Terveisiä pikkujouluista.

Tänään oli työpaikkani toiset pikkujoulut. Luulin, että stereotyyppipikkujouluja, joista selviytymiseen tarjoillaan ohjeita jo lokakuun lehdissä, ei ole oikeasti olemassa. Vaan olinpa väärässä.

Opiskelijat, joita tilaisuudessa oli melko vähän, käyttäytyivät pääosin tosi siististi, humalassa oli toki moni, mutta tiesi kuitenkin vielä, missä mennään.

Sen sijaan eräs peruskurssin opettaja kertoi ilmeikkäästi, miten vaikea on käydä p***alla pimeässä, yksi tutkija vainosi kaikkia, keskeytti keskusteluja, tahtoi kätellä ja keskustella työturvalllisuudesta. Yksi luennoitsija tuijotteli muitta mutkitta koko vartin keskustelun aivan jonnekin muualle kuin silmieni suuntaan....

Iljettävää, niljakasta, säälittävää, tasotonta. Käy sääliksi kaikkia niitä, kenen tarvitsee kerran vuodessa moinen rituaali suorittaa kaamean dj:n soittaessa taustalla vuorotellen Juha Tapiota (hyvä artisti menee pilalle) ja Minä lähden Pohjois-Karjalaan.

Tekee mieli itkeä. Onneksi tiedän nyt, että näissä juhlissa on perinteistä sammua ajoissa ja nuoleskella ketä sattuu. Eipä tarvitse jatkossa vaivautua.