Ekoteko 1: Kierrättäminen.

Lääkärireissuani murehtineille tiedoksi, että syytä paniikkiin ei ole! Tilanne on sikäli sama kuin eilen, että silmässäni varjo edelleen on, mutta lääkäri ei nähnyt mitään hälyttäviä muutoksia. Edelleen tulee olla kuitenkin soittoherkkä ja käydä näyttämässä kaikki kummallisuudet. Onneksi minulla on viilipyttyäiti ja ihania ystäviä, joista yksi lähti seuraneidiksi, lukemaan päivän lehteä ääneen ja eväsretkeilemään silmäpoliklinikalle! Näyttää siltä, että ensi viikoksi reissuunkin pääsen ja vihdoin sain jo vuosia roikkuneen asian hoidettua alta pois: näkövammani haitta-asteprosentti on 20. Sillä ei tosin yhteiskunnalta mitään etuuksia saa, mutta osaapahan vaatia sitten veroalea ja apuvälineitä, mikäli näkö tästä vielä huononee. Esinainen työmaalla meinasi tikahtua nauruun kun hymähdin, että taidan olla kohta pian samaa sarjaa myyrän kanssa.

Mutta sitten asiaan!

Jätteen määrä maailmassa on aivan huima nykyään, meiltä länsimaisilta ihmisiltä lentää roskiin täysin käyttökelpoista tavaraa, vaatteita ja ruokaa - osa vallan lajiteltavaa ja kierrätettävää! Muistan lukeneeni, että keskimääräinen suomalainen heittää pois noin 1000 euron arvosta ruokaa vuosittain! Ne Afrikan lapset olisivat varmasti miel...

Meidän taloyhtiössä on mahdollista lajitella paperit, pahvit ja biojäte erilleen sekajätteestä. Lisäksi tien toisella puolella on UFF:n laatikko kierrätysvaatteille, lisää paperin- ja pahvinkierrätyslaatikoita sekä lasin- ja metallinkeräys. Ainoa, mitä kaipaan ja kadehdin, on ystäväni T:n kotiseudulla Porvoon liepeillä kerättävä energiajäte, johon saa lajitella sekajätteidensä joukosta kaikki muovit. Tämän jälkeen ei itse sekajätteeseen, eli siis kaatopaikalle, joudu juuri mitään! Näin insinööriopiskelijana olen miettinyt, miten energiajäte hyödynnetään? Ken tietää, kertokoon.


Minun roskani lähtevät ulos pitkälti näillä aseilla. Muoviset hedelmäpussit (toki myös muut muovikassit, joita on taas päässyt kertymään..) toimivat siis tavallisen roskiksen kuljetuksessa ja paperiset hedelmä-, jauho- ja irtokarkkipussit palvelevat bioroskiksina. Jätettä syntyy noin yksi paperipussillinen ja 2 muovikassillista viikossa, mikä on mielestäni aivan liikaa. Etenkin tuohon sekajätteen määrään yritän jatkuvasti kiinnittää huomiota. Maitopurkit lajittelen erikseen, samoin lasit, metallit, paperin ja pahvin - mutta silti sitä jätettä tuntuu vain syntyvän!

Taloyhtiössämme on keksitty myös oikea helmi - kierrätyspiste! Yhteisen pyykkituvan yhteyteen on tuotu pöytä ja hyllykkö, joihin saa kukainenkin jättää esille ne tavaransa, mitä ei tarvitse ja vastaavasti ottaa ilmaiseksi mukaansa sen, mitä tarvitsee. Tänään tarjolla tuntui olevan paljon vauvan-, lasten- ja täysikasvuisten vaatteita, kodintekstiileitä, kenkiä, kirjoja ja lehtiä, astioita, vauvan leluja, puutarhakalusteita ja tietokoneen näyttö. Mukaani lähti pieni kattila kuukupin keittämistä varten, itse vein paikalle tuon blogissanikin esittellyn harmaan fleeceliivin. Monelle ensimmäiseen kotiinsa muuttavalle kierrätyspisteestä on suuri apu ja itsekin olen vienyt runsain mitoin vaatteita aina siistikuntoisista toppahaalareista (uutena pitkälti yli 100e) kesävaatteisiin melkein-kummilapsilleni.

Kalusteistani valtaosa on kierrätetty. Kuvassa olleet, sittemmin jo omistajaa vaihtaneet nojatuolit tulivat luokseni yliopistolta, kiltahuoneen remontista, kuvan jalkalamppu on mummolan peruja. Kodissani uutena, minua varten on ostettu ainoastaan parvekkeen puulaatat, Ikean CD-torni, Futonian futonpatja ja Askon työtuoli, kaikki muut kalusteet ja valaisimet ovat vanhempieni kodeista, isovanhemmiltani tai kirpputoreilta. Mistä sinun kalusteesi ovat kotoisin, mitä niillä on kerrottavanaan? Minua viehättää ajatus, että tavaroilla on tarina kerrottavanaan: nojatuolini on mummi verhoillut työttömäksi jäätyään, Muuramen ruokapöytäni on vanhempani opiskelujensa loppumetreillä ostaneet alennusmyynnistä, puulaatikko on isäni lapsuudenkodista, "tarrakaappini" veljeni minun suosiollisena avustuksellani pentuna läiski täyteen tarroja, jotka verta, hikeä ja kyyneleitä säästelemättä hioin viime joululomalla irti ("prkl, minun mukulanihan eivät koskaan saa liimata tarroja!"). Erityisen innokas kirpputorien kiertelijä en yleensä ole, lähden saalistamaan vain, jos jokin tietty tarve on olemassa - paitsi Uudessakaupungissa. Tuo rannikon pikkukaupunki on surkuhupaisuudessaan oikea kirpputorien, osto- ja myyntiliikkeiden ja romukauppojen luvattu maa! Parhaimpana löytönäni pidän kesällä 2003 eräästä makasiinista 8 eurolla ostamaani lancasterilaista linouleumkuvastoa, jonka samana kesänä otin mukaan lomamatkalle Lancasteriin ja palautin paikalliselle tehtaalle ja edelleen museoon. Pääsin jopa sanomalehteen - sekä Englannissa että Suomessa!

Edit. 21.20. Unohdin esitellä Ekotähdet ohjelmassakin mainostetun Metsänkylän Navetan, josta löytyy jos jonkinmoista vanhaa rakennustarviketta. Ehkä sieltä löytyisi jotain äitini mökin kunnostusta ajatellen, itse haaveilen sunnuntairetkestä Hämeenlinnaan ja navettaan!

Edit. 21.35. Nyt on kyllä hatara pää! Piti oikein erikoismaininta antaa Pyynikin näkötornille, joka kierrättää maan mainioista munkeista syntyvät jauho- ym. pussit niputtamalla ne ja laittamalla ne jakoon! Eli mikäli ette ole huomanneet, näkötornin eteisessä, vieraskirjapöydän alla on kori, josta pusseja saa ottaa mukaansa mielin määrin. Nerokasta suorastaan!