Eilisen perheahdistuksen kourista selvisin tänään mummolaan taas päivähoitoon ja ehdin neuletta purkaessani miettiä monta ajatusta maailmanmenosta. Mummolassa meinasi iskeä viime viikolla kriisi, kun "se todella hyvä tee" loppui. Se Tee on PGTips, tuo Iso-Britannian lahja maailmalle eikä sitä Suomesta ihan joka marketin hyllyltä löydykään. Onneksi Herwoodissa sitä on saatavilla kahdenkin kaupan hyllystä, joten lupasin pelastaa mummin pulasta. Väliaikaisteetä piti kuitenkin hankkia ja koska verovirkailijaukkini on vuodesta -49 saakka kirjannut ylös joka ikisen markan ja sittemmin euron kulut (kyllä, niitä mappeja riittää!), en yllättynyt, kun tarjoamani Reilu vaihtoehto ei kaupassa oikein ottanut tulta alleen. Hankittua tuli sitten tuttua ja turvallista Liptonin keltaista, Yellow Labelia. Perjantaina Tampesterista ostettua teetä mummolaan rahdatessani äkkäsin teepurkin kyljestä Rainforest Alliancen (RA) logon, joka pisti silmään uudemman kerran iltapäiväteellä Liptonin pakkauksesta. Miksi suuret merkit ovat valinneet RA:n eivätkä Reilua Kauppaa (RK)? Entä mitä eroa on UTZ-sertifikaatilla ja RK:lla, Pauligin UTZ-sertifioituja Mondo-kahveja kun tunnutaan tarjoavan useassa paikassa eettisenä vaihtoehtona valveutuneilla kuluttajille?
RA on vuonna 1987 perustettu ohjelma, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä; luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Ohjelmassa on pitkä lista kriteereitä, jotka mm. rajoittavat lapsilla teetettävän työn laatua ja kestoa, kieltävät orjatyön ja asettavat tiettyjä standardeja ympäristöriskien pienentämiseksi. Sertifiointi koskee tiettyjä tiloja ja toimijoita, jotka voivat sertifioinnin avulla yrittää saada tuotteistaan kovempaa hintaa. Kuinka se pääosin kouluttamattomilta ja lukutaidottomilta ihmisiltä käy, onkin sitten arvoitus. Ohjelmassa on myös se pieni detalji, että saadakseen RA:n sammakkomerkin, tilan ei tarvitse täyttää kaikkia ohjelman kriteereitä, vaan jokin tietty prosenttiosuus. Lopputuotteeseen, esimerkiksi Liptonin teepakettiin, merkin saa lätkäistä, kun 50% tuotteen raaka-aineista on tuotettu sertifioiduilla tiloilla. Mielestäni tämän sertifikaatin suurimmat kompastuskivet ovat siinä, ettei se ensinnäkään edellytä kaikkien laatuvaatimusten täyttämistä, toisekseen kiellä lapsityövoiman käyttöä ja kolmanneksi takaa tuottajille oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä. Merkin saaman suosion näen siinä, että suuret brändit kuten Chiquita tai Iso-Britanniassa PGTips kokevat painetta ekologisten ja eettisten tuotteiden tarjoamiseen, mutta tahtovat mennä siitä, missä aita on matalin.
UTZ-sertifikaatti puolestaan on Suomessa lähinnä Pauligin käyttämä kahvin sertifiointimerkki, joka on käytössä ympäri maailmaa. UTZ nojaa vahvasti siihen, että jokaisen kahvipaketin alkuperä on jäljitettävissä ja tuotantoketju siten tunnetaan. UTZin omien sivujen mukaan ohjelmaan liittymällä viljelijät saavat kahvilleen lisäarvoa, jota voi käyttää valttina korkeampaa hintaa neuvoteltaessa. Sertifikaatti korostaa voimakkaasti sitä, että se haluaa panostaa ammattimaiseen kahvinviljelyyn ja hyvään laatuun. Mielestäni tämän ohjelman heikkoudet ovat hyvin pitkälti samat kuin RAn, millaisessa asemassa lukutaidoton väliamerikkalainen on myydessään kahvia suuryritykselle? Väittäisin, että sertifikaatista riippumatta hän on alakynnessä, mikäli neuvottelutulos jää ainoastaan hänen varaansa.
Reilu Kauppa sen sijaan on ohjelma, jossa tuotteelle myönnetään RK-tunnus, mikäli se täyttää asetetut kriteerit. Kriteerit ovat ympäristöystävälliset, mutta korostavat yhteiskunnallista vastuuta. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty ja työntekijöillä tulee olla oikeus kuulua ammattiliittoon. RK maksaa tuotteista sovitun RK-hinnan, joka koostuu oikeudenmukaisesta palkasta, sekä RK-lisästä, jolla tuetaan yhteisön kehittymiseen tähtääviä projekteja. Näin taataan, että RK:n tiloilla vanhemmat ovat töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. RK ei myöskään sido tiloja vaan ne saavat myydä tuotteensa muualle niin halutessaan. Uskon, että RK tulee tulevaisuudessa kasvamaan voimakkaasti. Jo nyt esimerkiksi banaanien ja Nanson trikoovaatteiden hinnat lähentelevät "tavallisien" tuotteiden hintoja ja luulenpa, että tulevaisuudessa hintaero ei tule olemaan ratkaiseva tekijä. Tälläkin hetkellä banaanikilon hinnasta varmasti sudenosa valuu ylikansallisen yhtiön taskuun - RK siis tasapainottaa tätä tilannetta taaten tuottajalle hänelle oikeutetusti kuuluvan osan.
Omissa kaapeissani kuluu RKn juokseva hunaja (kiinteämmän ostan kotimaisena), RKn ruokosokeri, tee sekä espresso. Vaatekaapista löytyy muutama RKn toppi ulkomaanostoksina, muutamat sukat sekä yksi Amnestyn huppari. Banaanini ovat olleet Reiluja jo vuosia, viinirypäleitä ostan mikäli niitä on tarjolla ja samaten appelsiinini ovat Reiluja.
Mitä löytyy sinun kaapeistasi? Oletko valmis ostamaan eettistä ja ekologista? Paljonko olet valmis maksamaan ekstraa?
7 kommenttia:
Kiitoksia postauksesta. Se tuli tarpeeseen, sillä etsiskelin juuri tietoa UTZ-sertifikaatista. Tuli nimittäin kaverin kanssa puheeksi Pauligin mundo-kahvi ja hän väitti sen olevan reilua. Väitin vastaan ja kaupassa myöhemmin bongasin tuon UTZ-sertifikaatin, jota jäin ihmettelemään.
Omista kaapeista löytyy muuten kohtuullinen valikoima Reilun kaupan elintarvikkeita ja luomua pyrin ostamaan aina kun hinta on mahdollisuuksien rajoissa.
Pia, mukavaa jos postaukseni jotenkin selvensi asiaa! Itse olen huomannut, että tieto tuntuu olevan kiven alla ja etenkin koosteet, joissa käsiteltäisiin useita eri sertifikaatteja, tuntuvat loistavan poissaolollaan. Tampereella olemme Changemakerin ja Repun kanssa kampanjoineet sen puolesta, että tarjolle saataisiin nimenomaan Reilua kahvia eikä UTZia.
Ympäristöasiat ovat nyt niin tapetilla ja suuri myyntivaltti, että aiemmin ympäristöasioita ylenkatsoneet yrityksetkin yrittävät nyt saada osansa ekobuumista, mutta vähimmällä mahdollisella panostuksella. Siksi onkin syytä olla tarkkana, ettei lankea kaikkiin "ekohehkutussyötteihin".
Mitä mieltä muuten olet Néscafen Reilusta pikakahvista? Postasin siitä tänään omaan blogiini
http://arkipaivanaktivisti.blogspot.com/
Niin ja ilmeisesti noiden muiden merkkien kriteerien täyttymistä ei valvota yhtä tarkasti ja puolueettomasti kuin Reilua Kauppaa. Hyvä sinänsä että yrittävät tehdä edes jotain maailman hyväksi, mutta toisaalta ne haiskahtavat hieman myös viherpesulta. Minä luotan Reiluun kauppaan, ja Reilua ja luomua meillä pääasiassa kulutetaankin. :-)
Hyvä ja aiheellinen postaus, moni meinaan varmasti miettii noita eroja!
Meillä järvenpäässäon usein reilut banaanit jopa halvempia kuin perusbanaanit...se pistää miettimään että kuinkas reilua se nyt sitten lopulta onkaan tai kuinka paljon ne muut firmat sitten vetääkään välistä..
-v-
an, juurikin näin! Käsittääkseni RA ja UTZ ovat suurien jättien itse lanseeraamia ohjelmia, joiden objektiivisuus on varsin kyseenalaista.
-v-, itse haluan uskoa, että ne RK:n banskut on oikeasti Reiluja ja toiset vain riistopötkylöitä. Toisaalta banaanit, kuten myös kahvi, ovat tutkitusti suomalaisessa ruokakaupassa niitä ns. sisäänheittotuotteita, joiden hinta ei usein kata niistä aiheutuvia kuluja vaan kompensoidaan muiden tuotteiden hieman korkeammilla myyntihinnoilla. Tuskin ne 2kpl Juhla Mokkaa 5e -tarjouksetkaan kaupalle kauheasti voittoa tuo, mutta asiakkaita sitäkin enemmän.
Pia, en ole Nescafen Reiluun pikakahviin törmännyt itse, mutta näen sinällään hyvänä sen, että yritys osoittaa huomionsa RK:lle eikä noille muille vaihtoehdoille. Omassa ostopäätöksessäni vaikuttaa kyllä myös nuo yhtiön vanhat synnit ja tuskin tulisin tuotetta itse ostamaan, mutta en näe tuotetta itseään sen huonompana kuin muutkaan Reilut pikakahvit. Mielestäni tässä on kyse vähän samasti kuin Lidlin myymissä Reilun Kaupan tuotteissa: ei tuotteen Reiluutta vähennä se, kuka tuotetta myy. Päinvastoin, mielestäni on erinomaista, että myös Lidl osoittaa kiinnostusta Reiluuteen - ehkä se leviää kauppaketjussa myöhemmin laajemmallekin. Ainakin Lidl tuo RK:n sellaistenkin kuluttajien saataville, jotka eivät muuten siihen törmäisi.
Kiitoksia lyhyestä selvityksestä näistä. :) Kaapistani löytyy einoastaan RK-tuotteita: kahvia, sokeria ja teetä lähinnä. Pyrin ostamaan mahdollisemman vähän kaukaa tuotua tavaraa, nimittäin.
Lähetä kommentti