Matkaväsy.

Nyt se alkaa painaa, matkanteko. Olen ollut reissussa kolmatta viikkoa, nukkunut välissä omissa lakanoissa kai kaksi yötä.

Äänikirjahärveli ja nauhuri ovat hukassa, toivon jättäneeni ne Suomeen, muuten tulee kallis lasku.

Olen tottunut viettämään aikaa itsekseni, nyt olen ollut ihmisten seurassa 16. lokakuuta lähtien joka päivä ja joka yö. Kaipaan ilmaa ympärilleni.

Suurimmat nähtävyydet on koluttu, tänään luonnonhistoriallinen museo. Se oli ensimmäinen todella kiinnostava museo, josta oli valitettavasti kiinnostunut muutama tuhat lapsiperhettä. On taas kova motivaatio hankkiutua lääkäriin ja hommata resepti e-pillereille. Huhhuh. Lapsia hurjempia olivat kyllä ne vanhemmat, jotka silmät kiiluen selittivät jälkikasvulleen alkuperäiskansojen työkalujen valmistusta tai pelikaanin kalansaalistusta. Huhhuh!

Ostin kirjakaupasta kilokaupalla kirjoja, toivon niistä jonkun kiinnostavan myös sunnuntain kahviseuraa, koska omaan hyllyyni ne eivät kaikki mitenkään mahdu.

En yleensä haikaile suomalaisten juttujen perään, mutta nyt alkaa olla ruisleivän ja saunan kaipuu aika kovaa. Oma sänky olisi aika pop myös ja kieltämättä olisi mukava päästä käsiksi myös opintoihin.

Odotan sunnuntaita, pikapäikkäreitä omassa sängyssä ja kahveja uuden tuttavuuden kanssa. Jännittää jo, kaikki kivat vaatteet on tietty pesussa, mulla jää yöunet lennon takia väliin/vähiin, mutta haluan silti mennä. Jännittää, ilahduttaa (toinen on odottanut melkein kuukauden kahville pääsyä!) ja hirvittää. Onneksi EVS-papereista suurin osa on jo mennyt.

Anteeksi sekavuus, tämä oli tällaisia hajamietteitä 10h kaupungilla ja museossa kävelyn jälkeen.