan ymmärrettävää - mutta kun tähän talouteen tuli myös eilen lasku aukinaisessa kuoressa! Kenties tämä on jokin uusi muotivillitys, itse en kyllä kovasti diggaile.

Herttainen julisti blogissaan arvonnan, josta voi voittaa tosi kivan näköisiä magneetteja, mm. muumeja!

Tänään taas istuttiin iskän kanssa silmäpolilla päivystystapauksena ja luettiin kolmen tunnin odotuksen kunniaksi vino pino lehtiä. Suomen Kuvalehden Jyvät ja akanat tarjoavat toisinaan mainioita helmiä. Puutarhan mainoksesta oli lainattu ilmoitus tyyliin: "Tarjolla uusia kesäkukkia! Pyynnöstä istutamme asiakkaan ruukkuun!" Niin minkä istutatte?!

Silmänpaineet oli normaalin rajoissa, 21, mutta silmä on ärtsy. Mutta jos lisätään tulehdusta estäviä lääkkeitä, ne nostaa paineita ja jos paineet nousee, saattaa kaikki mennä pipariksi. Nyt on siis taas uudet napit ja tipat. Kun tieto meni TAYSiin, tahtoi ne nähdä mut mahdollisimman pian, joten nyt mennään perjantaina sinnekin ja ehkä vielä uudestaan ensi viikon torstaina. Ilmeisesti sairaalamaksujen katto on kalenterivuosittainen 590e, saa nähdä meneekö se rikki ennen kuin vuosi vaihtuu.

Mummolan päivähoitolaan päästessäni mummi oli liidunvalkoinen ja sanoi verenpaineen heitelleen 75 ja 200 välillä koko aamun ja sydämen pompotelleen. Mutta kun terveyskeskukseen ei voi lähteä lääkäreitä vaivaamaan, aaaargh. Vielä jonain päivänä se kuolee käsiin. Muuten siellä on varsin leppoisaa, ruoka on hyvää (ja sitä on riittävästi, onhan se sentään Mummola) ja päivien touhuista bloggaillen tulevina päivinä tai viikkoina lisää.

edit 21.04. Unohdin kertoa, että mun näöntarkkuus katsottiin tänään ilman mitään vahvuuksia, kun sairaanhoitaja ei ihan käsittänyt ettei mulla ole oikeasti vahvuuksista mitään tarkkaa käsitystä nyt tän leikkauksen jälkeen. No, ilman linssejä sain tulokseksi osittaisen 0,6. Viikko sitten TAYSissa vahvuuksilla 0,5 osittain ja kolme viikkoa sitten ennen ongelmien alkamista omilla laseillani 0,7. Tää tuntuu todella friikiltä.