Blogi hiljenee.

Hei kaikki,

on aika hiljaa kiittää.
Tämä blogi alkaa tulla tiensä päähän, mutta minä jatkan toisaalla.
Jutut säilyvät kyllä täällä, mutta eivät päivity enää.
Törmäämme epäilemättä uusin kuvioin toisaalla!
Uuden osoitteen saa myös suoraan kysymällä, sähköpostitse esimerkiksi osoitteesta ekoelamaa@hotmail.com.

Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta 2011.

Kansainvälinen vammaisten päivä.

Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan tämän selkokielisen köyhyyden vastaisen ohjelman. Olen viime viikkoina miettinyt paljon sitä, miten tässä yhteiskunnassa kaikki perustuu siihen, että terveet tekevät töitä ja sairaat eivät. Mutta kuka sen terveyden määrittelee? Ja miksei suurin osa vammaisista saa tehdä töitä, vammahan ei ole sairaus? Minun tuttavapiirissäni on paljon eläkeläisiä, setäni on sitä mieltä, että myös minun pitäisi hakea Kelalta työkyvyttömyyseläke nyt kun niitä vielä voi saada. Minulla on tulevaisuudessa kaksi korkeakoulututkintoa ja edessä hirveä rumba, jos haluan töihin mihinkään. Miten tämä voi olla mahdollista? Miten yhteiskunnalla on varaa tällaiseen?

Latinaa!

Meidän ope on huippu. Perusilmeitä on yksi (1), äänensävyjä yksi (1). Niillä ilmeillä ja äänensävyillä tulee sitten kaikki asiat. Tässä sattumus rinnakkaisryhmästä.

Latinan ope: "Aktiivin persoonapäätteet ovat -o/-m, -s, -t, -mus, -tis,-nt. Yksi opiskelija teki joskus muistisäännön: Osta mustis nyt." Latinan opiskelija: "Mutta mustista ei tehdä enää!" Latinan ope: "Ei se mitään. Tää kielikin on kuollut."

Kullekin viikolle sen omat murheet.

Ihmissuhdeihmetyksen lisäksi on ollut liiankin kanssa opiskeltavaa.
Olen omaksunut osavuosiajattelun ja jakanut jäljellä olevan vuoden viikon mittaisiin katsauksiin.
Viime viikolla (joka tosin päättyi vasta tänään aamulla) tentin neljän vuorokauden sisällä 19,5 op edestä tenttejä. Vertailuksi kerrottakoon, että koko vuoden tavoitteena on normaalisti 60op.
Junaillessani takaisin Tampereen winter wonderlandista katsastin kalenteria ja totesin, että on sitä murhetta tällekin viikolle: kuusi palautettavaa esseetä tai oppimispäiväkirjaa, yksi ryhmätyö-esitelmä ja toinen harjoitustyö, joka ei suoraan sanoen voisi vähempää kiinnostaa.
Ensi viikon murhe on pistekirjoituskurssi ja sitä seuraavalla onkin sitten seuraava tenttirupeama ja sen jälkeen koittaa se, mikä ihmisellä on aina mielessä.

Keväästä tulee toivottavasti toisenlainen.

Kevät tuli, nimittäin Pariisin sellainen.

Kuulin päivällä M:ltä, että on menossa katsomaan Pariisin Kevättä Tavastialle. Minä puhkuin tenttikirjojeni keskellä, luulin bändin olevan keikkatauolla kevääseen. Sitten meni muutama tunti ja Apteekintätikin päivitti statukseensa samansuuntaisen viestin. Voi elämäni kevät, minäkö muka homentuisin nenä ruotsinkielisen diakonian parissa!

Kun talvi sitten yllätti paikallisliikenteen niin, etten päässyt kuulemaan Antti Nylenin alustusta Agricolan kirkolle, päätin suunnata kotiin (ja jäin melkein ratikan alle, hups). Pari tuntia tiukkaa ruudun tuijottelua johti tuloksiin: klo 19.57 tenttikirja oli selätetty (ja monta muuta vielä pinossa). Päätin tehdä syöksyn Tavastian lippuluukulle ja olin paikalla hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista - kuten myös M., joka odotteli ystäväänsä.

Lipun kanssa yhytin sitten Apteekintädin, kävin kahvilassa lämmittämässä kohmeisia jäseniäni ja vietin spontaanin vapaaillan. Vähän jäi sellainen olo, ettei oikislaisten pikkujouluväki oikein tiennyt, ketä kuunteli eikä bändiä liiemmin kiinnostanut, kenelle soitti, mutta kuulin ne kappaleet, jotka toivoinkin kuulevani, joten mikäs siinä! Taidan käydä keväälläkin kuuntelemassa ennen kuin toimitan laulajalle kurkkupastilleja, ressu lauloi ehkä kolmanneksen melodian mukaan ja loput sitten vähän sieltä, minne sattui osumaan :)

Vähän tuntuu, että sinkkuelämä jatkuu edelleen, tai sitten olen todella huono lukemaan ihmisiä.

Kaikessa hämmennyksessä tässä on asiaa.

85 ääntä.

Minut valittiin eilen seurakunnan luottamushenkilöksi.
Sain oman ääneni lisäksi 85 muuta ääntä seurakuntaneuvostoon ja 125 ääntä yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Tiedän saaneeni äänen kolmelta ystävältäni, mutta on pysäyttävää, että kymmenet muutkin ovat kokeneet minut ehdokkaakseen ja edustajakseen.
Todennäköisesti kauteni jää superlyhyeksi, kun vuokrasopimus keväällä loppuu, mutta sellaista on opiskelijan elämä. Siihen asti toimitaan täysillä.

Silmä on ollut viime päivinä levoton.