Istuin aamupäivän Suomen Kehityspolitiikan Tila 2009 -seminaarissa Säätytalolla. Aamulla silitin kuumeisesti kauluspaitaa ja hametta, jotta sopisin pönöttäjien joukkoon. Ilmeisesti lopputulos oli sovelias, sillä eräs täti tuli kertomaan, että näytän suomalaiskansalliselta. Vai niin. Ilahduttavaa oli myös se, että täti tiesi Changemkerit ja kertoi tavanneensa heitä Norjassa. Alkupönötyksestä sai vaivanpalkaksi kahvia ja sämpylän, joka oli niin muhkea, että yritykseni syödä se sivistyneesti ei ollut kovinkaan suuri menestys. Säätytalo oli hieno, eteisessä sedät vastaanottamassa ja yläkerrassa teitittelevät tädit kaatamassa kahvia.
Itse seminaari sai ajatukseni välillä harhailemaan, mutta sanottakoon etteivät ministeri Väyrysen (kes) ja kehityspoliittisen toimikunnan ajatukset kaikilta osin osuneet yksiin. Väyrynen oli vahvasti sitä mieltä, että selonteossa on asiavirheitä, joista kaikille hän ei kuitenkaan antanut kovinkaan selkeitä saati pitäviä perusteita, vaan lisäselvitystä kysyttäessä juuttui "se nyt vaan on ihan väärää tietoa"-linjalle. Toimikunnan käsitykseen siitä, ettei Suomen vetäytyminen Mosambikin terveydenhuollon kehittämisestä ja panostaminen Tansaniassa ensisijaisesti maan sähköistämiseen ja tieverkoston kehittämiseen tapahdu täydessä yhteistyössä maiden hallitusten kanssa, Väyrynen kertoi vain, että on keskustellut asiasta Mosambikin presifentin vierailun yhteydessä ja saanut Tansaniassa vieraillessaan "virallisia taulukoita" käyttöönsä. Mistä lähtien presidentti on ollut maan hallitus? Surulliselta tuntui myös se seminaarissa esille noussut ajatus, että kehitysmäärärahojen nousu 0,51%:iin BKT:stä "tapahtuu tänä vuonna erittäin hyvin, sillä laskeva BKT saa prosenttiosuuden näyttämään paremmalta ilman rahamäärän kasvattamista". Tälläkö siis on merkitystä? Että miten Suomen käyttämät varat saadaan näyttämään hyvältä? Kiukkua herätti myös se, että Väyrynen toivoi vammaisasioiden hoidon kehitysyhteistyössä olevan tulevaisuudessa järjestöjen asia. Eikö järjestöjen ja valtion tehtävä kuitenkin ole erilainen? Kyllähän suomalaisetkin vammaisjärjestöt pyrkivät saavuttamaan tietyn aseman yhteiskunnassa juuri viranomaisten taholla. Kuurojen Liiton edustajan mukaan on esitetty laskelmia, että jopa 20% maailman köyhistä olisi eri tavoin vammaisia. Miten köyhyysongelmaa koskaan voidaan poistaa, jos jo kehitysyhteistyötä tekevien valtioiden asenne on EVVK?
Parasta antia seminaarissa oli kuitenkin vanha perheystävä K, jota olen ihaillut jo pikkutytöstä saakka. Ennen seminaarin alkua koin oivalluksen, tarkastelin nimilistaa ja löysin etsimäni. Sitten löysin K:n vielä ihan ihka elävänä, vaihdettiin kuulumiset ja sain taas uskonvahvistusta - jonain päivänä seuraan vielä hänen jalanjälkiään.
Lopuksi saatte vielä maistella sitä suomalaiskansallisuutta. Pönöttäminen on ihan ok niin kauan, kun voin pönöttää omannäköisenäni.
(ja kyllä, piilotin pömppömahan ennen ulko-ovesta poistumista)
Itse seminaari sai ajatukseni välillä harhailemaan, mutta sanottakoon etteivät ministeri Väyrysen (kes) ja kehityspoliittisen toimikunnan ajatukset kaikilta osin osuneet yksiin. Väyrynen oli vahvasti sitä mieltä, että selonteossa on asiavirheitä, joista kaikille hän ei kuitenkaan antanut kovinkaan selkeitä saati pitäviä perusteita, vaan lisäselvitystä kysyttäessä juuttui "se nyt vaan on ihan väärää tietoa"-linjalle. Toimikunnan käsitykseen siitä, ettei Suomen vetäytyminen Mosambikin terveydenhuollon kehittämisestä ja panostaminen Tansaniassa ensisijaisesti maan sähköistämiseen ja tieverkoston kehittämiseen tapahdu täydessä yhteistyössä maiden hallitusten kanssa, Väyrynen kertoi vain, että on keskustellut asiasta Mosambikin presifentin vierailun yhteydessä ja saanut Tansaniassa vieraillessaan "virallisia taulukoita" käyttöönsä. Mistä lähtien presidentti on ollut maan hallitus? Surulliselta tuntui myös se seminaarissa esille noussut ajatus, että kehitysmäärärahojen nousu 0,51%:iin BKT:stä "tapahtuu tänä vuonna erittäin hyvin, sillä laskeva BKT saa prosenttiosuuden näyttämään paremmalta ilman rahamäärän kasvattamista". Tälläkö siis on merkitystä? Että miten Suomen käyttämät varat saadaan näyttämään hyvältä? Kiukkua herätti myös se, että Väyrynen toivoi vammaisasioiden hoidon kehitysyhteistyössä olevan tulevaisuudessa järjestöjen asia. Eikö järjestöjen ja valtion tehtävä kuitenkin ole erilainen? Kyllähän suomalaisetkin vammaisjärjestöt pyrkivät saavuttamaan tietyn aseman yhteiskunnassa juuri viranomaisten taholla. Kuurojen Liiton edustajan mukaan on esitetty laskelmia, että jopa 20% maailman köyhistä olisi eri tavoin vammaisia. Miten köyhyysongelmaa koskaan voidaan poistaa, jos jo kehitysyhteistyötä tekevien valtioiden asenne on EVVK?
Parasta antia seminaarissa oli kuitenkin vanha perheystävä K, jota olen ihaillut jo pikkutytöstä saakka. Ennen seminaarin alkua koin oivalluksen, tarkastelin nimilistaa ja löysin etsimäni. Sitten löysin K:n vielä ihan ihka elävänä, vaihdettiin kuulumiset ja sain taas uskonvahvistusta - jonain päivänä seuraan vielä hänen jalanjälkiään.
Lopuksi saatte vielä maistella sitä suomalaiskansallisuutta. Pönöttäminen on ihan ok niin kauan, kun voin pönöttää omannäköisenäni.
(ja kyllä, piilotin pömppömahan ennen ulko-ovesta poistumista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti