Ekoelämää

Blogi hiljenee.

2010-12-25T23:05:00.003+02:00

Hei kaikki,

on aika hiljaa kiittää.
Tämä blogi alkaa tulla tiensä päähän, mutta minä jatkan toisaalla.
Jutut säilyvät kyllä täällä, mutta eivät päivity enää.
Törmäämme epäilemättä uusin kuvioin toisaalla!
Uuden osoitteen saa myös suoraan kysymällä, sähköpostitse esimerkiksi osoitteesta ekoelamaa@hotmail.com.

Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta 2011.

Kansainvälinen vammaisten päivä.

2010-12-03T16:33:00.002+02:00

Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan tämän selkokielisen köyhyyden vastaisen ohjelman. Olen viime viikkoina miettinyt paljon sitä, miten tässä yhteiskunnassa kaikki perustuu siihen, että terveet tekevät töitä ja sairaat eivät. Mutta kuka sen terveyden määrittelee? Ja miksei suurin osa vammaisista saa tehdä töitä, vammahan ei ole sairaus? Minun tuttavapiirissäni on paljon eläkeläisiä, setäni on sitä mieltä, että myös minun pitäisi hakea Kelalta työkyvyttömyyseläke nyt kun niitä vielä voi saada. Minulla on tulevaisuudessa kaksi korkeakoulututkintoa ja edessä hirveä rumba, jos haluan töihin mihinkään. Miten tämä voi olla mahdollista? Miten yhteiskunnalla on varaa tällaiseen?

Latinaa!

2010-11-30T20:12:00.002+02:00

Meidän ope on huippu. Perusilmeitä on yksi (1), äänensävyjä yksi (1). Niillä ilmeillä ja äänensävyillä tulee sitten kaikki asiat. Tässä sattumus rinnakkaisryhmästä.

Latinan ope: "Aktiivin persoonapäätteet ovat -o/-m, -s, -t, -mus, -tis,-nt. Yksi opiskelija teki joskus muistisäännön: Osta mustis nyt." Latinan opiskelija: "Mutta mustista ei tehdä enää!" Latinan ope: "Ei se mitään. Tää kielikin on kuollut."

Kullekin viikolle sen omat murheet.

2010-11-29T23:44:00.002+02:00

Ihmissuhdeihmetyksen lisäksi on ollut liiankin kanssa opiskeltavaa.
Olen omaksunut osavuosiajattelun ja jakanut jäljellä olevan vuoden viikon mittaisiin katsauksiin.
Viime viikolla (joka tosin päättyi vasta tänään aamulla) tentin neljän vuorokauden sisällä 19,5 op edestä tenttejä. Vertailuksi kerrottakoon, että koko vuoden tavoitteena on normaalisti 60op.
Junaillessani takaisin Tampereen winter wonderlandista katsastin kalenteria ja totesin, että on sitä murhetta tällekin viikolle: kuusi palautettavaa esseetä tai oppimispäiväkirjaa, yksi ryhmätyö-esitelmä ja toinen harjoitustyö, joka ei suoraan sanoen voisi vähempää kiinnostaa.
Ensi viikon murhe on pistekirjoituskurssi ja sitä seuraavalla onkin sitten seuraava tenttirupeama ja sen jälkeen koittaa se, mikä ihmisellä on aina mielessä.

Keväästä tulee toivottavasti toisenlainen.

Kevät tuli, nimittäin Pariisin sellainen.

2010-11-25T00:42:00.002+02:00

Kuulin päivällä M:ltä, että on menossa katsomaan Pariisin Kevättä Tavastialle. Minä puhkuin tenttikirjojeni keskellä, luulin bändin olevan keikkatauolla kevääseen. Sitten meni muutama tunti ja Apteekintätikin päivitti statukseensa samansuuntaisen viestin. Voi elämäni kevät, minäkö muka homentuisin nenä ruotsinkielisen diakonian parissa!

Kun talvi sitten yllätti paikallisliikenteen niin, etten päässyt kuulemaan Antti Nylenin alustusta Agricolan kirkolle, päätin suunnata kotiin (ja jäin melkein ratikan alle, hups). Pari tuntia tiukkaa ruudun tuijottelua johti tuloksiin: klo 19.57 tenttikirja oli selätetty (ja monta muuta vielä pinossa). Päätin tehdä syöksyn Tavastian lippuluukulle ja olin paikalla hyvissä ajoin ennen ovien aukeamista - kuten myös M., joka odotteli ystäväänsä.

Lipun kanssa yhytin sitten Apteekintädin, kävin kahvilassa lämmittämässä kohmeisia jäseniäni ja vietin spontaanin vapaaillan. Vähän jäi sellainen olo, ettei oikislaisten pikkujouluväki oikein tiennyt, ketä kuunteli eikä bändiä liiemmin kiinnostanut, kenelle soitti, mutta kuulin ne kappaleet, jotka toivoinkin kuulevani, joten mikäs siinä! Taidan käydä keväälläkin kuuntelemassa ennen kuin toimitan laulajalle kurkkupastilleja, ressu lauloi ehkä kolmanneksen melodian mukaan ja loput sitten vähän sieltä, minne sattui osumaan :)

Vähän tuntuu, että sinkkuelämä jatkuu edelleen, tai sitten olen todella huono lukemaan ihmisiä.

Kaikessa hämmennyksessä tässä on asiaa.

2010-11-23T00:22:00.000+02:00

85 ääntä.

2010-11-16T08:51:00.002+02:00

Minut valittiin eilen seurakunnan luottamushenkilöksi.
Sain oman ääneni lisäksi 85 muuta ääntä seurakuntaneuvostoon ja 125 ääntä yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Tiedän saaneeni äänen kolmelta ystävältäni, mutta on pysäyttävää, että kymmenet muutkin ovat kokeneet minut ehdokkaakseen ja edustajakseen.
Todennäköisesti kauteni jää superlyhyeksi, kun vuokrasopimus keväällä loppuu, mutta sellaista on opiskelijan elämä. Siihen asti toimitaan täysillä.

Silmä on ollut viime päivinä levoton.

Siionin virsi 244a

2010-11-13T22:13:00.004+02:00

2. Usein vaihtuu päivä yöhön,
matkanteko kyyneltyöhön,
tie on ahdas, uuvuttaa.
Usein peittyy täällä armo,
maahan painuu usko, tarmo,
toivo tyyten raukeaa.

Aika raskasta arkeen paluu, kun kaikkea on liikaa ja aikaa liian vähän.
Pimeä ja musta marraskuu, avuton marraskuu, kun keppi unohtuu kotiin ja yhtäkkiä onkin pimeää.
Jätin pois kursseja, pakollisiakin, vaikka tiedän joutuvani keväällä yliopiston opintoseurantaan.
Tätä virttä veisataan kuorossa, se on juuri nyt valtavan puhutteleva.

Sunnuntaina kahviteltiin, perjantaina lounastettiin.
Toinen on totinen, niin samanlainen ja kuitenkin niin erilainen.
Selkeneekö kaikki ajan kanssa, vai pitäisikö nyt jo tietää, osata lukea toista?
Tilanne tekee araksi, mietteliääksi.

On siinä virressä viimeinenkin säkeistö.
Pakko tämän marraskuun on joskus loppua.
Toisesta tullee joskus niin tuttu, että tietää onko totisuus ja tarkkailu vain tapa olla vai jotain, jota sovelletaan uusiin tuttavuuksiin.

(7. Mutta muista, Jeesus voitti.
Päivä jälleen yöstä koitti.
Sydämeesi kätke se.
Katso häneen tuskan alta,
Hänellä on voima, valta
viedä sinut perille.)

Paluu arkeen...

2010-11-09T08:12:00.003+02:00

... on sitä, kun villapipo pistelee ja kutittaa vanhan tutun, mutta uudelleen kuosiinsa palautetun siilitukan läpi.

... on sitä, että myöhästyy kaikilta luennoilta kuten aina ennenkin. Myös niiltä, joiden alkaessa on jo valmiiksi kampuksella.

... on sitä, että rästityöt ja stressi meinaa tulla uniin.

... on sitä, että näkee yliopistolla ystävän, kääntyy ympäri ja näkee toisen ystävän.

... on sitä, että jetlagista toettuaan muistaa taas, millainen olo ihmisellä kuuluu olla.

... on sitä, että on jetlagin kourissa niin kankea ajatuksissaan, ettei osaa sanoa kahviseuralle, kuinka riemastunut onkaan tämän kirkuvankeltaisista pillifarkuista.

... on sitä, että prosessoi taakse jäänyttä matkaa ja miettii, että jos ei amerikkalaiset muuta osaa, niin ainakin ne tekee hyviä yövaatteita ja muffinseja.

Se olikin koti-ikävä!

2010-11-06T13:09:00.003+02:00

Olin koti-ikäväinen lapsi, joka haettiin kotiin kesken yökylän ja seurakunnan lastenleirin. Se arka ja ujo kotona nysvääjä ja vielä rippileirille mennessä olin parkkipaikalla sitä mieltä, että oikeastaan voitais lähteä sittenkin kotiin.

Se rippileiri muutti elämäni suunnan monessakin mielessä. Löysin jotain sellaista voimaa ja rohkeutta, josta itseni nykyään tunnistan.

Koti-ikävää en muista tunteneeni pitkiin aikoihin. Interraileilla ja pidemmillä Euroopan kiertomatkoillani maisemanvaihdos ja ympärillä vaihtuvat ystävät ovat pitäneet mielen matkassa. Matkaväsymys sinällään on tuttu ilmiö, reililläkin koomasin Lontoossa kolme päivää enkä käynyt missään.

Tällä reissulla olen ollut väsynyt, en ehtinyt levätä Strasbourgista paluun jälkeen lainkaan. Sen toisen, vähän kaihertavan ja ajoittain unohtuvan tunteen nimeäminen koti-ikäväksi olikin haastavaa siksi, etten enää tunnistanut, miltä koti-ikävä tuntuu.

Mutta koti-ikävä mulla on.
Ikävä omaa sänkyä, ruuanlaittoa, arkirutiineja, myöhästyviä ratikoita, viimaa Aleksanterinkadulla. Ainoastaan tiskejä ei ole ikävä.

Sunnuntain uutta tuttavuutta olen odottanut myös. Tuntematonta ei kai voi ikävöidä, joten olkoon tämä sitten uteliaisuutta ja kärsimättömyyttä, tahtoisin jo keskustella, hymyillä, nauraa. Virnistää ja pohdiskella. Olo on avoin ja arka, toisaalta luottavainen ja lämmin. Uusi ystävä!

Matkaväsy.

2010-11-03T04:04:00.002+02:00

Nyt se alkaa painaa, matkanteko. Olen ollut reissussa kolmatta viikkoa, nukkunut välissä omissa lakanoissa kai kaksi yötä.

Äänikirjahärveli ja nauhuri ovat hukassa, toivon jättäneeni ne Suomeen, muuten tulee kallis lasku.

Olen tottunut viettämään aikaa itsekseni, nyt olen ollut ihmisten seurassa 16. lokakuuta lähtien joka päivä ja joka yö. Kaipaan ilmaa ympärilleni.

Suurimmat nähtävyydet on koluttu, tänään luonnonhistoriallinen museo. Se oli ensimmäinen todella kiinnostava museo, josta oli valitettavasti kiinnostunut muutama tuhat lapsiperhettä. On taas kova motivaatio hankkiutua lääkäriin ja hommata resepti e-pillereille. Huhhuh. Lapsia hurjempia olivat kyllä ne vanhemmat, jotka silmät kiiluen selittivät jälkikasvulleen alkuperäiskansojen työkalujen valmistusta tai pelikaanin kalansaalistusta. Huhhuh!

Ostin kirjakaupasta kilokaupalla kirjoja, toivon niistä jonkun kiinnostavan myös sunnuntain kahviseuraa, koska omaan hyllyyni ne eivät kaikki mitenkään mahdu.

En yleensä haikaile suomalaisten juttujen perään, mutta nyt alkaa olla ruisleivän ja saunan kaipuu aika kovaa. Oma sänky olisi aika pop myös ja kieltämättä olisi mukava päästä käsiksi myös opintoihin.

Odotan sunnuntaita, pikapäikkäreitä omassa sängyssä ja kahveja uuden tuttavuuden kanssa. Jännittää jo, kaikki kivat vaatteet on tietty pesussa, mulla jää yöunet lennon takia väliin/vähiin, mutta haluan silti mennä. Jännittää, ilahduttaa (toinen on odottanut melkein kuukauden kahville pääsyä!) ja hirvittää. Onneksi EVS-papereista suurin osa on jo mennyt.

Anteeksi sekavuus, tämä oli tällaisia hajamietteitä 10h kaupungilla ja museossa kävelyn jälkeen.

Sellainen sunnuntai.

2010-11-01T05:11:00.003+02:00

Kotitalo.

Jonotin aamulla 1,5 tuntia Abyssinian Baptist Churchin jumalanpalvelukseen ja pidin kuulemastani: saarnasta ja musiikista. Kaikki opetus ei ehkä ihan uppoa luterilaiseen, mutta hyviä ajatuksia oli paljon ja seurakunta oli todellakin kuin yhtä suurta perhettä. Kirkon ovimies piti minua brittinä, kun kyselin, mistä löydän jonon pään (kulman takaa).

Päivän ohjelmaan kuului Empire State Building, joka oli kyllä hintansa väärti. Hyvällä säällä huipulta näkyi koko Manhattan ja lisäksi Queensia, Brooklynia, Bronxia ja New Jersey. Huipulla tuuli niin, että meinasi tukka irrota ja olo oli kuin jääkaudella. Voin suositella.

Ensimmäinen varsinainen shoppailupäivä oli tänään, kun kollattiin Forever 21. Löysin itselleni yöpaidaksi pitkähihaisen t-paidan ja veljille joulupakettiin täytettä. Illalla kotona tosin erehdyin sovittamaan toista paitaa, joten sori vaan S., saatkin jouluna jotain muuta. Toisen paidan (mustavalkoinen raidallinen villahuppari) tulevaisuus on vielä auki, täytyy vähän mittailla, kenelle veljistä se sopisi parhaiten.

Illalla kävelimme yli 20 korttelia nähdäksemme Halloween-paraatin. Se oli aika laimea, mutta ihmisiä oli liikkeellä sitäkin enemmän. En erityisemmin pidä Halloweenista, olen perinteisemmän pyhäinpäivän ystävä.

Eiliset mietteet ovat saaneet taas uutta suuntaa, odotan jo ensi sunnuntaita ja kotiinpaluuta. Ja kyllä, nautin olostani täällä täysin siemauksian, älkää huoliko! On vaan kiva tulla kotiin, kun on mukavia asioita tiedossa.

Ulkoilutin likapyykkiä Harlemin yössä.

2010-10-31T06:03:00.003+02:00

Likapyykkivuori kasvaa, viimeisiä alusvaatteita viedään. Pesulaan ei enää päässyt kuin hakemaan jo pestyjä pyykkejä, joten käytimme kalsaripyykkiä kävelyllä Harlemin pimeässä illassa.

Kymmenen aikaan ikkunaan koputettiin, vuokraisäntä tuli tervehtimään ja hauskuttamaan meitä jutuillaan. Mukanaan oli komea veljenpoika. Kaksi mustaa miestä muistelivat Kemin lumilinnaa ja keskustelivat siitä, minkä väriset seinät sedän uusimpaan sijoitusasuntoon laitetaan.

Voin suositella tätä majapaikkaa lämpimästi teille kaikille.

Meillä on astianpesukonekin.

Kävimme Brooklynin trendialueilla, söimme kivasti ulkona ja seikkailimme metrolla toista tuntia. Auringonlaskun aikaan olimme Empire State Buildingin lähellä kattoterassilla, jossa sai lämmintä omenasiideriä. Fleecehuopiin kääriytyneinä meitä ei palellut juurikaan.

Huomenna on ohjelmassa Abyssinian Baptist Church, Macy's, Forever 21, jokin pikaruokaketjupäivällinen, Empire State Building, Halloween-paraati ja iltapalaksi donitsit. Olemme viettäneet aikataulutonta aikaa, mutta nyt päätimme ryhtyä tuumasta toimeen, jotta ehdimme kaikki must seet.

Tässä sivussa yritän hoitaa ajan tasalle opiskeluasioita. Tai hoitaa niitä siten, että kotiinpaluun yhteydessä ei odota katastrofi. Tänä yönä pitää lukea 20 sivua Water Risk Managementia ja aamulla tehdä aiheeseen liittyvä tehtävä verkossa, muut työt eivät ole niin akuutisti niskassa vielä.

Ihmisten erilaiset temperamentit mietityttävät, näin reissussa ne korostuvat. Mietityttää myös se, ettei uudesta tuttavuudesta ole kuulunut viikkoon mitään ja että jotkut ihmiset vain toimivat niin. Onneksi olen matkoilla, ei ole aikaa märehtiä. Asiat menee omalla painollaan.

Täällä on kauniita ihmisiä. Löysin kirpputorilta maailman kauneimman vintageolkalaukun, jollaista olen etsinyt vuosia. Onneksi dollarin kurssi on tällä hetkellä mitä on.

Koti Harlemissa.

2010-10-29T03:49:00.003+03:00

Boston, day 2!

2010-10-28T04:39:00.006+03:00

Say yes to Boston.

2010-10-27T04:53:00.005+03:00

Tässä teille maistiaisia.

Tout est bien.

2010-10-24T21:35:00.004+03:00

Takana viikko mieltään osoittavassa Ranskassa.
Kurssi oli hyvä ja intensiivinen, vetäjäporukka tuttu ja rakas, uusi ja rakastettava.
Euroopan neuvosto, voisiko sinne mennä töihin?
Eteläeurooppalainen flirttikulttuuri.
Edellämainittuun tottumattomat suomalaisteinit.
Mellakat ja mielenosoitukset.
Croissantit ja syksyiset lehdet.
Onnistumisen kokemukset, kun ranskaksi kommunikointi oli pääosin rohkaisevaa.
Melkein-kummitytölle viime vuonna aloitettu neulemekko tuli valmiiksi, jätin sen N:n pikkutytölle tulevaisuutta varten.
Rakastan Ranskaa.
Rakastan mun ystäviä - ne ei katoa, vaikka nähdään satunnaisesti. Ne on Ukrainassa, Tanskassa, Islannissa, Liettuassa, Portugalissa, Pohjois-Irlannissa.
Tahtoisin vetää tyttöjen vertaisryhmää.
Paljon on ajatuksia viikon jälkeen.
Maailmassa ja elämässä on niin paljon hyvää.

Ilmassa on uutta ystävyyttä.
Tutustumista ja jutustelua.
Syväluotausta ja huumoria.
Hämmennystä ja pohdintaa.
Hyviä asioita, hyvä mieli.

Huomenna on New York ja Boston, jos kone on ehjä eikä kaipaa lakkoilevia korjaajia.
Minulla on matkaväsymys, jonka alla kuplii odotusta ja iloa.
Pyykki on pyörinyt, tiskit lionneet, matkalaukkua purettu ja pakattu.
Vielä pitää maksaa laskut ja siirtää rahaa.
Aamulla käydä postissa hakemassa Tekniikan kandidaatin paperit ja Amnestyn uusi trikoomekko postista ja viedä rahaa pankkiin.
Sitten vaihdan maisemaa.

Kun muuttaa, kaikki jää.

2010-10-14T22:07:00.001+03:00

Päivitin eilen statukseeni, että olen reissunainen ja pidän siitä. Tarkoitin viihtyväni junassa, pitäväni ajatuksesta, että pian olen Ranskassa tapaamassa ystäviä, sen jälkeen Atlantin toisella puolella katsomassa kuuluisia kaupunkeja ja tammikuussa kaukana idässä vanhan ystävän luona.

Kaksi ystävääni Tampereen ajoilta kommentoivat statukseen minun olevan niin kiireinen, etten koskaan ehdi tavata. Että on varattava aika, jotta ehdin kohdata heidätkin. Vastasin, ettei todellakaan tarvitse. Että tervetuloa Etelä-Suomeen, täällä minä olen.

Pahoitin mieleni.

Tämä on ollut ikävän syksy. Olen ikävöinyt iltahetkiä ystävien keittiössä, kävelyretkiä ja kauppamatkoja, aamuisia luennolle laahustamisia ja yhteisiä tunteja harjoitustöiden parissa. Olen ikävöinyt ruokakauppaa, jossa kävelin hyllyjen välissä, ensin vihannekset, sitten leivät (sitten mustamakkara), sitten jugurtti ja maito, viimeisenä tee- ja karkkihoukutusten ohi. Olen ikävöinyt kaupassa soivaa musiikkia, töykeää kassatätiä ja Punnitse ja Säästä:ä.

Olen yrittänyt pitää ystäviin yhteyttä, sopinut treffit vähintään yhden kanssa joka kerta Tampereella ollessani. Mennyt aamulla aikaisin aamuteelle, lähtenyt myöhemmällä junalla. Yrittänyt olla tasapuolinen ja onnistunutkin tapaamaan kaikkia paitsi yhtä.

Helsingissä ei ole käynyt kukaan.
Arki-iltana ei kuulemma ehdi.
On liian kallista.
Ei ole aikaa.
Kukaan ei ole edes kysynyt, voiko tulla.

Yksi ystävä kerran sanoi ikävöineensä ja kertoi olevansa tulossa Helsinkiin ehkä juuri silloin, kun olen reissuillani.

Kuukausi sitten istuin norjalaisen kanssa junassa ja surin asioiden laitaa ääneen.
Eilen istuin bussissa matkalla kotiin Hervantaan ja itkin vähän.

On minun kalenterini täynnä ja elämäni kiireistä, en minä sitä.
Jollain se on täytettävä, kun muuton yhteydessä kaikki jäi.
Pitäisikö istua kotona ja odottaa, että joku joskus tulee, soittaa, laittaa viestin?

Tuntui kyllä aika pahalta.

Ehkä ensi vuonna olen toisessa maassa, saan etäisyyttä kaikkeen ja ikävöidäkin ihan luvan kanssa.

Minusta on tulossa pessimisti.

2010-10-12T00:15:00.003+03:00

Kävin tänään Näkövammaisten Keskusliitossa katsastamassa vapaaehtoistyöhön liittyviä papereita. Saatiin itsenäisen elämän taitoja koskeva kysely täytettyä loppuun, olin täyttänyt sen hyvin ja huolellisesti myös sellaisilta osin, jotka olisin voinut sivuuttaa. Ne loputkin omituiset kohdat selvisivät, kyseessä oli vain ammattisanasto, jota en hallinnut.

Sitten katsottiin läpi toinen lomake, sain ohjeet sen täyttämiseen loppuun ja minulle kerrottiin, mitä kannattaa painottaa. Nyt illalla tein työtä käskettyä ja lähetin toisenkin lomakkeen Belgiaan äsken.

Kielikokeen tulokset venyvät vuoden vaihteeseen, joten lähetin sähköpostia vuosien taakse, lukion opettajalle. Hän vastasi melkein heti ja kertoi, että "kirjoitan puolestasi mitä tahansa!", se lämmitti mieltä.

Erityisesti, kun sain taas kuulla, miten olen niin akateeminen, aktiivinen ja elämässäni pärjäävä, että Suomen CIMOn kautta hakiessani minua ei ikimaailmassa valittaisi, vaikka saisinkin runsaasti säälipisteitä näkövammastani. Belgiassa hakemuksia on kuulemma paljon, toivon että siellä myös lahjakkailla vammaisilla on mahdollisuuksia. Tuntuisi huijaukselta täyttää paperit huolimattomasti, antaa itsestä sellainen kuva, mitä en todellisuudessa ole. Jos minä olen kirjotitanut kaksi kotimaista ja neljä vierasta kieltä, lukenut yliopistossa kolmea klassista kieltä ja tehnyt monenlaista vapaa-ajallani, pitääkö siitäkin nyt sitten rankaista?

Etenkin kun kuulin taas, miten 98% näkövammaisten opiskelijavaihdoista menee päin peetä. Vammainen opiskelija ei saa ulkomaan vaihto-opiskeluun minkäänlaista asumistukea. Ei yleistä eikä opiskelijan asumistukea. Avustajaa ei tipu, ei liioin liikkumistaidon ohjausta. On tämä EU niin tasapuolinen ja vapaata liikkuvuutta edistävä taho. **skan marjat!

Olen päättänyt asettua poikkiteloin joka ikisessä byrokratian rattaassa. Oikein levittää ketarat joka suuntaan ja kiljua mennessäni. Hakea joka ikiseen huippuvirkaan ja koulutukseen ihan vain siitä ilosta, että voin osoittaa, ettei näkövamma vaikuta aivojen toimintaan.

Pyörätuolissa istuva suomalainen ystävä varttui ulkomailla ja koki elämänsä kulttuurishokin Suomeen palattuaan, kun hänelle ehdotettiin erityiskoulua ja peruskoulun jälkeen varhaiseläkettä. Näin meillä ollaan Suomessa tasapuolisia!

The Day of Random Encounters.

2010-10-09T20:59:00.002+03:00

Olin tänään ystäväni P:n luona Lahdessa. Matkalla takaisin juna-asemalle törmäsimme liikennevaloissa yhteiseen ystäväämme R:aan, joka on vasta muuttanut Lahteen. Mikä hauska sattuma!

Ehdin Z-junaan viime tingassa. Mäntsälän kohdalla viereisen loosin miehistä toinen jäi pois ja toinen nousi ja istuutui minua vastapäätä. Kävimme seuraavanlaisen keskustelun.
Mies: "Moi, mikä sun nimi on?"
Minä: "Tytti?" (hämmentyneenä)
Mies: "Tytti Sukunimi?" (riemastuneena)

"Joo!", vastasin ja näytin ilmeisen häkeltyneeltä. "Siis teknologinen toimintaympäristö ja sen analysointi! Mä oon M.P.", mies jatkoi riemastuneena.

Kas näinkin voit tutustua harkkaryhmäläisiisi, joita et ole koskaan tavannut!

Ja miten M. mut sitten tunnisti? Oli lukenut vuosi sitten YTHSn hammaslääkärin odotushuoneessa lehtiartikkelia (musta/mun kitjoittamaa) ja harkkaryhmään päädyttyään googlannut, olenko sama tyttö kuin artikkelissa, nähnyt mun kuvan, josta sitten tunnisti lähijunassa. Että tällaista tänään. Ai niin, lahtelaisissa liikennevaloissa törmäsin sattumalta tuttuun myös.

Ja sitten soi puhelin.

2010-10-08T13:26:00.002+03:00

Soitin tänään Kelaan ja kysyin, missä rahani luuraavat, kun kaikki muut matkalle jääneet tulivat jo viime viikolla. Kuulemma tarvitsevat yhden kuitin, sitä epäilinkin, mutten ollut varma, olinko sen jo toimittanut. Hyvä kun selvisi, nyt pitäisi vain saada tulostin korjattua.

Sitten soitin Näkövammaisten Keskusliiton apuvälinelainaamoon ja kyselin, miksei pistekirjoituskoneesta ole kuulunut mitään, vaikka palautin lainaussopimuksen jo viikkoja sitten. Neuvoivat soittamaan maanantaina, kun lainaamon työntekijä olisi paikalla.

Seuraavaksi soitin verottajalle, sillä viime viikolla kuulin, ettei kuntoutusrahan 20% ennakkopidätystä tarvitse hyväksyä, vaan verottaja voi pyydettäessä toimittaa toisenlaisen verokortin suoraan Kelaan. Ihmeellistä! Miksei Kelan "ohjeita kuntoutukseen osallistuvalle"-lomakkeessa mainita tästä mitään, vaikka kaikkeen muuhun paperinpyöritykseen siinä on hyvät ja selkeät ohjeet? No, soitin sitten verottajalle ja puhelimeen vastaisi leppoisa savolaissetä. Pienen ynnälaskun jälkeen lopputulokseksi saatiin 1%. Loppuvuoden kuntoutusrahasta menee verokarhun taskuun siis vain 1%, mikä tarkoittaa sitä, että kuukausituloni kasvavat n. 100e! Valtava summa! Tämän vuoden ansiotuloni ovat jäämässä huomattavasti ennakoitua pienemmiksi, joten voi hyvinkin olla, että myös ensi vuonna saan veronpalautuksia.

Viimeisenä piti selvittää, mistä saan rikosrekisteriotteen, jotta voin työskennellä lasten ja nuorten kanssa. Ensi vuoden kesäsuunnitelmat ja -haut etenevät, kerron niistä lisää myöhemmin. Sain lomaketilauksen tehtyä sähköpostitse, todistus ja lasku toivottavasti tulevat piakkoin :)

Sitten soi puhelin.
"Koistinen kuljetusliike Schenkeriltä moi, oon tässä alhaalla."
"Ai, jaha."
"Kun teille oli tulossa jotain tavaraa."
"Ai, jaha. En kyllä tiedä, että olisi tulossa, mutta tervetuloa vaan."
"Joo, täällä on yksi kolli, kuusi kiloa!"

Ja pistekirjoituskonehan se sieltä tuli. Valurautainen, 1800-lukulainen, harmaa ja ruma Perkins.

2010-10-06T10:00:00.002+03:00

Uimahallireittini varrelle osuu Meilahden englantilainen koulu, jonka edustalla huomasin tänään roskalavan. Lähempi tuttavuus lavan kanssa paljasti, että tavara oli pääasiassa paperia, vanhoja ja uusia oppikirjoja ja lasten ja nuorten kaunokirjallisuutta. Pääosin tavaraa, jonka paikka olisi paperin- ja pahvinkeräyksessä. Keräsin itselleni, kämppikselleni ja ystävälleni vinon pinon kirjoja ja marssin kotiin välittämään asiasta tietoa Facebookiin.

Sitten soitin koulun rehtorille ja tiedustelin, mistä moinen johtuu. Kuulemma koulun kellarissa on hometta, minkä vuoksi lääkäri on määrännyt kaiken siellä säilytetyn heitettäväksi pois. Ihan ymmärrettävää, mutta ei kai se, että kirjoissa on homeitiöitä (ei siis näkyvää hometta), estä kierrättämästä niitä?! Taas näytettiin lapsille esimerkkiä! Kierrätetään, kun on hyvä mieli, sitten kun tulee ongelma ja asiat täytyy hoitaa nopeasti, voidaan lyödä laimin kaikki hyvät käytännöt ja ympäristönormit.

Kertausharjoitukset! Rippikoulun!

2010-09-26T23:52:00.002+03:00

Helsingin seurakuntayhtymän opiskelijatyö järjesti opiskelijoille ja nuorille aikuisille Rippikoulun kertausharjoitukset -viikonloppuleirin Mustasaaressa. Formaatti oli kopioitu suoraan rippikoulusta, menetelmät ja aiheet, sketsit ja iltaohjelmat, musiikki ja hartauselämä. I-ha-naa. Taas tuli todistettua, että hyvä ja toimiva kaava toimii kyllä iästä riippumatta. Ryhmähenki oli alusta alkaen hyvä ja sain käydä rauhallisia keskusteluja, vaikka ihmisiä oli monenlaisista taustoista ja näkemyksistä. Nautin niin suunnattoman paljon, etten olisi ikinä osannut kuvitellakaan moista. Lauantaina näimme loistavaa bibliodraamaa, esittäjän mielikuvituksella höystettyä Raamatun kerrontaa siis ja puhuimme Jeesuksesta. Ja mitäpä olisi rippileiri ilman seksi ja seurustelu -työskentelyä.

Kaikkein ihaninta oli kuitenkin taas kerran se palautelappu, johon muut leiriläiset saavat kirjoittaa positiivista palautetta. Luin oman lappuni vasta kotona ja mietin, olenko todella niin mainio tyttö ja tyyppi, kuin mitä paperi antaa ymmärtää. Kiitos <3

Vänkytystä ja virkanaisainesta?

2010-09-23T23:26:00.002+03:00

Meidän luennoilla vänkytetään taas.
Eksegetiikassa vänkytetään siitä, kirjoittiko Mooses todella Mooseksen kirjat, tietääkö luennoitsija vai Jeesus totuuden ja perustuuko tieteellinen Raamattu-tutkimus vain sille, että yritetään viedä uskolta pohja pois.
Systemaattisen teologian luennoilla vänkytetään siitä, tuliko silkkitien mukana uskonnollisia vaikutteita vai ei.
Kirkkohistoriassa vänkytetään siitä, "millainen ihminen kysyy, onko Afrikka kristitty manner?"

Minua turhauttaa niin, että olen puolivakavissani harkinnut koko opetuksen tenttimistä kirjatentteinä kotoa käsin. Fundamentalistit, joita meillä on luennoilla kolme, tuhlaa n. 150 muun opiskelijan ja professorin aikaa sen, minkä kerkeävät. Todella turhauttavaa.

Luennolla tekisi mieli huutaa ja pauhata, kehottaa rullaamaan turpansa ja vänkyttämään tauolla. Saa olla eri mieltä, mutta pitää pystyä perustelemaan ja argumentoimaan menemättä henkilökohtaisuuksiin.

En ymmärrä etenkään superkonservatiivisten, ei-evlut naisvänkyttäjien motiiveja olla koko yliopistossa, jota niin kovasti halveksivat.

***

Onneksi tänään oli Helsingin Changemaker-illassa radikaalipastori Kai
Sadinmaa puhumassa poliittisesta Jeesuksesta. Onneksi kirkossa on joitakin henkilöitä, jotka uskaltavat nostaa kissan pöydälle ja sanoa asioita ääneen.

Sillä on merkitystä, mihin kirkko rahansa investoi.
Sillä on merkitystä, ostetaanko kirkkoherralle työsuhdeasunnoksi miljoonaluokan kerrostaloasunto vai ei.
Sillä on merkitystä, mitä pappi sunnuntaina saarnassaan sanoo.
Sillä on merkitystä, antaako leski vähästään vai oliko koko jutussa kyse siitä, että instituutio vei köyhältä viimeisetkin pennit.

Lisää voi lukea vaikka täältä.
Tästä aiheesta jatkan vielä varmasti myöhemminkin.

***

Päivän kevennyksenä kerrottakoon, että EU-byrokratiassa on lystikkyytensä. Olen täytellyt ensimmäisiä EVS-vapaaehtoistyötä varten tarvittavia lomakkeita, jotka vastaanottava järjestö minulta vaatii ja selvittänyt mahdollisuuden suorittaa virallinen kielikoe Suomessa.

Yksi lomakkeista on tarkoitettu itsenäisen elämän taitojeni arviointiin, jotta EVS:n ajaksi voidaan räätälöidä tarvittavat tukitoimet. Kysymyksistä suurin osa on erinomaisia ja loputkin varmasti jonkun kohdalla tarpeellisia, vai mitäs tuumaatte näistä:

"Candidate is not afraid of being in public."

"Candidate can use the escalators properly."

"Candidate can find landmarks in a certain environment, for example a fridge in the kitchen."

"Candidate can talk with appropriate voice level in a conversation."

"Candidate can feed him/herself."

ja sitten mun lemppari

"Candidate can coordinate a wardrobe."
Tästä tulee monenlaisia mielleyhtymiä, kuinka moni teistä osaa koordinoida vaatekaappiaan?

Asiat etenee omalla painollaan.

2010-09-19T21:02:00.002+03:00

Ensi kevään muutto hermostuttaa.
Mihin mahtuu kaikki tavarat?
Riittääkö rahat tavaroiden varastointiin?
Suostuvatko ystäväni huonekalujeni sijaiskodeiksi, jotta varastotilaa tarvittaisiin edes hieman vähemmän?

Ensi kesän työt ei hermostuta enää niin paljon.
Puhuin tänään puheluita ulkomaille.
Torstaina minusta puhutaan siellä.
Perjantaina puhun ulkomaille uudelleen.
Asiat toivottavasti alkavat rullata ja sitten tiedän, miten suhtaudun pian alkaviin kesäteologihakuihin.

Ensi syksyn Belgia ja EVS ei oikeastaan huolestuta ollenkaan.
Jos ei tärppää, voin aina jatkaa opintojani täällä.
EU on hidas eikä etenemisnopeuteen voi vaikuttaa, joten turha murehtia.
Lähetin eilen sähköpostia ja toivottavasti ensi viikolla tiedän, kuinka prosessi etenee syksyn ja talven mittaan.
Hakemus pitää jättää neljän kuukauden kuluttua.

Elämä on pysäkkejä.

2010-09-13T07:23:00.002+03:00

Kotoa muutettuani olen alkanut oivaltaa elämän luonnetta hiljalleen. Että löytyy ystäviä, joiden kanssa kuljetaan vuosi tai muutama, sitten tiet erkanevat ja yhteydenpito joko säilyy tai ei, muuttaa muotoaan joka tapauksessa. Olen ymmärtänyt, ettei elämä mene niinkuin sen suunnittelee, että isovanhemmatkin pohtivat, valitsivatko oikean puolison tai surevat sitä, että ovat yksin, kun sopivaa kanssamatkustajaa ei löydy.

Olen ymmärtänyt, että joidenkin ihmisten kanssa ollaan kuin bussipysäkillä, kohdataan aidosti, mutta sitten mennäänkin eri bussiin. Viikonloppuna kohtasin norjalaisen, tai oikeammin hän kohtasi minut, liittyi seuraan ja kysyi mukaansa. Piti siitä, kun puhui tauotta ja minulla oli mielipiteitä. Yleensä ihmiset ärsyyntyvät. Valvoimme toisten nukkuessa, puhuimme Jumalasta ja tulevaisuudesta, opiskelusta ja politiikasta, arvoista ja ideologioista. Sekin selvisi, miten pari vuotta päässäni askarruttanut fysiikan tenttitehtävä olisi ratkaistu.

Mikä sai toisen menemään valitsemaan eri bussin, en tiedä. Ehkä tiemme erosivat pysäkillä, koska minä uskon Jumalaan ja hän ei, koska minä en olekaan aina räväkkä vaan toisinaan myös mietteliäs ja epävarma. Hän valitsi toisen tien, mutta ainakin minä uskallan taas toivoa, että on myös muita miehiä, joilla on aivot.

L'Épicerie

2010-08-28T01:19:00.002+03:00

Tiedän, missä kaupungissa tahdon asua.

Olen löytänyt elämäni rakkauden.
Ja ei, en ole löytänyt miestä.

Pelkään Eurooppaa.

2010-08-27T19:25:00.002+03:00

Täällä Strasbourgissa on mukavaa. Meitä on saman pöydän ääressä saksalainen, suomalainen, portugalilainen, ukrainalainen, Tanskassa asuva englantilainen ja Ranskassa koko elämänsä asunut saksalais-marokkolainen. Me keskustelemme siitä, miten aktivoimme nuoret käymään kulttuurien ja uskontojen välistä dialogia ja voimautamme heidät tuntemaan, että heillä on työkaluja tarjota nuorille mahdollisuus uusien kulttuurien kohtaamiseen.

Kokoustamme Euroopan neuvoston nuorisokeskuksessa, jossa tämä on arkipäivää. Joka viikko ihmiset kokoontuvat suunnittelemaan monikulttuurisia kursseja, leirejä ja koulutuksia, study sessioneita ja training courseja. Joka viikko ihmisiä kaikkialta Euroopasta saapuu oppimaan ja opiskelemaan ihmisoikeuksista, toisista kulttuureista ja verkostoitumisesta, luomaan suhteita toisiin maihin ja näkemään kaikki kansainvälisen nuoriso- ja nuorten aikuisten työn mahdollisuudet.

Joka viikko Euroopassa on uusia ihmisiä, joilla on työkaluja, intoa ja rohkeutta kohdata ihmisiä - ihmisiä eikä kansallisuuksia, ennakkoluuloja ja stereotypioita elävässä muodossa.

Joka viikko luemme uutisista, missä pakolaisia paraikaa karkotetaan, miten kerjäläiset saadaan ajettua takaisin lähtömaihinsa ja miten kehitysyhteistyön määrärahoja supistetaan. Joka viikko luemme Internetin uutispalvelujen tuskallisia keskusteluja, joissa oman sivistymättömyytensä osoittavat ihmiset jakavat tuomioita siitä, miten kaupassa näpistänyt maahanmuuttajalapsi pitäisi karkoittaa ikuisiksi ajoiksi ja miten muiden kuin perinteisten evankelisluterilaisen tai ortodoksisen uskonnon harjoittajien kouluopetusta ei järjestetä, ellei lapsia ole huomattavan suuri määrä nykyiseen verrattuna.

Tänään kuulin, että Ranskassa kullekin poliisille on asetettu kiintiö, kuinka monta ulkomaalaista heidän täytyy saada karkotettua. Poliisit jahtaavat ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia, jotka käyttävät järjestöjen (esim. Lääkärit ilman rajoja) tarjoamia ilmaisia tai edullisia palveluja, odottavat kadulla ja vievät ihmisiä pois. Järjestöt piilottavat lapsia, jotka laitetaan maan alle, koska niin kauan kun lapsi on virallisesti perheensä parissa, vanhempia ei viedä. Jos lapset ovat viranomaisten huostassa, vanhemmat voidaan karkottaa ja perheet pilkkoa.

Millaisessa kuplassa me kuusi elämmekään! Meille kansainvälisyys, kulttuurienvälisyys ja uskontojenvälisyys on arkea, yksinkertaista ja normaalia, tuttua ja turvallista. Kun katsomme mielipidekirjoituksia ja äänestystuloksia, on selvästi nähtävissä, että muut näkevät toisin. Ei nähdä, että maahanmuuttajien kotouttaminen on yhteydessä sopeutumiseen ja integraatioon, mikä puolestaan on yhteydessä sosiaalisten ongelmien määrään. Ei nähdä, että kehitysyhteistyö on yhteydessä siihen, että ihmisillä on elämän edellytykset kotimaassaan eikä heidän tarvitse lähteä pakolaisiksi tai muuttaa työn perässä toiselle mantereelle. Ei ymmärretä sitä, ettei kenenkään prioriteetti ole paeta kodistaan ja kotimaastaan, jos sinne vain on mahdollista jäädä. Luullaan, että Suomi on kaikkien unelmamaa: kylmä ja pimeä, luotaantyöntävä ja vihamielinen, kielitaidoton ja umpimielinen Suomi - kyllähän tänne koko maailma haluaa muuttaa!

Joskus pelkään, ettei mene kauaakaan siihen, että toistamme toisen maailmansodan kauhut.

Palkittu bloggari lähtee muille maille vierahille.

2010-08-25T21:30:00.003+03:00

Sain Nöpöstiinalta tämän mainion palkinnon, kiitos! Sääntöihin kuuluu, että palkinto pitää jakaa seitsemälle muulle ja itsestään tulee kertoa seitsemän asiaa. Tässäpä näitä :)

Palkinnot menevät seuraaviin osoitteisiin:
1. mizyena
2. via
3. chocolate circus
4. Girl from the Corner Table
5. Tuulen naapurina
6. Vintage Living
7. Dreamer Kaye

Linkit löytyvät sivupalkista.

Olkaa hyvät!

Seitsemän asiaa minusta:
1. Olen ruuan ja kirjallisuuden ystävä.
2. Tahtoisin kansainvälisen uran.
3. Ihailen äitini ystävää, jolla on kansainvälinen ura - olen ihaillut pikkutytöstä saakka.
4. Innostun helposti, olen spontaani. Viime päivinä olen ollut innostunut Lusikkaliikkeestä.
5. Tahtoisin elää ekologisemmin.
6. Näkövammaani edeltävistä ajoista kaipaan oikeastaan vain sitä, että pystyin lukemaan tavallisia, paperisia, mustavalkoisia kirjoja ja minulla oli pääsy kaikkeen siihen tietoon, mitä kulloinkin satuin haluamaan.
7. Olen lähipiirini mielestä liian kiireinen, mutta itse nautin elämästäni juuri tällaisena.

Tänään sain uuden passin ja invaparkkeeraamisen oikeuttavan läpyskän. Huomenna haen aamulla uusitut reseptit, jotka tänään unohdin noutaa, teen pikaisen koukkauksen apteekkiin ja suhaan sitten lentokentälle ja kohti Strasbourgia. Vähän jännittää, kun lentoyhtiö on sekoillut aikalailla näkövammaisen saattajapalvelun kanssa, mutta pistän illalla kädet ristiin ja eiköhän se siitä sitten hoidu. Sunnuntaina käyn pikaisesti kotona ja maanantaina jatkan matkaa kohti Puolaa. Täällä palaan linjoille viimeistään syyskuussa.

Haaste: syyskuu kuudella vaatteella1

2010-08-22T09:38:00.002+03:00

Uusi Musta on haastanut suomalaiset bloggaajat mukaan maailmalla jo kiertäneeseen haasteeseen, jossa on tarkoitus valita kuukaudeksi kuusi vaatekappaletta ja käyttää ainoastaan niitä. Mukaan ei lasketa alus-, bile- eikä urheiluvaatteita, sukkahousuja (legginssit kylläkin), huiveja, koruja, kenkiä ja päällystakkeja.

Mietin itse vielä osallistumistani. Olen syyskuun ensimmäisen viikon edustusmatkalla Puolassa, joten joka tapauksessa aloitan aikaisintaan syyskuun toisella viikolla. Harkitsen myös tekeväni haasteen käänteisesti ja selvittämällä, kuinka montaa vaatekappaletta oikeastaan käytän kuukauden aikana. Voisin ottaa joka aamu asukuvan kunkin päivän vetimistä ja laskea kuun lopussa, montaako vaatekappaletta todella käytin. Käyttämättömöt voin sitten asettaa uhanalaisiksi ja pistää kiertoon, jos ei niitä seuraavienkaan kuukausien aikana tule käytettyä.

Haastan mukaan Kaisan!

Syömään!

2010-08-21T20:56:00.000+03:00

Yleensä ei näin paljon perunaa, halloumiakaan en ole hetkeen muistanut ostaa. Lautanen on kirpputorilöytö länsirannikolta, niitä on yhteensä kolme ja maksoin 0,5-1,5e/kpl.

Tomaattipastaa Tammisaaressa, Cafe Sillen oli mitä parhain kesäravintola! Emäntä puhui ruotsia ja englantia ja spontaanisti matkaseurani S:n kanssa valitsimme englannin. Voi nolo! Jälkkäriksi ihania luumuja ja kaupan päälle yksi pallo Papagallon jädeä :)

Saman reissun edellinen stoppi oli Neljän tuulen tuvalla Hangossa. Leivokset identtisiä niiden leivosten kanssa, joita iskän kanssa reissatessa ehkä kymmenen vuotta sitten nautittiin. Paikka kaunis, syötävät kalliita ja imeliä ja palvelu ei mitenkään kauhean erikoista...

Kotioloissa syön paljon salaattia, puuroa ja keittoa. Tässä pinaattikeitto, luomuleipä, punaleimaemmental ja tomaatti.

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia kesän ruuista.

Pistekirjoituksen opettelumotivaattorikseni ilmestyy sopivasti vegaaninen keittokirja, jota useampi näkövammainen toivoi käyttöönsä. Mainiota! Soijattoman ja pähkinättömän toivossa on hyvä elää.

U2 ja Lufthansa.

2010-08-20T15:01:00.003+03:00

Otsikon asiat eivät liity toisiinsa, mutta tähän päivään kylläkin. Paraikaa kuuntelen soundcheckiä, joka kuuluu tänne reilun 3km päähän oikein kirkkaana ja heleänä. Voin siis lohduttaa O:a, joka on jäämässä kotiin, että parvekkeella nököttäen saa kyllä elämyksen hänkin. En tiedä sitten, syökö mahdollinen sade kaiken äänen?

Postisetä ei viitsinyt edes sovitella pistekirjoja postiluukkuun saati sitten soittaa ovikelloa, joten minun on vielä luikittava postiin ennen keikalle suuntaamista.

Näin viime yönä kaameaa painajaista, jossa olin unohtanut keikan ja mennyt katsomaan huonoa elokuvaa. Olin myös unohtanut hakea lipun ystävältäni ja tajusin virheen vasta yön jo pimettyä, kun U2 soitti viimeistä kappalettaan. Lippuni oli ystäväni mukana Stadionilla ja minulla oli kauhea surku - minkä vuoksi ystäväni toi keikalta lohdutukseksi DVD:n bändin keikalta Rose Bowlilla... :D Ai miten niin mä vähän odotan tätä keikkaa?

Lufthansa taas liittyy siihen, että olen ensi viikolla menossa Strasbourgiin ja seuraavalla Puolaan ja EU:n lakien mukaan minun on turvallisuussyistä ilmoitettava lentoyhtiölle näkövammastani etukäteen. Olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti ihan järkevää, mutta kyseenalaistan sen, että minun on soitettava kalliisiin palvelunumeroihin lähes lentoyhtiön kuin lentoyhtiön kohdalla voidakseni asiasta ilmoittaa. Ryanairilla asian voi ilmaista varausta tehdessään.

Tänään soitin ensin ensi viikon matkasta ja virkailija kertoi, että heillä olisi tarjota pyörätuolisaattaja. Hieman hyvittuneena hyväksyin tarjouksen, mutta virkailija ei voinutkaan sitä vahvistaa, sillä puolet Lufthansalta ostamastani matkasta sujuu linja-autolla lentokoneen sijaan eikä linja-autoon ole mahdollista saada avustajapalvelua. Lupasivat soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulunut. Iltapäivällä soitin uudestaan ja hoidin ensin Puolan lennot ja palasin sitten ensi viikon matkoihin. Ongelmaksi paljastui se, että Strasbourgissa ei ole mahdollisuutta avustajaan ja se, että paluumatkalla kukaan ei noutaisi minua bussista check-iniin. Tämä on kuitenkin melko pieni ongelma, puhun kuitenkin sen verran saksaa. Nyt on sitten sovittu niin, että saattaja on niillä matkoilla, kuin lentoyhtiö pystyy sen tarjoamaan ja muuten hoidan asian itse. Sinällään tilanne on outo, koska EU:n säädösten mukaan lentoyhtiön on tarjottava saattajapalveluita vaikeavammaisille henkilöille kaikilla reiteillään.

Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

2010-08-19T20:34:00.003+03:00

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.

Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

Tule Changemaker-viikonloppuun!

2010-08-16T20:51:00.003+03:00

Hei, tässä seuraa mainos, jonka levitän ilomielin, sillä olen ollut mukana järjestämässä tapahtumaa.

Changemaker-viikonloppu Vaasassa, Österhankmon leirikeskuksessa 10.-12.9.2010. Tapahtumassa on seuraavanlaista koulutusta tarjolla:
- Puhtaat Vaatteet -kampanjakoulutus
- kouluttajakoulutus, Minna Mannert/Nuorten Keskus ry
- globaalitalous ja kehitysmaiden velkaongelma, Henri Purje/Attac

Lisäksi tarjolla on vaalipaneeli, jossa läsnä eri puolueiden nuoria eduskuntavaaliehdokkaita ja keskustelua eri puolueiden kannoista kehityskysymyksiin sekä Se nyt vain on tyhmää tuottaa liikaa -vientitukikampanjan mielenosoitustempaus Vaasan torilla. Rentoa yhdessäoloa ja tutustumista, mahdollisesti tietoa ja ideoita ekomatkailusta sekä leffojen katselua.

Kaikella tällä on hintaa 20e + matkat, joista yli 30 euron osuus korvataan. Tapahtuma löytyy Facebookista nimellä Changemakerin koulutusviikonloppu ja ilmoittautua voi 20.8. asti outi-maria.oinas laitatähänkissanhäntämerkki kirkonulkomaanapu välimerkki fi.

Boston ja NewYork, 2,5kk enää!

2010-08-10T22:56:00.002+03:00

N:n ja O:n kanssa pitkään suunnittelemamme Pohjois-Amerikan turnee lähenee. Suuntaamme lokakuun lopulla lentäen New Yorkiin, josta siirrymme muutamaksi päiväksi Bostoniin vain palataksemme jälleen Ison Omenan syövereihin. Koko matkalla on pituutta kutakuinkin 13 päivää, josta lentokoneessa istumme 17 tuntia ja linja-autossa ilmeisesti sen verran, että matkustamiseen menee kutakuinkin vuorokausi.

Majapaikat on varattu, niistä postailen matkan jälkeen tarkempia tietoja ja kokemuksia, mutta kerrottakoon, että Bostonissa majoitumme HI Hosteliin naisten makuusaliin ja New Yorkissa asustamme Harlemissa takapihalla varustetussa asunnossa, jossa on keittiö.

Nyt kaipailemmekin matkakokemuksia ja vinkkejä siitä, missä kannattaa piipahtaa. Mitkä ovat hyviä ruokakauppoja? Mitä on tarjolla ekoihmiselle? Mitkä nähtävyydet on nähtävä? Tiedätkö nähtävyyksiä, joista ei kerrota opaskirjoissa? Toivoisimme voivamme kävellä paljon ja katsella kaupunkien menoa, joten otamme mielellämme vastaan myös vinkkejä vierailun ja käyskentelemisen arvoisista lähiöistä, kaduista, puistoista jne.

Olemme ajatelleet ostaa New York City Passin, jolla pääsee Empire State Buildingiin, Metropolitan Museum of Artiin, Museum of Modern Artiin, Top of the Rockiin (Rockefeller Center), kahden tunnin risteilylle (tai Vapaudenpatsaaseen) ja luonnonhistorialliseen museoon. Muihin nähtävyyksiin ostanemme liput erikseen, mikäli haluamme niissä käydä.

Teatterikäynti on harkinnassa, hinnat ovat makuumme aika tyyriitä, etenkin kun yksi meistä on asunut Lontoossa ja nähnyt melko komeita musikaaleja tuon tuostakin.

Tahdomme mennä ruokakauppaan. Kuulemma kotimme lähellä Harlemissa sellainen onkin. Mahtavaa.

Olen palannut pistekurssilta.

2010-08-05T17:54:00.002+03:00

Neljään päivään kuntoutuskeskuksessa kuului...

... iloa erinomaisesta pisteopettajasta, Outi Jyrhämästä
... iloa myös Outin opaskoirasta, olen aivan vakuuttunut että karvainen lämpöpatteri jalkojen juuressa edesauttaa oppimista :)
... iloa mukavasta ryhmästä ja siitä, että oppilaita oli kummallakin opettajalla vain kaksi

... pettymystä, kun itselleni asettamaa tavoitetta oppia numerot ja kirjaimet pidettiin liian korkealle asetettuna
... riemua, kun opinkin kaikki kirjaimet ja siirryin lukemaan jo haastavampaa tekstiä, jossa kirjaimet ovat tiheästi (ei siis siten, että jokaisen kirjaimen jälkeen on välilyönti); joulukuun kuntoutusjakson tavoitteeksi opettajani lausuikin sen, että siirryn normaaliin tekstiin, jossa rivivälikin on tiheä

... ärsytystä, kun samaan aikaan oleva ikäihmisten (= mummot, keski-ikä 80v) kurssi määrää tahdin kaikkeen vapaa-ajan toimintaan ja tuolijumpan tehokkuus parikymppiselle epäilytti
... lisää ärsytystä, kun kuntoutuskeskuksen uima-altaan pH:t oli mitä sattuu ja koko aikana ei päästy uimaan
... riemua, kun mummot jaksoivat kuntosalilla vain vartin, joten sain liikunnanohjaajan itselleni puoleksi tunniksi

... hyvää ja pahaa ruokaa
... mukavaa henkilökuntaa

... äärimmäistä turhautumista, kun Celian (näkövammaisten kirjasto) pistekirjavalikoima kattaakin lähinnä hömppää ja selkomukautettuja tietokirjoja urheilijoista ja presidenteistä

Arvaatteko, missä olen ollut?

2010-08-02T01:11:00.003+03:00

Olen viilettänyt pitkin poikin. Tässä muutama kuva-arvoitus, ovat siis eri paikkoja:

1. Kesäinen piknik hyvässä seurassa.

2. Ensitutustumiseni lehmiin ja vasikoihin auton ikkunaa lähempää.

3. Ystävän kanssa toista ystävää katsomassa.

Utö IV - kauppa ja kuvia

2010-08-01T09:54:00.004+03:00

Olen tainnut esitellä Utöstä kaiken, mitä olin ajatellutkin esitellä kauppaa lukuunottamatta. Utössä asiakkaita palvelee ympärivuotisesti Utö Handel, joka on kesäisin auki päivittäin 9-19 (su 11-19) ja muina vuodenaikoina muutamia tunteja lähes päivittäin. Kauppa on pieni, mutta valikoimaltaan yllättävän kattava. En tiedä, vaihteleeko valikoima vuodenajan mukaan, mutta nyt siellä oli myös iso hylly matkamuistoja ja aika paljon sipsien, karkkien ja leivonnaisten tapaista herkkua, jota turistit ja veneilijät tuntuivat ostavan paljon. Hintataso oli hieman mannerta korkeampi, mutta ihan hyvin ruokaostoksensa raaski kaupassa tehdä. Palvelu oli ystävällistä, kortit toimivat ja homma toimi molemmilla kotimaisilla.

Loppuun laitan kuvia mm. komeista auringonlaskuista.

Byrokratian piuhat ovat pitkät.

2010-07-30T11:03:00.003+03:00

Kela on hautonut EVS-välivuosipapereitani nyt kaksi kuukautta. Viime aikoina olen soitellut kuntoutuksen puhelinpalveluun viikoittain ja kysellyt asioiden tolaa. Kesäkuun lopusta viime viikkoon asti olen saanut vastauksen, ettei hakemukseeni odoteta enää lisätietoja ja lausuntoja, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä annettu. Toissapäivänä minulle kerrottiin, että asiani oli mennyt käsittelyyn juuri sinä päivänä. En sitten tiedä, missä se lopulta viipottaa, mutta Kela-agenttini I. kertoi, että koko Helsingin alueella kuntoutusetuuksia käsittelee yksi ihminen. Oletettavasti tämä ihminen on ollut kesälomalla ja palannut nyt sorvin ääreen. Kovasti toivon, että jatkuva soitteluni ole vaikuttanut asiaan ainakaan negatiivisesti! Päätöstä lupailtiin piakkoin saapuvaksi, ehkä jo ensi viikolla.

Tästä riemastuneena lähetin sähköpostia Belgiaan ja kerroin, että päätös tullee pian. Ironista kyllä, vastauspostissa tuumattiinkin, että hakemus lähetetäänkin Youth in Actionin helmikuun 1. päivän deadlineen, ei suinkaan lokakuun 1:n. Että ei sillä Kelalla niin kiire sitten olekaan. Lisäksi kuulin, että mahdollinen työpaikkani, kehitysyhteistyöjärjestö, on luvannut räätälöidä minulle yhdeksän kuukauden projektin yleisemmin 4,5 kuukauden sijaan. Mailissa minua kuitenkin toppuuteltiin ja muistutettiin siitä, että kaikki hyvätkään projektit ja hakijat eivät saa rahoitusta, sillä hakijoita on paljon.

Suhtauduin uutisiin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta olen iloinen siitä, että varsin paljon reissaamista sisältävän syksyn aikana ei tarvitsekaan huolehtia siitä, millä viikolla mikäkin lomake ja hakemus pitää olla missäkin instanssissa. Kelaakaan ei enää tarvitse hätyyttää, koska EU:lle menevä hakemus tehdäänkin vasta joulu- tai tammikuussa. Mikäli saan myönteisen päätöksen, teemme paikan päälle etukäteisvierailun tutustuaksemme paikkakuntaan, työhön ja asuinolosuhteisiin. Tämä vierailu tulee olemaan - ei tammi-helmi-maaliskuussa kuten kuvittelin - joskus kesällä tai alkusyksystä, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että voisin budjetin niin salliessa päästä Japaniin alkukeväästä ystävääni tervehtimään.

Huonoa tässä on se, että tieto projektini hyväksymisestä tai hylkäämisestä tulee vasta ensi kesänä, kesäkuussa 2011. Täytyy siis asennoitua niin, että saatan ensi vuonna olla syyskuun tekemättä mitään, mikäli jään kesätöihin Suomeen tai hakea työtä merimieskirkoilta vähän sillä varauksella, että saattaisin jäädä vielä syyskuuksikin töihin, mikäli paikka Belgiassa aukeaa.

Epävarmuuden ja -tietoisuuden sietokyky tässä ainakin harjaantuu.

Utö III - mitä siellä voi tehdä?

2010-07-28T21:20:00.007+03:00

Pinta-alaansa nähden Utössä oli paljon tehtävää ja nähtävää, niin lapsille kuin aikuisille. Jos ei ole ulkoilmaihminen eikä ole vuokrannut alueelta lomamökkiä (se unohtui eilisestä postauksesta: mökkejä on kaksi, lisäksi vuokrattavissa on yksi talo), on tekemistä tarjolla vähemmän. Utössä voi:

1. Osallistua majakkakierrokselle, jonka hinta oli aikuiselta 7e. Melko tyyristä mielestäni, mutta antaa mahdollisuuden kuulla saaren historiasta ja nykypäivästä sekä uusimmista käänteistä (saarelle on muuttamassa neljä kotitaloutta, joista kolme lapsiperheitä, joista yksi kahdeksanlapsinen!). Majakassa on pohjakerroksessa matkamuistomyymälä, josta löytyy kortteja ja kirjoja, pienempiä matkamuistoja, vaatteita ja asusteita sekä varsin komeita julisteita. Toisessa kerroksessa on jylhä sali, jossa voi viettää esimerkiksi yksityistilaisuuksia. Majakan ehdoton huippu oli kuitenkin kolmannen kerroksen majakkakirkko, joka nykyisellään on lähinnä kesällä siellä vihittävien käytössä. Saarella käy pappi kahdesti vuodessa toimittamassa messun, jota kuitenkin vietetään saaren toisessa kirkossa. Majakan linssihuoneeseen pääsee vain elokuussa kansainvälisenä majakkapäivänä. Se lienee tänä vuonna 14.-15.8., kun koko saaren majoituskapasiteetti on varattu loppuun.

2. Tutustua kotiseutumuseoon, jonka pääsymaksu (3e/aikuinen, 1,5e/lapsi) takasi yhden hinta-laatusuhteiltaan parhaimmista museovierailuistani ikinä! Museo sijaitsee saaren vanhimmassa rakennuksessa, joka on vanhempi kuin Helsingin vanhin kivitalo, majakalta johtavan tien varressa. Se koostuu aulasta ja neljästä pienestä huoneesta, joihin on koottu saaren ja merenkulun historiaa aihealueittain: arkea, luotsitoimintaa, onnettomuuksia ja kalastusta. Erilaisia esineitä ja työkaluja oli runsaasti ja vain murto-osa niistä oli lasin takana kaapissa - uskoisinkin, että luvan kanssa niitä saisi näkövammainen tunnustella myös käsin. Museosta teki erityisen ja samalla näkövammaisystävällisen tarjolla oleva äänimateriaali. Saarelaisten elämästä kertovassa huoneessa oli yksi kuulokkeilla varustettu rasia, josta saattoi kuunnella 1970-luvulla talletettuna vanhan rouvan muisteluita saaren juhlaperinteistä ja hieman myöhemmin tallennetuna vanhan sedän kertomuksia siitä, miten hän oppikoulupoikana joutui taivaltamaan jalan mantereelle päästäkseen kouluun Turkuun. Onnettomuuksia käsitelleessä huoneessa oli toinen laatikko, jossa oli silminnäkijöiden muisteluita Park Victoryn ja jonkin toisen aluksen haaksirikoista ja pelastustöistä. Autenttiset nauhoitteet olivat ruotsiksi, mutta ne oli myös käännetty ja luettu äänitteelle suomeksi, mikä oli todella hieno ja esteetön tapa toimia sen sijaan, että suomenkielinen materiaali olisi ollut tarjolla vain kirjallisena. Kolmas audiovisuaalinen elämys oli pieni elokuvateatteri, jossa pyöri suomen- ja ruotsinkielisiä lyhyitä dokumentteja, joita saaresta ja sen asukkaista on vuosikymmenten aikana tehty. Aulassa oli vielä kaksi valokuva-albumia saarelaisten kotialbumeista koostettuna. Niistä toinen sykähdytti aivan erityisesti, niin huolellisesti alkuperäisen albumin omistaja ja valokuvaaja oli asetellut tähän kopioon tarralappuja ja kirjoittanut niihin kuvatekstejä hieman horjuvalla käsialalla. Sympatiapisteitä saa erityisesti siitä, että osa tarralapuista oli osunut kuvattavien henkilöiden päälle ja siitä, että meripelastusseuran poseerauspotreteissa jokaisen sedän pään päälle oli mustekynällä kirjoitettu, kuka kukin on. Museossa sykähdyttikin paitsi sen valtava tietomäärä ja huolella koottu näyttely, myös elämänmakuisuus ja kotikutoisuus. Esteettömyydestä erityinen plussa!

3. Bönehuset, rukoushuone. Huomaatteko, mikä rukoushuoneessa, erityisesti sen ovessa on erikoista? Rukoushuone on rakennettu talkoilla vuonna 1909, kun saaren vanhimpien asukkaiden kulku majakkakirkon jyrkkiä portaita pitkin kävi vaikeaksi ja mahdottomaksi. Rukoushuone on pieni ja kodikas kivinen talo aivan kylän laidalla ja sen alttarin takana on yksinkertaisuudessaan kaunis krusifiksi, jonka takana aukeaa niittymaisema merelle päin. Rukoushuoneeseen voi tutustua vapaasti ja sieltä löytyy ruotsinkielisiä Suomen kirkon virsikirjoja. Niissä on myös kätevä taulukko, jonka perusteella tietää, mitkä ruotsinkieliset sanat kuuluu mihinkin suomenkielisen virsikirjan virteen! Kirjat ovat siis tekstipainoksia :)

4. Hautausmaa. Löytyy kirkon takaa parin sadan metrin kävelymatkan päästä. Hautausmaa on keskellä niittyä ja sieltä löytyy muutamia hautoja merellä hukkuneiden muistomerkin lisäksi. Hautojen pieni määrä selittyy sillä, että hautausmaa on otettu käyttöön vasta 60-luvulla.

5. Hautausmaata ympäröi niitty, jolla risteilee pieniä polkuja. Oli huisia huomata, että jossain niityt kasvavat vielä melkein minun mittaisekseni, vaikka en ole enää lapsi.

6. Rantakalliot, joilla on armeijan ja Venäjän armeijan rakennelmia ja käärmeitä ja Drakenin haaksirikon muistomerkkinä risti ja tähti. Muistomerkki on pystytetty samaan paikkaan, mihin 1929 heti onnettomuuden jälkeen viereiselle luodolle pelastautuneista merimiehistä kaksi rantautui uimalla, toinen hukkuneena, toinen elossa. Koulupoika nikkaroi muille miehistön jäsenille merkiksi ristin ja tähden eikä kukaan enää uskaltautunut uimaan. Miehet hytisivät myrskyssä luodolla kaksi päivää, ennen kuin heidät saatiin pelastettua.

7. Ymmin puoti, jossa kolme vuotta saarella asunut Ymmi myy tuotteitaan. Ymmi valokuvaa ympäri vuoden ja valokuvista on tehty taidekortteja ja -tauluja, postikortteja, tulitikkuaskeja, kirjanmerkkejä ja vaikka mitä. Jonkin verran myynnissä on myös t-paitoja ja muita tekstiilituotteita ja aivan valtavan hyvää saaristolaisleipää. Ymmin vaimo toimii saarella hierojana ja he pyörittävät myös pesulaa, jossa matkalainen voi pyykätä tarvittaessa.

8. Hannan kahvila, joka on avoinna kesäisin. Myynnissä samoja tuotteita kuin majakan matkamuistomyymälässä ja kahvilatuotteista löytyy jäätelöä sekä irtojäätelönä (tosi isot pallot!) että puikkoina ja tuutteina, ahvenanmaan pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla ja kahvia ja teetä. Hinnat melko korkeat, mutta rakennus aivan mielettömän kaunis ja viihtyisä sisältä ja näköala kylän parhaimmistoa. Ainoana harmittamaan jäivät kertakäyttöastiat - huteralla muovilusikalla paksun pannukakun syöminen oli hankalaa ja kertakäyttöastioiden tuottama jäte on mielestäni jokseenkin ristiriidassa saaren luontoimagon kanssa. Luonnosta huolehtimisesta ja luonnon ensisijaisuudesta ihmiseen nähden muistutettiin jatkuvasti ja monella taholla, joten olisin kaivannut kahvilaan saman linjan mukaisesti oikeita astioitakin. Ehdottomasti kannattaa käydä, jo kauniin rakennuksenkin vuoksi!

9. Taiteilijapaja on uusi tulokas saarella, on hotellin alaisuudessa ja sijaitsee hotellin alueella. Taiteilijat eivät ole paikallisia, mutta myyvät meri- ja majakka-aiheitakin käsittelevää keramiikkaa ja muita tuotteita. Taidemyymälän yhteydessä myös pienimuotoinen kahvila, jossa myydään kahvia ja piirakkaa, jota en kylläkään maistanut.

Lisäksi Utössä voi bongata lintuja etenkin muuttolintujen palatessa keväisin ja surffata.

Ja niin, aivan, rukoushuoneen ovessa ei ole lainkaan lukkoa!

Kysyttävää? Alan jo epäillä, että kommentointi on jotenkin epäkunnossa, kun kenestäkään ei ole kuulunut pihaustakaan! :)

Utö II - missä siellä voi asua?

2010-07-27T22:24:00.004+03:00

Kylä.

Utössä majoittumiseen on kolme vaihtoehtoa:

1. Tunnet saarelta jonkun, jonka kotiin pääset.

Tästä kuvasta en osaa B&B:n rakennuksia osoittaa, vaikka ne taitavatkin tässä näkyä.

2. Hannas Horisont/Hannan horisontti, keskellä kylää sijaitseva B&B, jonka hinnoista googlailemalla sain sen verran selvää, että joku yöpymishinta on (tai on ainakin ollut) 46e. Hannan äiti Solveig laittaa vieraille kotiruokaa. Vaihtoehdoista suosittelen tätä, sillä Hanna oli todella lämminhenkinen persoona, odotti vieraitaan lauttarannassa toisin kuin hotellin henkilökunta ja opasti myös hotellin asiakkaita peremmälle... Hannan horisontissa saanee myös kontaktia paikallisiin ihmisiin.

3. Utö Havshotel.
A. Hotellin rivitalot, joissa majoittuminen on etenkin isommalla porukalla järkevän hintaista ja oma rauha ja ruuanlaitto mahdollista. Osasta asuntoja on myös merinäköala.
B. Hotellihuone, joiden hinnat aika suolaisia.
C. Matkustajakoti Fågelli tai Valkkari, joissa majoitushinnat 25-45e/yö. Hostellityyppistä majoitusta, jossa huoneet käytävän varrella, suihkutilat yhteiskäytössä, samoin keittiö ja olohuone keittiöineen. Nuhjuista ja jokseenkin levotonta.

Yksinkertainen on kaunista?
Huomatkaa Miloun jalat ja lasten aurinkorasva, josta huolimatta hipiä oli kovilla.

Majoituin Fågellissa, jossa majoitukseni maksoi ensimmäiseltä yötä 45 ja seuraavilta 35 euroa. Hintaan sisältyi liinavaatteet ja pyyhkeet sekä hotellin aamiainen. Liinavaatteissa ja pyyhkeissä ei ole moitittavaa ja aamiaisellakin kaikki, mitä tarjottiin, oli hyvää. Siihen nähden, että hotelli mainostaa itseään "korkeatasoisena kongressihotellina", oli aamiainen varsin suppea: teetä, kahvia, appelsiinimehua, puuroa ja jugurttia, kananmunia ja leipää. Olisin kaivannut hedelmiä, kenties jotain lämmintä (esim. munakokkelia) ja vähintäänkin saaristolaisleipää kaupan ruisleivän ja itsetehtyjen sämpylöiden lisäksi.

Majoitusrakennus oli vanha parakki, jossa sinällään oli puhdasta. Vessan ovi ei kuitenkaan mennyt kiinni, koska oli joko turvoksissa tai vinossa ja vain toisessa vessan kopeista oli peili. Kaiken huipuksi peilillisessä kopissa toinen lampuista oli palanut eikä sitä pyynnöstänikään vaihdettu. Suihku oli syvennyksessä, joka oli askeleen muuta vessaa korkeammalla, mutta alatasolla ei omaa lattiakaivoa, joten vesi seisoi, kunnes sen siivooja tuli lattialta kuivaamaan.

Huoneeni ovessa lukko oli epäkunnossa ja vaati tietynlaista "renkkaamista" lukittuakseen. Kävin ensimmäisenä päivänä kahdesti tiedustelemassa sen korjaamisesta, mutta sain vastaukseksi vain tiedon, ettei huoltomies pääse paikalle sinä päivän, koska on saaren toisessa päässä (toim. huom. saarella mittaa 1,5km, josta viimeiset 500m kylän ulkopuolista ulkoilualuetta). Seuraavana päivänä huomautin asiasta kahdesti, minkä jälkeen löytyi siivooja esittelemään lukon toimintaa. Kuulin myöhemmin, että kanssani samalla lautalla saapunut pariskunta suuren koiransa kanssa oli saanut huoneen, jossa ei ollut lukkoa lainkaan. Koiran jättäminen majoitushuoneeseen olisi ollut mahdotonta ilman lukkoa ja kun hotellilta ei löytynyt asiaan ratkaisua, sai pariskunta munalukon lainaksi kylältä Ymmin puodin ovesta...

Keittiö oli hyväkuntoinen: liesi uusi ja monenlaisia ruokailuvälineitä ja astioita tarjolla. Jääkaappi oli vanha ja sen ovi rikki niin, ettei oveen voinut laittaa mitään, mikä vähensi säilytystilaa 10 huoneen rakennuksessa aika merkittävästi.

Saaristossa talot eivät kestä vettä!

Erikoisinta itse talossa lienee ollut se, kun viimeisenä yönä rajussa ukkosmyrskyssä vesi satoi sisään huoneeni ikkunanpuitteen ja seinän välistä ja levisi n. neliömetrin kokoiseksi lammeksi lattialle. Jännittävää!

Ilmaisen yhteysaluksen ansiosta paikalle matkusti runsaasti ns. kaljaturisteja, jotka jo yhteysaluksessa kittaavat kitusensa niin täyteen ohrapirtelöä, että hädin tuskin pääsevät omin avuin laivasta ulos. Minun piinakseni osui Setä Ällö ja ystävänsä Kimmo, Kimmon vaimo ja Siiri-koira, jota erehdyin ensimmäisenä päivänä silittämään. Tästähän Setä Ällö sitten käsitti, että välillemme on syntynyt jokseenkin tiivis suhde ja seurasi minua kuin hai laivaa aina siihen saakka, että annoin aika kipakat ohjeet pysyä loitolla, kun menin iltapesuiltani nukkumaan (ja virittelin lukottoman oveni eteen jos jonkinmaista barrikadia). Seuraavana päivänä sekä Setä Ällö että ystävänsä Kimmo jatkoivat samaa menoa myös kylällä liikuttaessa, mutta onneksi toisen yön jälkeen heitä ei enää näkynyt. Liekö hukkuneet (tai matkustaneet kotiin aamulla 05.45 lähteneellä laivalla).

Tässä idyllissä ne sedät ja tädit sitten ördää. Tunkevat ihmisten rantavajoihin ja laitureille ja sen sellaista.

Kaljaturismi yllätti, kertakaikkiaan. Myös kylän se on yllättänyt ja kääntänyt myös monen kyläläisen mielen hotellia ja sen toimintaa vastaan. Enkä yhtään ihmettele, sillä kylä on pieni ja kyläläisten yksityiset rantavajat ja laiturit kylätien varressa. Kun humalaspäissään örveltävät keski-ikäiset rellestävät, ei tee mieli kyllä noudattaa perinteitä ja jättää omaisuuttaan lukitsematta tai päästää lapsia leikkimään. Hotellin omistaja on myös järjestänyt m/s Aspöllä ajettavat laivavuorot siten, ettei monikaan turisti ehdi kiertää kylää ja käyttää sen palveluita. Näin kylä saa turismista jätteet ja levottomuudet, muttei lainkaan tuloja. Sunnuntaiaamuna ennen puoltapäivää kaupan terassilla istui liuta tätejä ja setiä tilittämässä ja valittamassa asioista kaljat käsissään. In-hot-ta-vaa!

Matkustajakodissa oli myös hyvin omalaatuinen avainpolitiikka, sillä avaimet olivat tullessa huoneiden ovissa ja palatessa ne jätettiin oviin. Matkustajakodin tiloissa ei käynyt henkilökuntaa kovin usein eikä laivarannasta kukaan ollut katsomassa, ketkä minnekin tulevat majoittumaan. Ei olisi ollut vaikeaakaan vain putkahtaa paikalle, marssia matkustajakotiin ja poistua seuraavana päivänä kulkematta koskaan hotellin vastaanoton kautta tai käydä ottamassa huoneen avaimesta kopiota. Osalla vieraista meininki olikin sen verran levotonta, että ehdin jo miettiä, ovatko kaikki todella huoneensa varanneet ja siitä maksaneet. Juteltuani pitkään Ymmin puodin pitäjän kanssa paljastui, että myös kylällä on pohdittu samaa...

Hotellin työntekijät ovat kaikki mantereelta, joten sillä ei ole työllistävää vaikutustakaan. Toisaalta, hotellin ja kylän suhteet ovat tällä hetkellä niin kireät, ettei ihmisillä ole kiinnostustakaan työskennellä hotellilla.

Kokonaisuudessaan hotellista ja sen toimimattomuudesta, palvelusta ja palvelemattomuudesta jäi vähän nurja olo. Vaikka kuinka maksoin neljän yöni majoituksesta "vain" 150 euroa, on se opiskelijalle aika iso raha. Seuraavan reissuni teen kyllä Hannan horisonttiin.

Kysymyksiä?

Utö I - Kuinka sinne pääsee?

2010-07-26T09:50:00.004+03:00

Utö on Turun ulkosaaristossa sijaitseva pieni, reilun neliökilometrin suuruinen saari, jolla on Suomen eteläisin asutus ja merenkululle yhä tärkeä majakka. Asutusta saarella on ollut 1700-luvulta saakka, jolloin saarelle asettui neljä luotsiperhettä ja maat ja kalastusvedet jaettiin näiden kesken. Saari on yhä lähes kokonaan näiden perheiden jälkeläisten hallussa ja puolet saaren pysyvistä (n. 50) asukkaista kuuluu näihin sukuihin. Saaren muut asukkaat asuvat vuokralla Kotiseutuyhdistyksen omistamissa kiinteistöissä. Kesäisin saarelle palaa runsaasti luotsisukujen jälkeläisiä kesäasukkaiksi. Saarella on toimiva suomenkielinen ala-aste, kyläkauppa, kirjasto ja säännöllinen yhteysalusliikenne.

Kesäaikaan saarelle pääsee kolmella eri tavalla:
1. omin avuin esimerkiksi veneillen tai meloen.
2. yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä, jonne pääsee linja-autolla Turusta (aikuinen 14e, opiskelija 7e). Yhteysalus kulkee Berghamnin, Nötön, Aspön ja Jurmon kautta ja matkaan kuluu aikaa neljästä viiteen tuntia riippuen rahdin määrästä ja siitä, pysähdytäänkö Berghamniin. Yhteysalus on ilmainen.
3. Kesäaikaan Utöhön liikennöi myös Suomen Saaristolaivojen m/s Aspö, joka lähtee Turusta Martinsillan kupeesta ja poikkeaa matkalla Pärnäisissä. Yhdensuuntainen matka maksaa 25e ja kestää noin viisi tuntia. Utöstä Pärnäisiin laivalla kului aikaa pari tuntia.

Molemmilla aluksilla on mahdollisuus ruokailuun.

Minä menin yhteysaluksella ja palasin Aspöllä, molemmat toimivat vallan hyvin. Sää suosi molempiin suuntiin matkatessa ja ahkerasta aurinkorasvailusta huolimatta kärvähdin menomatkalla. "Ulkosaaristo" konkretisoitui yhteysaluksella matkatessa - Jurmon jälkeen matkaa taitettiin vielä toista tuntia ja meri vaikutti enemmän tai vähemmän aavalta ja rannattomalta ja luodot pienenivät pienenemistään.

Terveisiä Utöstä.

2010-07-22T20:59:00.003+03:00

Nyt minä olen täällä! Kuvilla varustettu megapostaus tullee jonnin verran jälkijunassa, koska tämä tietokone ei ymmärrä kameraa ennen kuin asennan siihen oikean ohjelmiston. Pikaisesti kerrottakoon siis seuraavaa:

- saari on karu ja kaunis
- samaan idylliin mahtuu niin Vaahteramäen Eemeli kuin Pertsa ja Kilukin
- saarelaiset ja kesäasukkaat työskentelevät todella ahkerasti ja ovat yhtä rakastettavia kuin vain sellaiset ihmiset voivat olla, joille tämä saari on suuri rakkaus ja elämäntyö

- ilmainen yhteysalus ja halpa majoitus (halvimmillaan, omissa lakanoissa 25e/yö) on tuonut saarelle valitettavasti myös Tallinnan laivoilta tuttuja känniääliöturisteja, mm. Setä Ällön seurueineen, heistä varmasti lisää myöhemmin
- naamani on kärvähtänyt, vaikka olenkin hölvännyt aurinkorasvaa ahkerasti ja siinä on kelvolliset kertoimetkin (30)

Nyt olisi edessä iltapala, toivottavasti onnistun välttämään Setä Ällön ja kumppanit ja saan luikittua ruokineni omaan huoneeseeni.

Minua hälyteltiin tänään riparille, jonne oli äkisti syntynyt työntekijävajaus. Huomenna selviää, menenkö sunnuntaina sittenkin leirille.

Herättäjäjuhlat 2010, Kiuruvesi.

2010-07-19T21:43:00.004+03:00

Alttarilla oleva risti on sama kuin edellisillä Herättäjäjuhlilla vuonna 1981.

Kiuruveden Herättäjäjuhlat olivat ensimmäiseni, pidin niistä kovasti. Seurapuheista jäi mieleeni se, ettei riitä, että kutsumme kaikki köyhät, sokeat, rammat ja vähosaiset mukaan ja sallimme heidän olla olemassa, jos emme auta, opasta ja tee täysivaltaista mukanaoloa mahdolliseksi. Se puhutteli kovin. Kovin puhutteli myös kaikkien niiden tuttavien tapaaminen, joiden en tiennyt olevan paikalla. Kovin puhuttelivat Siionin virret, ihmiset ruokajonoissa, kohtaamiset tuttujen ja tuntemattomien kanssa, hämyiset aamut ja illat U:n kotona, jossa talo oli täynnä tätejä ja muita naisihmisiä ja talon isäntä totesi kaikkeen sanomalehtensä takaa suomalaisen miehen tyyliin, että: "Mmmm."

Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Perjantai-illan mölkky.

Kaunis kirkko kauniin juhla-alueen keskellä.

Matkan varrella Kouvostoliitto.

Meri.

2010-07-18T23:17:00.004+03:00

Kuvat sekä työpaikan rannasta että retkeltä Kotkaan.

Postia pappi Jaakobille.

2010-07-17T22:57:00.002+03:00

Kuva täältä.

Katsoin vihdoin tänään Postia pappi Jaakobille, jonka ostin Herättäjäjuhlilta kahdeksalla eurolla. Elokuva oli kaunis, joskin ahdistava ja lopussa hieman ennalta-arvattavakin. En osaa juuri nyt sanoa oikein mitään. Jaakob sanoi olevansa vain armon välikappale, mikä on jotain, mitä minäkin tahtoisin olla, mutta vanhaan pastoriin iskevä kauhu siitä, että pappeus ja ihmisten kirjeet ovatkin olleet vain Jumalan keino pitää häntä elossa jäi jotenkin kaivelemaan mieltä. Eikö ihminen vielä vanhanakaan tiedä, miksi oma elämä on mennyt niin kuin se on mennyt? Miksi vanha ja sokea pappi ei enää saakaan avunpyyntöjä, miksei kukaan tulekaan kastettavaksi tai vihille?

Tuskaa! Ahdistusta! Virsikirjan lisälehtiä!

2010-07-17T15:15:00.002+03:00

Sillä lailla meidän isos-S totesi sunnuntai-iltana ja siitähän se sitten lähti, koko leirin jatkunut opejen ja isojen hokema. Toisena lienee ollut "tättädää", jolla saattoi todeta suunnilleen mitä tahansa.

Yhdessä iltaohjelmassa isos-A vihki isosystävänsä valkoisessa albassa ja stolan virkaa teki musta liinankaistale. Toimituksen lopuksi A totesi sulhaselle, että "voit nyt kärsiä morsianta", jota seurasi norsunkärsämeiningit.

Ainakin opeilla oli hauskaa.

Loppukokeen kirjo oli suuri, lapsia ahdisti ja meitä ahdisti, kun mm. yksi hälläväliäteini tuli purkamaan angstiaan sanoen, että "kai sä pappi nyt tiiät, että tässä on monta sataa euroa kyseessä!!!". Dollarinkuvat silmissä kiiluen tuntuu osa lapsista olevan leirillä. Onneksi on niitäkin, jotka haluavat kerhoa ohjaamaan ja jotka spontaanisti osaavat omin sanoin vastata loppukokeen "kuinka voi pelastua?"-kysymykseen, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastaa itseään, vaan Jumala pelastaa uskovan ihmisen armosta ja että ihminen pääsee kasteessa osaksi seurakuntaa ja Jeesuksen ylösnousemusta.

Tänään on ohjelmassa lehtien lukemista ja suklaata, huomenna konfirmaatio, ihmeellinen siirtyminen kahden rinkan, kirjalaukun ja muutaman muun kassin kanssa kotiin ja tiski- ja pyykkivuorten juurelle.

Leirillä tuli otettua kauniita kuvia merestä ja auringonlaskuista, etenkin sinä iltana, kun kökin melkein tunnin puskassa vahtaamassa salatupakoijia. Meitä "helli" 35 asteen helteet, yksi nuori lähti eilen kotiin sairastamaan lämpöhalvausta.

Notre Damen kellonsoittaja iski kahtena yönä - ensin 00.10 ja seuraavana yönä 01.30. Koko leiri heräsi siihen, että vellikello raikasi, mutta yövalvoja sai onneksi mopon rekisterinumeron ylös. Ilta-aikaankin mopoletkoja riitti, mutta koska teinit eivät aina hohda älynlahjoillaan, selvisi tämä mysteeri sitten siten, että - tättädää - olivat julistaneet tekosiaan Facebookissa ymmärtämättä, että ovat myös kesäteologin lisänneet kaverikseen. Pikainen nimien listaus siis ja pastori soitteli sujuvasti lapsukaisten iltaisista ja yöllisistä seikkailuista. Tättädää! Mopot lienee riesana etenkin niissä leirikeskuksissa, jotka sijaitsevat verrattain lähellä asuinalueita.

Merikuvia tullee huomenissa tai maanantaina. Tiistaina lähden S:n kanssa retkelle Hankoon ja Tammisaareen, keskiviikkona koittaa kaksivuotisen unelman täyttymys, Utö.

Päivän asu :)

2010-07-06T12:30:00.003+03:00

Tässä blogissa on esitelty päivän asuja kovin harvoin. Syitä on monia, yksi suurimmista varmasti kamerattomuus ja se, etten useinkaan erityisesti panosta asuihini. Harvinaista herkkua siis! Nyt kun vielä oppisi peittämään tuon naamataulunsa jotenkin järkevästi ja ottamaan itselaukaisijalla järkevästi rajautuvia kuvia, niin tätä voisi harrastaa useamminkin.

Legginsit: äitin ostos Stockalta joskus toissavuonna
Mekko: Indiskan alerekistä
Paita: New Look, Lontoo

PS. Tukka sai kyytiä!

Kiloklubi

2010-07-05T23:02:00.004+03:00

Noniin, lupailin tässä taannoin kertoa lisää Kiloklubista ja nyt työputken katketessa kahdeksi vuorokaudeksi, voinkin lunastaa lupaukseni.

Kiloklubi on eräänlainen internetin Painonvartijat, johon syötetään omat lähtötiedot (sukupuoli, ikä yms.) ja -tilanne (paino, vyötärönympärys) sekä määritellään elämäntavat ja asetetaan tavoite. Sivusto sitten laskee, missä ajassa tavoite on saavutettavissa ja laskee jokaiselle päivälle suosituksen ruuasta saatavalle energialle.

Sivustolla pidetään ruokapäiväkirjaa ja sivusto kertoo, kuinka suuren osan kukin ateria on päivän energiansaannista muodostanut. Lisäksi se tarkkailee kasvisten, kuitujen ja herkkujen määrää sekä sitä, että tarpeeksi energiaa saadaan proteiinista ja oikeanlaisista rasvoista.

Liikunta kirjataan omaan osioonsa samoin kuin painon ja vyötärönympäryksen muutokset.

Tiedän, että jotkut käyttävät Kiloklubia vain tarkkaillakseen ravintonsa laatua, mutta jotkut ovat pudottaneet sen avulla huomattavan suuria määriä. Mielestäni palvelun hyviä puolia on mm. se, että pudotustahti on terveellinen ja realistinen - omalle pudotukselleni oli laskettu kestoksi alussa 39 viikkoa ja nyt pari viikkoa myöhemmin arvio on muuttunut 38 viikkoon.

Kysymyksiä?

Edit. Yksi kommentti oli tullut, mutta Blogger hukkasi sen siinä vaiheessa, kun yritin saada sen auki. Joten kommentoihan uudestaan :)

Leiri 2. Leiriväsy.

2010-07-03T00:54:00.002+03:00

Laajemmat The Peli ja Kiloklubi -reportaasit seuraavat. Nyt on meillä leiriväsy, joka kulminoitui siihen, että lapsi juoksi päin seinää ja sai haavan otsaansa. Lapsi tuli pastorin luo tilkittäväksi tomistoon ja pastori totesi, että "Ei sun tarvii ottaa kenkiä pois päästä. Istupas tuohon, niin laitan sulle laastarin ripsiin."

Näin meillä.

Sunnuntaina saarnaa pastori, mutta minä laulan osana saarnaa.

Ripari 2. Päivä 4.

2010-07-01T18:32:00.004+03:00

Syöty on, juu.

Isonen luki esirukousta ja sanat vähän muuttivat muotoaan: Eläväksitekijästä tuli Eläväksikeksijä ja "ylistämään Sinua" olikin "yhdistämään Sinua". Uusia teologisia tulkintoja, eikö?!

Pappi ja nuorisotyönohjaaja kinasivat siitä, kumpi menee uimavalvojaksi ja pastorin argumentti oli, että "kun tota Tyttiä on vähän paha laittaa, kun ei se näe jos joku hukkuu!" :D

Nuori kysyi tänään, onko Jerusalem edelleen olemassa.

Sakramenttitunnilla oli tehty muovailuvahasta superkummeja, jotka olivat ystävällisiä, kärsivällisiä ja tosi cool sekä mainioita kristittyjä. Ne istuivat pianon reunalla iltapäivän ja jumiksen aluksi kanttori tyrkkäsi pianoa vahingossa niin, että henkilövahingoilta ei säästytty. RIP Superkummi.

Kuviakin olis, vaan ei tällä koneella.

Ripari 2. Päivä 2.

2010-06-30T00:29:00.002+03:00

Touhukas päivä.

Vaikka söin sinällään samoin kuin eilen, oli saldona 1000 kcal enemmän kuin eilen. Olen järkyttynyt :D Syytän lounaslasagnea ja päivällispitsaa. (ja jälkkärijäätelöä, mokkapalaa sekä suklaaanukasta) Kiloklubista lisää myöhemmin.

Testattiin tänään iltaohjelmana uudessa Ihan sama -riparikirjasarjan opekirjassa ollutta The Peliä. Se toimi loistavasti, laitan kuvasaldoa niinikään loppuleiristä.

Huomenna opetan vielä Jeesus Kristus & ylösnousemus -tunnin ja sitten viimeiset kolme päivää toimin vain valokuvaajana ja vedän lonkkaa laiturilla. Sellaista se on, tämä kesäteologin elämä ;)

Ripari 2. Päivä 1.

2010-06-28T21:56:00.002+03:00

Tänään tuli mukulat, 25 kullannuppua. 33% oppitunneistani on takana ja puuhasta jäi ihn hyvä mieli, hommat saatiin tehtyä ilman isosten apua ja oikein älykäitä ajatksia saatiinkin! Keskusteltiin luomiskertomuksesta ja tieteellisestä maailmankäsityksestä. Nuorten suusta kuulin mm. että "uskonto on auktoriteettiasemassa, kun taas tieteellinen maailmankuva perustuu havaintoihin ja tutkimukseen". Ja nää on siis 15v! Sitten keskusteltiin siitä, että Jumalalle meidän tuhannet ja miljoonat vuodet voi olla vain silmänräpäys ja että Raamattu ei ole bioogian oppikirja vaan pyrkii selittämään ihmiselle perimmäisiä asioita Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ainakin 4% leiriläisistäni osasi oppimispäiväkirjaan muotoilla suoraan sen pointtini, etteivät tiede ja uskonto ole vaihtoehtoja, vaan täydentävät toisiaan. Bueno!

Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!

Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.

Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.

Ripari 2. Valmistelupäivä.

2010-06-27T23:45:00.004+03:00

Tänään valmisteltiin seuraavaa leiriä. Hyvältä näyttää. Leirikeskuksessa on kaksi riparia yhtä aikaa, saa nähdä onko kovakin hulabaloo. Pastorin kanssa on maailmaa parannettu ja kavereiden kanssa puhelimessa niinikään.

Meilahdessa oli Merkillinen Messu: kesäteologi sääti minkä ehti, kirkkokahveilla pappa meni nurin ja ylipäätään meno oli melkoinen. Kuuden virren messu ehtoollisineen 59min.

J niin kuin juhannus.

2010-06-26T09:54:00.004+03:00

Kotona kökkimisen sijaan minut houkuteltiin Helsingin seurakuntien Mustasaareen. Sinne tuli myös runotyttö E., laivastomies (jonka titteli on oikeasti takuulla jotain ihan muuta!) K., teologi H. ja oli siellä muitakin kuorotuttuja.

Saimme pullaa ja pääsimme syömään sitä salaiseen soppeen, jossa oli tilaa ja leppoisaa. E. soitti juhannusmusiikkia tinapillillä ja puhuimme teineistä ja Afrikasta ja Utön lomamatkastani ja siitä, mitä siellä voi tehdä. Sitten ostimme kylmää makkaraa ja H sytytti grillin ilman tulitikkuja ja näin oli meidän kasvissyöjien kesä kruunattu.

Kotimatkalla nähtiin ranta, ehkä Seurasaaren ranta, jossa oli kokko ja musiikkia ja ohjelmaa ja kymmeniä veneitä kerääntyneenä ympärille katselemaan. Vähän niinkuin muumeissa, oliko jopa muumien juhannuksena.

Kävelin kotiin, katselin maisemia ja taloja.

***

Nyt pyörii pyykki, tänään pitää tehdä Changemaker-juttuja ja valmistella huomenna alkavan riparin tunteja (käskyt-tunnin toteutukseen otan ideoita vastaan!). Leirikamojenkin pakkaus odottaa.

Houkuttelin J:n taas pullalla kylään, lupasi tulla vaihtamaan kitaraani kielet ja virittämään sen. Täytyy toivoa, että löydämme yhteistä aikaa jostain välistä, kun J tekee leirityötä myös.

Ripari 2. Ennakkopäivät.

2010-06-25T12:26:00.002+03:00

Tiistaina ja keskiviikkona pidettiin ennakkopäiviä töissä taas. Toisen riparin ryhmä on aivan erilainen kuin ensimmäisen, meininki on vähän rauhallisempaa. Urheilijapoikia on kokonainen kopla, rauhallisia tyttöjä myös.

Yksi nuori ei tiennyt, kuka on Nooa eikä puhe arkistakaan valaissut asiaa. Toinen nuori esitteli itsensä seuraavasti: "Minä olen XX ja varmasti tämän leirin vittumaisin henkilö." Nuoressa lienee paljon potentiaalia tunneilla käytävien keskustelujen suhteen, vaikka alkuasetelma onkin haastava. Teimme harjoituksen, jossa pyydystin Jumalan pahvimukin alle keskelle opetustilaa ja nuoret saivat hetken aikaa pohtia, mille etäisyydelle he Jumalasta asettuvat ja miten asennollaan kuvaavat suhdettaan Jumalaan. Tämä nuori istua törötti paikallaan ja tuumasi, ettei yksikään Jumala saa häntä nousemaan ylös...

Työporukka vaikuttaa mukavalta taas, samoin isoset. Houkuttelin heitä jo mukaan European Fellowshipin kansainväliseen leiritoimintaan, osa innostuikin. Mainiota.

Juhannus kuluu osittain leirin valmistelupuuhissa, osin Mustasaaressa ja ystävien seurassa.

1000 Gr.

2010-06-20T23:42:00.002+03:00

Kamera on tänään korkattu käyttöön, asiaan kuuluva ohjelmistotaistelu tietokoneen kanssa voitettu. Viikonlopun vietin mummolassa, katsottiin yöt läpeensä prinsessahäitä ja kuulin sen kauhistuttavan kysymyksen, jota en pitkään aikaan ollutkaan kuullut keneltäkään sukulaiselta: "Aiotko sinä Tytti koskaan mennä naimsiin?". Vastasin aika napakasti, että se tuskin riippuu ihan vain musta itsestäni.

Tein löytöjä kahdessa vanhan tavaran kaupassa. Kotiin tuli kannettua vähän enemmänkin kuin 1000 gramman verran tavaraa, mutta olen vakaasti päättänyt, että on jälleen kerran kaappi-inventaarion aika. Onneksi veli ja tyttöystävänsä muuttavat saman katon alle kuun vaihteessa - näen mahdollisuuden päästä eroon erinäisistä kodintarvikkeista...

Toivottavasti huomenna tai jonain muuna päivänä tulevalla viikolla minulla on aikaa esitellä löytöni!

Olen päätymässä tähän.

2010-06-17T20:17:00.002+03:00

Kuva täältä.

Nikon D3000.
440e, kun mukaan tulee 18-55mm objektiivi, jossa on se tärähtämistä estävä juttu. Vakain. Vakaaja. Joku sellainen.

Kuva täältä.

Kävin hiplaamassa kameraa kaupassa. Koko on järkevä, nappuloita on melko vähän ja kolmen tuuman näyttöruutu niin suuri, että näen lukea siitä tekstiä ilman suurennuslasia.

Kameran käyttöliittymä myös opastaa aloittelijakuvaajaa ja kuvanlaatu on ilmeisesti riittävän hyvä mun tarpeisiini.

Maanantaina voisi olla sopiva päivä mennä ostoksille.

Sitä ennen ehditte vielä kertoa kapineesta kaikki kauhukokemuksenne.

Kameraostoksille, neuvoja kaivataan!

2010-06-15T09:38:00.002+03:00

Nyt taitaa olla edessä kameraostokset, joita olen vuosikausia lykännyt. Utön reissua en kertakaikkiaan suostu tekemään ilman kameraa ja isäni hyvin vähän käytetty järkkäri on juuri samaan aikaan todennäköisesti Skotlannissa. Mikäli kamera tosiaan menee Skotlantiin, on mun hankittava oma. Aivan pakko.

Nyt kaipaisin siis mielipiteitä ja neuvoja, koska en ymmärrä asiasta juurikaan.

Ensimmäinen kysymykseni liittyy siihen, kannattaako katsoa järkkäreitä vai niitä sellaisia pokkarin ja järkkärin välimuotoja, jonka zoomauskyky on ilmeisen hyvä, mutta johon ei voi objektiivia (tai siis sitä putkea, mikä sen nimi nyt onkaan) vaihtaa, vaikka haluaisi. Itse olen tällä hetkellä jotenkin sen järkkärin kannalla, jos vaikka joskus innostuu kuvaamaan enemmänkin...

Mikä on merkkien välinen ero? Canon, Nikon, Sony?

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Missä mallissa on mahdollisimman selkeä toimintalogiikka? Mielellään mahdollisimman ulkoaopeteltavat perustoiminnot, en siis erityisemmin halua tiirata suurennuslasilla nappuloita joka kerran, kun täytyy jotain perusjuttua muuttaa...

Järkevä koko ja paino.

Kertokaa te, jotka kameroista ymmärrätte!

Hinnan oltava ehdottomasti kolminumeroinen, mieluummin lähellä 500 kuin 1000 euroa.

Lomamatka lapsuuteni kesään.

2010-06-14T16:34:00.003+03:00

Kuva täältä.

Varasin tänään viiden päivän ja neljän yön lomamatkan lapsuuteeni. Ala-asteaikoinani vietimme kahtena kesänä aikaa Berghamnissa Turun saaristossa. Muistan noista kesistä emalivadissa pestyt uudet perunat, puusta pudonneen linnunpoikasen, kynttilän valossa vietetyt hämyiset illat ja loppumattomat rantakalliot saunan edustalla.

Nyt minä menen taas! En tosin Berghamniin, vaikka senkin ohi kuljemme, vaan Utöhön! Olen haaveillut Utöstä jo liki kahden vuoden ajan, lukenut lukuisia lehtiartikkeleita ja kolumneja ja seurannut useita saarella asuvien ja saarelta pois muuttaneiden blogeja. Reilu vuosi sitten minun ja V:n oli tarkoitus tehdä saarelle viikon opinnäytetöiden kirjoitusretki, mutta minä meninkin silmäsairaalaan. Nyt minä menen! Varasin viiden yön matkan, aion istua kalliolla ja tuijottaa merelle, syödä hyvin ja kävellä. Haistella merituulta ja kuunnella ääniä, hymyillä ja olla tekemättä mitään.

Miettiä, olisiko minusta asumaan siellä joskus.

Leiripöhnästä päivää!

2010-06-13T21:59:00.002+03:00

Eilen kotiuduttiin melko energiseltä riparilta. Latasin akkuja syömällä itseni ähkyyn (hyi minä!) ja katsomalla viisi jaksoa Gilmoren tyttöjä, viimeistelemällä saarnaa yötä myöten ja sitten nukkumalla kuin tukki ne muutamat vähät tunnit ennen aamua.

Tänään saarnasin hieman huterasti - tai itse saarnassa ei pahemmin vikaa, mutta keskelle saarnaa upotettu Kaksi tavallista kättä -laulu vähän takelteli - ja jaoin ehtoollista, mikä meni onneksi jo paremmalla rutiinilla. Kotimatkalla nukuin makeat päikkärit täpötäydessä linja-autossa. En tiennyt, että reittibussitkin voi olla täynnä. Sain paikan innokkaan mummelin vierestä, hän olisi jopa kiinnittänyt turvavyöni mun puolestani.

Kotiin saavuttuani olen saanutkin aikaan vain pikaisen kauppareissun (lempikassapoika<3), koneellisen puhdasta pyykkiä ja koneen ääressä koomailua. Nyt jännitän, kuinka moni leiriläinen lisää mut kaverikseen Facebookissa. Olen tehnyt linjauksen, että en pyydä nuoria ystävikseni, mutta hyväksyn heidät omalle listalleni, jos sitä pyytävät. Isosista ystäviäni on nyt puolet ja työntekijöistä kaikki, jotka Facebookista löytyvät. Leiriläisiä toistaiseksi vasta 2/29.

Huomenna olisi kiva mennä uimaan, mutta toistaiseksi uimakaveria ei ole löytynyt. Iltapäivällä on heprean tunti ja illalla menen S:n kanssa Selloon sauvakävelysauva- ja ruokaostoksille.

Kelasta tuli postia. Olivat saaneet EVS-hakemukseni ja vastasivat, että mikäli haluan kuntoutusrahaa kesältä, sitä pitää hakea juhannukseen mennessä. Sikäli omituista, että sama täti, joka oli kirjeen allekirjoittanut, neuvoi aikaisemmin minua hakemaan kuntoutusrahaa elokuulta takautuvasti. Itse EVS:stä oli vain lyhyt maininta, että Kela palaa asiaan, kun etuusvastaava on antanut siitä lausunnon. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Nyt ei auta kuin pitää peukut pystyssä ja odottaa.

Leiri 1. Viimeinen ilta.

2010-06-11T23:50:00.002+03:00

Leiriläiset uuvuksissa -> kierroksia biljoona -> melutaso tsiljoona -> paikallaan istuminen mahdotonta

Isot uuvuksissa -> vinkunaa ja väninää

Opet uuvuksissa -> millimetripinna -> ärjyntää, karjuntaa ja kurinpalautusta

Oli meillä loppukokeetkin. Suullinen koe, johon osallistuivat pienryhmittäin. Kysymyksiä 13, jokainen valitsi vuorollaan, mihin vastata ja muut sitten täydensivät vastauksia edelleen. Toimi mielestäni hyvin.

Ripari 1. Päivä 4. Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!

2010-06-10T22:20:00.002+03:00

Meidän leirillä...

... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.

... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.

... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.

****

Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.

Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".

****

Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)

Pieni freudilainen lipsahdus :D

****

Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.

Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)

Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.

Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin

Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.

****

Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"

No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...

Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.

****

Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.

Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.

Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.

Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.

****

Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)

****

Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.

Leiri 1. Päivä 3. LeDe - LeiriDementia.

2010-06-09T23:12:00.003+03:00

Pastori unohti antaneensa luvan yhdelle poikaystävälle tuoda tavaroita leiriläiselle. Meille kantautui vain tieto pihassa olevasta ulkopuolisesta autosta ja survoimme nurisevat teinit sisätiloihin, kuten ulkopuolisten tullessa on tapana. No, väärä hälytys.

Minä huomasin päivällä, että minun hommiini kuuluu huominen Pyhä Henki -oppitunti, jota en ollut aiemmin huomannutkaan. Hupsis.

Iltaohjelman jälkeen suorin suorinta tietä kammariini viimeistelemään iltahartauden ja missasin siten opettajien ja isosten palaverin. Oho.

Reggaejammailut pastorin seurassa jatkuvat edelleen. Herra on mun moottori ja silleen!

Iltahartaudessani meidän hulivilit
A. lauloi ilman säestystä
B. kuunteli pitkän puheen
C. ottivat toisiaan kädestä kiinni ilman hälinää
D. olivat HILJAA hartauden lopuksi
E. kuuntelivat pitkän laulun levyltä!
Ohhoh! Kauhusta kangistunut nuorisotyönohjaajakin oli iloisen järkyttynyt siitä, että lapsukaiset ylittivät itsensä.

Leiriolympialaiset yhdessä kehitysvammaisten leirin kanssa sujuivat mitä mainioimmin. Erityisesti muutama joukkue oli kehittänyt ryhmähengen huippuunsa, kannustusta ja ohjeita riitti puolin ja toisin. Meidän frisbeerastimme oli ison puun alla. Vain kolme lasta (45:stä) kiipesi puuhun.

Minun oppitunnillani ensimmäinen sankari kyseli taukoa, kun tuntia oli mennyt kolme (3) minuuttia. Tauon jälkeen käsittelimme ylösnousemusta ja ylösnousemuskertomuksia evankeliumeissa enkä enää jaksanut nähdä punaista, kun pojat kertoivat laveasti, miten "kolme muijaa meni kattoo sitä Jeesust ku se oli delannu". Tällä leirillä käytetään aika ronskia kieltä ja sellaisia välimerkkejä, joita en itse välittäisi käyttää.

Leirillä on edetty vaiheeseen, jossa aamulla ensimmäisenä stailataan poikien tukat noin litralla hiuslakkaa - missäpä muualla kuin tyttöjen puolen aulassa. Nyt meillä on sitten sisällä ihan oikea luistinrata! Terveiset vaan O:lle - kyllä ne liukkaat läiskät meidän keittiön lattiassa varmaan tulee jostain kosmetiikkakemikaaleista :D

Hyttyset syö elävältä.

Kasvisruuissa ei ole proteiinia, paitsi tänään oli omatekemiä pinaattilettuja koko leirille, nam! Sen sijaan kalaa on ollut minulle melkein joka päivä, tänään jopa molemmilla aterioilla. Olen myös malttanut olla santsaamatta kaikilla muilla aterioilla paitsi iltapalalla.

Leiri 1. Päivä 2.

2010-06-08T23:29:00.002+03:00

Meidän leirillä...

... on hoidettu koti-ikävää.

... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.

... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.

... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...

... vietetty opetusvapaata päivää.

... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.

... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.

***

Iltaohjelmassa oli tietovisa:

"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"

"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"

***

Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.

Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.

Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.

Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!

Leiri 1. Päivä 1. Virsileiri!

2010-06-07T22:02:00.002+03:00

Meidän leirillä...

... on energiaa niin, että tupa pullistelee.

... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.

... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.

***
Tänään kuultua:

#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"

(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)

#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.

(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)

#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.

#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"

(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)

#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"

(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)

***

Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.

Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!

Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.

Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.

Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.

Ripari 1. Valmistelupäivä.

2010-06-07T00:02:00.004+03:00

Isojen ja opettajien kanssa tultiin leirille tänään, käytiin paikat ja säännöt läpi ja valmisteltiin asioita. Paikka on kaunis, ikkunastani näkyy meri ja komeita rantakallioita on joka puolella. Veden lämpötila on +6.

Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.

Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.

Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.

Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)

Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.

Odotan kovasti leiriläisiä!

Pakkauskatastrofi, jota ei koskaan voi välttää.

2010-06-05T20:22:00.003+03:00

En pidä pakkaamisesta, mikä johtaa väistämättä siihen, että leirille pakkaaminen jää enemmän tai vähemmän viime tinkaan. Nyt elän toivossa, että pesukoneessa paraikaa pyörivät pyykit ehtivät kuivua sen verran, että voin ottaa ne leirille mukaan... Tai että O. poimii ne parvekkeelta turvaan ennen kuin palaan viikon kuluttua.

Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)

Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.

Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen

Puuttuuko jotain olennaista?

Tänään...

2010-06-04T21:25:00.002+03:00

... ärsyynnyin suunnattomasti Vapaa-ajattelijoiden tempauksesta, mutta purin pahimmat höyryt jo Facebookissa, niin täällä ei tarvitse.

... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.

... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!

... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.

... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.

... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...

Mietintöjä.

2010-06-03T22:41:00.003+03:00

Tällä viikolla kesätyöseurakuntani työntekijä sanoi puhelimessa löytäneensä blogini, mutta asiasta ei puhuttu juuri sen enempää. Jäin jälkikäteen miettimään, että miten ihmeessä joku on löytänyt blogini vain sattumalta? Naamakirjassa ei osoitetta blogiin enää ole enkä blogiani missään mainosta. Hän oli myös täysin varma siitä, että on löytänyt juuri minun blogini. Selvittelin asiaa, viime päivinä blogiini johtaneita hakusanoja ja yritin rakentaa tapahtumaketjua päässäni.

Olen ehkä hiljalleen tulossa siihen tulokseen, että bloggausnimeni saa luvan vaihtua, viimeistään syksyllä. Ehkä olisi myös aika siirtää blogi uuteen osoitteeseen. Salasanalliseksi en halua blogia muuttaa, se syö mielestäni bloggaamisen idean, mutta ehkä voisin piilottaa sen googlen hakutuloksista.

Tällaista täällä mietiskelen, muuten ei kuulu mitään ihmeellistä.

Fazerin musiikkiliikkeessä Kaisaniemessä on erinomainen palvelu. Kitarankielet sain kertomalla, etten ymmärrä asiasta mitään, mutta veli käski sanoa, että "akustinen kitara, nylonkielet". Löytyi. Toiselle sedälle sanoin, että tarvitsen johdon, jolla yhdistää iPod leirikeskuksen stereoihin ja että työkaveri käski ostaa RCA-piuhan. Löytyi. Koko lystiin meni ehkä viisi minuuttia ja 13 euroa.

Paljon kirjallisia selvityksiä.

2010-06-01T14:00:00.003+03:00

Maaliskuussa puhuin puhelimessa Kelassa kuntoutusasioitani hoitavan tädin kanssa ja kerroin toiveestani lähteä vapaaehtoistyöhön Belgiaan ja jatkaa opintojani sen jälkeen keskeytyksettä. Täti kehotti toimittamaan "paljon kirjallisia selvityksiä", jotta hän voisi asian ratkaista.

Nyt kirjallinen selvitys on koossa. Kaksisivuinen hakemus ja yhdeksän liitettä nököttää futonillani odottamassa, että saan tavarat kasaan.

Vien hakemuksen oikein Kelan tiskille saakka ja ryhdyn odottamaan, sillä ei kai tässä muukaan auta. Nyt siis odotetaan ja toivotaan parasta. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähtee hakemukseni EU:n koneistoon lokakuun alussa ja saan tiedon vapaaehtoisvuoden toteutumisesta jouluun mennessä. Jos EU:n päätös on myönteinen, teen alkuvuodesta ennakkovierailun Belgiaan ja kesällä 2011 osallistun lähtövalmennukseen Suomessa.

2010-05-31T23:12:00.003+03:00

Vuokranantajani tytär otti tänään yhteyttä FB:n chatissä. Tämän keski-ikäisen rouvan avausrepliikki kuului: "sun luentomuistiinpanoja muuten luntataan leunnoilla kovasti!", mikä aiheutti minussa asiaankuuluvaa hämmennystä. Kyllähän E. toki koko kevään muistutteli, että luennoilla päivittämäni FB-statukset taatusti näkyvät ainakin 7 riviä selkäni takana istuville, mutta mistä vuokranantajani tytär sen tiesi? Selitys oli simppeli - tämän rouvan ystävättären tyttären kihlattu opiskelee ensimmäistä vuotta teologiaa. Niinpä niin.

Toista kuukautta sitten istuimme E:n kanssa yliopiston kahvilassa kertaamassa tulevaan tenttiin. Naapuripöydässäkin kertailtiin ja hetken perästä oivalsimme tähtäävämme samaan tenttiin. Pöytäkuntamme yhdistyivät, minä tein muistiinpanoja koneelleni ja yhtäkkiä toinen tuntemattomista tenttiinlukututtavuuksista toteaa, että "niin siis sinä olet se, jolla on ne tosi hyvät luentomuistiinpanot!!". Siis anteeksi, mitä oli?

Kävi ilmi, että vuokranantajani oli keskustellut tämän ystävättären tyttären kihlatun kanssa aiheesta. Kuulemma kirjoitan ällistyttävän nopeasti, yhtä nopeasti kuin luennoitsija puhuu ja muistiinpanoistani on oikein hyvä kirjoittaa omat muistiinpanot käsin.

Tämä lienee päivän viihdepläjäys :D

(Kirjoittaakohan ne muistiinpanoihinsa mun selkäni takana myös kaikki mun FB-statusletkautukset?)

Riparikesä on korkattu!

2010-05-30T21:08:00.002+03:00

Takanani on ensimmäinen työviikonloppu uudessa seurakunnassa uusien ihmisten parissa. Hyvältä vaikuttaa!

Perjantaina vain perehdyin, mutta lauantaina opetin 1,5 tuntia Jumala, Isästä ja sunnuntaina tunnin uskosta ja rukouksesta. Kun pistin Jumalan pahvimukissa nuorten tilan keskelle ja pyysin nuoria valitsemaan oman etäisyytensä ja asentonsa niin, että se kuvaa heidän suhtautumistaan Jumalaan, osa meni sohvan taakse piiloon ja muutama kirmasi kiireenvilkkaa eteiseen. :) Uskosta puhuttaessa ryhmä oli puolestaan hyvin epäuskoinen. Usko-epäusko -janaharjoituksella nuoret jumittivat epäusko-päädyssä niin predidentin kuin joulupukinkin kohdalla ja vasta ilmastonmuutos sai suurimman osan siirtymään usko-päätyyn. Rukous-Ranetkin askarreltiin ja niistä tuli varsin mallikkaita. Hautausmaakäynnin jälkeen nuoret tuumasivat, ettei heidän lapsensa nimeksi ikimaailmassa tule Mooses.

Ensimmäistä kertaa olen seurakunnassa, jossa isoseksi riparille pääsee vasta kahden vuoden koulutuksen jälkeen. Ja sen kyllä huomaa! Oma-aloitteinen, ajatteleva, reipas, itsenäinen, rohkea, kykenevä, aktiivinen, rauhallinen, johdonmukainen. Niin kuvaisin meidän kuutta isosta, jotka kyllä ylittivät kaikki suurimmatkin odotukseni!

Nuoria on 28, meitä työntekijöitä kesäteologi (minä), nuorisotyönohjaaja, vasta vihitty pastori ja musiikinopettaja, joka viettää koulun kesälomansa kesätöissä seurakunnassa. Leirikeskus on seurakunnan leirikeskukseksi ilmeisen suuri, sillä samaan aikaan meidän riparimme kanssa siellä on kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi musiikkihetkien ja raamisten merkeissä. Leirikeskuksen vanha puoli on varattu meidän leirille ja sain jo kuulla öisin karkkipussin sisältöä kollaavista hiiristä ja muusta mukavasta.

Leirillä minulla on puolet opetusvastuusta ja kaksi leirijumiksen ohjausta. Leirijumiksen ohjaaminen on osittain uutta ja oppituntinikin ovat aiheista, joista en muista aiemmin opettaneeni (Jeesus Kristus, Ylösnousemus, Pelastushistoria ja ehkä vielä jokin), joten saa nähdä, mitä tästä tulee. Myös Changemaker-henkistä iltaohjelmaa saan vetää, mikä on tosi kivaa!

Odotan leiriä jo kovasti, ensi sunnuntaina se alkaa!

Alkua ja lopun alkua.

2010-05-27T22:13:00.002+03:00

Huomenna alkaa tämän kesän työt. Uusi seurakunta ja uudet kujeet. Kesän työtehtäväni käsittävät vain kolme rippileiriä ja niihin liittyvät ennakko-opetuspäivät. Nyt viikonloppuna on ensimmäinen ennakkojakso 28 nuoren kanssa. Odotan jo kovasti, sillä arki Helsingissä on kiihtynyt niin kovaksi, että halu astua ulos oravanpyörästä on suuri.

Iskä soitti eilen, että 13-vuotiaalla koirallani oli todettu kaulassa kasvain, joka painaa ruokatorvea. Koira on hyväntuulinen vanhuudenhöperö, mutta leikata ei enää kannata, kun mitään tuloksia ei voida luvata. Tänään isä soitti, ettei Nappi suostu syömään ja on kakonut pitkin päivää. Nyt on vain totuttava ajatukseen luopumisesta ja siitä, ettei koira välttämättä ole enää elossa, kun tiistaina menen Keski-Suomeen.

Päivä on pelastettu!

2010-05-24T20:06:00.003+03:00

Aamulla soitin paniikkipuhelun TTY:lle. Kanslisti ei vastannut, mutta soitti takaisin tultuaan töihin. Tällaista palvelua ei saa Helsingissä. Pääsin kuin pääsinkin vielä keskiviikon tenttiin, mikä oli suuri helpotus. Nyt pitäisi vain oppia laskemaan.

Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.

Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.

Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.

Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!

Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.

NuDe, nuoruusiän dementia.

2010-05-22T21:50:00.002+03:00

Olen itselleni niin vihainen, huomasin juuri unohtaneeni ilmoittautua kanditutkinnon kahteen viimeiseen tenttiin! Muuten tässä ei olisi mitään, mutta nolointa on, että värväsin kuorokaverini J:n tukiopettamaan matematiikkaa, jotta selviäisin keskiviikon koitoksesta. J oli paras mahdollinen tukiopettaja, oivalsin vaikka mitä ja nyt kävi näin. Soitin pikapuhelun R:lle, sain sihteerin numeron ja aion soittaa maanantaiaamuna ruikutuspuhelun - josko sentään matematiikan tentti olisi pelastettavissa. Voi surkeuksien surkeus!

Käytiin S:n kanssa uimassa ja paljastui, että lähiuimahallini onkin todella lähellä! Lauantai-iltana saimme myös pulikoida ihan kaikessa rauhassa, tämä täytynee ottaa viikoittaiseen ohjelmaan. S. opetti rintauinnin tekniikkaa ja vesijuoksimme toista tuntia. Pohjakuntoni on olematon.

Etelän illat ja yöt.

2010-05-22T01:19:00.002+03:00

Voi, kun mulla olisi kamera (ehkä O. lainaa, jos muistan pyytää).

Olen muuttanut parvekkeelle, nukkunut siellä jo kaksi yötä, oikein makeasti.

Varsinaisesti tulin kuitenkin kertomaan, että rakastan körttejä ja rakastan Helsingin öitä :)

Eilen avattiin terassikausi ystävien kanssa yksillä, ihan alkuillasta vain. Tänään olin lavatansseissa Helsingin keskustassa ja kotimatkalla haistelin leutoa kesäyötä, ihanaa! Pidän Helsingin hellepäivistäkin, kun merituuli vilvoittaa eikä olo ole lainkaan tukala.

Sain muutama päivä sitten kutsun omituisiin kemuihin. Paikkaa ei FB-kutsussa mainittu, mutta osoite osoitti kuoroni harjoittelutiloihin. Bileistä oli ilmiselvästi kyse, mutta juhlien sisällöstä ei kerrottu sen enempää. Juomaa sai tuoda, muttei punaviiniä ja 3e oli lystin hinta. No pitihän se katsastaa!

Porraskäytävään kantautui tanssimusiikki ja ovesta pelmahdettuani näin toistakymmentä paria valssaamassa pitkin kokoontumistilaa, taustalla soitti lähes kymmenpäinen tanssiorkesteri jousissoittimineen päivineen. Onneksi tila oli tuttu, hämärä ei juuri haitannut, mutta istahdin alas ja tutkailin väkeä, ihmisten tunnistaminen on hankalaa - etenkn kun kaikilla on joko puku tai kesämekko :) Kuoron väkeä ja muita körttiopiskelijoita mitä ilmeisimmin oli saapunut paikalle ja illan aikana oli selvästi nautittu jo lämminkin ateria. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt, mitä kautta illalliselle oli kutsuttu tai että olinko vain missannut tiedon niistä.

Tunnelma oli katossa, ihmiset hilpeitä, murteet kaikuivat korvissa ja miehet parveilivat eteisessä kuin tanssilavan takana konsanaan. Ja kas, illan viimeiseen valssiin minuakin haettiin, kiitos E! Tanssiorkesterin jälkeen oli vuorossa Vippilahti, mitä seurasi perinteisempi yökerho-diskolinja ja jopa minä (kyllä N., nyt voit hämmästellä ääneen!) tanssahtelin kovasti!

Sitten menin kotiin.

Ja nyt olen tässä, ihmettelen tapahtunutta ja mietin, näinkö kenties unta. Ehkä huomenna selviää myös niiden illallisten osuus, mutta olen niin iloinen, että minut kutsuttiin ainakin FB:ssä vain rajatuille tarkoitettuihin lavatansseihin. Olen selvästi osa joukkoa, minäkin :)

Ja ne körtit <3

Iloista ja aurinkoista

2010-05-18T09:06:00.002+03:00

Eilen käveltiin S:n kanssa Ruoholahteen asioille. Toiseen suuntaan käveltiin tunnin verran, ostoksiin ja asioihin paluumatkoineen meni vain pari tuntia. Ihmeellistä tämä avustajaelämä! Lauantaina mennään tuohon lähiuimahalliin, ajattelin tänään tehdä retken liikuntavirastoon, josko saisin sieltä ostettua erityisuimakortin.

Palautin eilen ison ryhmätyön Stora Ensosta, mikä oli suuri helpotus. Tänään on tarkoituksena tehdä esityskalvot huomiseen tai ylihuomiseen seminaariesitykseen, sen jälkeen on yksi työläimmistä opintojaksoista takana päin.

Sain tänään tietää, että Kela on myöntänyt minulle paikan pistekurssilta! Se alkaa elokuussa neljän vuorokauden lähijaksolla ja jatkuu joulukuussa ja keväällä 2011. Nyt vain toivon, ettei kevään kurssiosuus mene kuoron Karjalan kiertueen kanssa päällekäin. Tämä on iloinen uutinen, nyt voin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan EVS-välivuosihakemusta Kelaan.

Ensi viikolla on Tampereella yksi matematiikan ja yksi ympäristöoikeuden tentti. Jos ne menevät läpi, saan kandinpaperini ulos! Mutta ei hurrata vielä etukäteen, ainakin matikan kanssa tekee tiukkaa. Onneksi kuorokaveri J. tulee lauantaina kylään, pitämään tukiopetusta ruoka- ja pullapalkalla.

Mitä teille kuuluu?

Kirjavinkki!

2010-05-11T23:51:00.002+03:00

Kirjavinkki täältä tenttiinluvun keskeltä:

Munib Younan: Sovinnon toivossa

Jordanian ja Palestiinan luterilaisen kirkon piispa, joka on opiskellut Suomessa, on kirjoittanut aivan upean kirjan Palestiinasta ja Israelista ja rauhan avaimista. Kirja antaa aivan erilaisen näkökulman meneillään olevaan konfliktiin, kertoo sovinnosta, joka vallitsee palestiinalaisten keskuudessa ja joidenkin juutalaistenkin kanssa. Kertoo ennen kaikkea siitä, että konflikti on poliittinen, ei uskonnollinen, ja että se sijaitsee ensisijaisesti jossain muualla, toisella tasolla, kuin ihmisten elämä ja arki.

Suosittelen!

Harjoittelen työnantajana toimimista.

2010-05-09T22:38:00.002+03:00

Tänään on pyörineet päässä työnantajan vakuutukset, työterveyshuolto ja kesälomakorvaukset. Aamulla täytyy soittaa palkanlaskijalle vielä uudemman kerran ja tiedustella asioita. Phuuh.

Mutta hei, mainiointa on se, että pääsen kevään aikana kenkäostoksille, isoihin ruokakauppoihin, kävelylenkeille, saan lehtiä ja kirjoja saavutettavassa muodossa, menen myymään kirpparille ja vaikka mitä, mikä on tähän asti ollut aika hankalaa. Mainiota!

Kuoron kanssa oltiin kiertueella Turussa tänä viikonloppuna, laulettiin kahdesti Turun tuomiokirkossa, jonka kaiku kestää seitsemän sekuntia! Oli hienoa!

Viihdyn kuoroni kanssa niin kovin hyvin, että tänään kyllä suretti, kun kevätkausi loppui.
Kuorossa on niin mahtavia tyyppejä, joitain olen varmasti ohimennen maininnutkin. Kaikenlaista iloista ja hyvää on seurannut, avustajakin löytyi kuoron kautta ja tänään uskalsin vihdoin kysyä yhdeltä kuorolaiselta, voisiko hän ehkä auttaa viimeisen matikan kurssini kanssa. Toivottavasti aikataulut natsaa.

Nyt vielä tempaisen viime viikon luentomuistiinpanot, aamulla tämän kevään toiseksi viimeinen tentti Helsingissä!

Hain ja sain!

2010-05-06T18:11:00.002+03:00

Hain keväällä vammaisten sosiaalipalveluista avustajaa, 40 tuntia kuukaudessa opiskeluun, asiointiin, päivittäistoimintoihin ja vapaa-aikaan.

Tänään sosiaalityöntekijä tuli kotikäynnille ja mukana oli myös Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteeri. Tarkoitus oli laatia tarpeitani vastaava palvelusuunnitelma ja puhua myös avustaja-asiasta. Olin kuullut, että päätöksen saa muutaman viikon kuluessa tapaamisesta.

No, täti kuunteli puhetulvaani, nyökytteli ja kyseli. Sanoi sitten, että laitettaiskos 65 tuntia kuussa ja avustajan voit palkata heti.

Meinasin tipahtaa tuoliltani! ! ! Pari lisähuutomerkkiä ! ! !

Koska palaveri on palaveri vain, jos on pullaa, paistoin raakapakasteita. Palaverissa syötiin yhdet pullat ja nyt lopuksi sitten olen mutustellut loppuja itsekseni. Ilo ja innostus sokerihumalalla höystettynä. Jes!

Päärakennuksen vessajonossa

2010-05-06T13:18:00.001+03:00

Voi tavata tuttuja. Jonossa seisonut tyttö kysyi, onko mun nimeni Tytti. No onhan mun, ja toinen tyttö oli I., jonka kanssa olen ollut isosena vuonna 2005. Pieni maailma.

Sitten menin ratikkaan, jossa käytävän toisella puolella ollut tyttö puhelunsa päätteeksi kysyi, olenko se sama Tytti, joka oli samassa teologisen tutorryhmässä vuonna 2008. Kyllä olen.

:D

Tänään.

2010-05-05T20:00:00.002+03:00

Ostimme lennot New Yorkiin syksyksi.

Maltinmenetys oli lähellä Lähi-itä-kurssilla, jossa yhden osallistujan viestintä äityi epäkorrektiksi.

Kävin ystävän kanssa lounaalla Zucchinissa Fabianinkadulla. Suosittelen! Sympaattinen kassamies oli ajantasalla ja ymmärsi, mitä tarkoittaa "minä en näe". :)

Sain Belgiasta tiedon, että Kelaa varten kirjoitetut tietoiskut ja suositukset on pistetty matkaan tänään.

Mun lempparikaupankassapoika moikkasi ja hymyilikin kaupassa. Pitääkin pyytää, että O. tsekkaa sormustilanteen.

Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä tulee huomenna kotikäynnille. Avustaja-asiat toivottavasti etenevät.

Karmea kiire.

2010-05-04T23:02:00.003+03:00

Tänään olin kaksi tuntia luennolla, sitten tentissä, lounaan jälkeen matkasin Tampereelle, tein koko matkan ryhmätyötä, jonka tiimoilta palaveerasin neljä tuntia ja matkasin kaksi tuntia takaisin tehden samaista ryhmätyötä, jota teen edelleen. Eilen napsahti 5op diplomi-insinöörin tutkintooni, teologian kandiin on tällä hetkellä tarkastuksessa yhteensä 15op. On onneksi hauskojakin asioita, kuten...

... kaverin kertomus ystävästään, joka teininä yksin kotona ollessaan tiputti puuroa lattialle, ei jaksanut kuivata, joten puuro kovettui ja tyyppi päivää, paria myöhemmin astui kikkareen päälle ja voila, se viilsi jalkapohjaan tikattavan reiän. (Tarinan opetus: siivoa jälkesi. Itse pesin viikon verran lattiassa olleen kaakaotahran eilen.)

... Matkaan-lehdessä oli Peter Franzenin haastattelu, jossa toimittaja kirjoitti, että Franzenilla on kolmevuotias poika, joka on syntynyt vuonna 1999. (Korkeampaa matematiikkaa, uskallan väittää.)

... tulin IC-junalla Tampereelta Helsinkiin. Vähän Hämeenlinnan jälkeen tulee kuulutus: "Tämä on Pendolino Helsinkiin. Seuraavana Turku." (Vai niin, no, mikäs siinä!)

100 asiaa.

2010-04-30T12:26:00.005+03:00

Nyt kiertää blogeissa tällainen, joten laitanpa kiertämään, niin on teilläkin jotani luettavaa. Toivon, että tässä kesää kohti mentäessä olisi enemmän aikaa kirjoitella muutenkin.

1. Olen 23-vuotias.
2. Olen kotoisin Keski-Suomesta, asunut Tampereella muutaman vuoden ja ylihuomenna tulee vuosi täyteen Helsingissä.
3. Olen äärettömän huono käyttämään joululahjaksi saatuja leffalippuja, joten viikonloppuna on ohjelmassa pakkoelokuva, ettei lippu mene vanhaksi.
4. Vappua viettäisin mieluiten teekkarityyliin, mutta Tampereen ystävät ovat maailmalla, joten voi jäädä juhlistukset aika vähiin.
5. Ensi vappu mennee muuttopuuhissa.
6. Opiskelen kahta yliopistotutkintoa, tuotantotaloutta ja teologiaa.
7. Toivon muuttavani vuoden päästä pois maasta, palaavani joskus 2012.
8. Harmistuin tänään bussissa, kun vieressäni hyvän tovin seisonut nainen soitti ystävälleen ja selitti kovaan ääneen, miten "bussi on täynnä opiskelijoita, jotka ei yhtään katso ympärilleen vaan varaa kaikki istumapaikat". Nainen oli kovin hoikka ja huoliteltu, tarkemmin katsoessani olisin ehkä arvannut hänen kuuluvan ikäluokkaan, jolle tarjotaan istumapaikkaa, mutta en ollut asiaa aikaisemmin huomannut. Voihan sitä paikkaa pyytääkin, jos seisominen on hankalaa.
9. Minulla on näkövamma, mikä ei näy päällepäin, mutta aiheuttaa em. kaltaisia tilanteita, joissa sekä veetuttaa että nolottaa.
10. Menen osaksi kesää seurakuntaan töihin ja vaikka tällä kertaa minulla ei liene nettiyhteyttä leiriltä, olen miettinyt, josko postailisin jotain leirifiiliksiä viimevuotiseen tyyliin. Mitäs tuumaatte?
11. Olen Keskeneräisten Projektien Tyttö, huoneeni on täynnä koreja ja laatikoita täynnä keskeneräisiä käsityöprojekteja. Hohhoijaa.
12. Yritän olla ekologinen ja kuluttaa järkevästi. Viime aikoina melko huonolla menestyksellä.
13. En pidä lentämisestä sen epäekologisuuden vuoksi enkä myöskään sen vuoksi, että se on tylsää, maisemia ei ole, naapurin kyynärpäät on koko ajan tiellä ja olo on nuutunut ja limakalvot kuivuu.
14. Siitä huolimatta joudun kesällä lentämään, sillä menen elokuun lopulla Strasbourgiin syksyllä järjestettävän koulutuksen suunnittelukokoukseen, jonne EU korvaa lentomatkat koti-Stasbourg-koti. Tyhmintä tässä on vain se, että minun on tosiaan lennettävä myös kotiin saadakseni matkoistani korvauksen (yhdensuuntainen lento on 2,5 kertaa menopaluuta kalliimpi, joten se ei ole vaihtoehto). Tyhmää se on siksi, että...
15. Lennän heti seuraavana päivänä Puolaan Euroopan luterilaisten kirkkojen tapaamiseen. Saksan puhuminen jännittää ja seurue on aika arvovaltainen (mukana mm. piispa), joten pitää opetella pönöttämään ja hankkia mahdollisesti jakkupukukin.
16. Odotan kesää, parvekesalaattia ja riippumatossa loikoilua. Nyt partsille paistaa arska, voisin suunnata sinne kohta loikomaan.
17. Parvekepäikkärit oli jymymenestys, naapurissa grillattin ja tuoksut yhdistettynä puoliksi brittiläisten naapureiden vappuvieraiden ihastuttavaan aksenttiin toi ihan Lontoon merimieskirkon tunnelmat mieleen. <3>Moldovassa, Romaniassa, Unkarissa, Kreikassa, Espanjassa (vain Kanarialla tosin...), Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa, Slovakiassa, Tsekeissä, Puolassa, Ruotsissa, Tanskassa, Latviassa, Virossa, Norjassa, Iso-Britanniassa (tosin vain Englannissa ja Skotlannissa), Irlannissa, Alankomaissa ja Belgiassa. Sveitsiä ei kyllä oikeasti voi kunnolla laskea. Tänä vuonna on siis saatava vielä yksi uusi maa plakkariin, suunnitelmiakin on jo.
24. Tällä hetkellä haluaisin eniten matkustaa Lontooseen, Tunisiaan, Armeniaan ja Amerikkaan. Berliini ja Cornwall toisaalta kutsuvat myös.
25. Haluaisin isona olla kansainvälisissä töissä. Tai ulkomailla töissä.
26. Tuskastelen byrokratian rattaiden hitautta usein, mutta toisaalta on mukava, kun on jotain mitä odottaa. Tosin siitä ei vielä tiedä, onko lopputulos mukava.
27. Olen odottanut Kelasta päätöstä pistekurssihakemukseeni tänään tasan kuukauden. Onneksi minulla on kela-agentti, joka toista asiaani hoitaessaan huomasi junnaavan lomakkeen ja laittoi siihen kiirehtimismerkinnän.
28. Ensi viikolla kotiini tulee sosiaalityöntekijä. Se tuntuu oudolta, mutta on välttämätöntä, jotta avustajan-prosessini etenee. En normaalioloissa kehtaisi päästää vierasta kotiini, joka on normaalitilassa. Ehkä tässä tapauksessa se on kuitenkin jopa järkevää?
29. Minulla on tiedossa ihana tyyppi, joka ryhtyy avustajakseni, jos saan myönteisen päätöksen.
30. Menen 16.5. Valtterin kirppikselle myymään tavaroitani V:n kanssa.
31. Tavaroiden läpikäyminen ja karsiminen on vaikeaa. Miten kamaa onkin kertynyt tällaisia määriä?
32. Olin helpottunut kuullessani, että ystävän vanhemmilla on järkevään hintaan vuokrattavaa lämmintä varastotilaa. Olen jo ehtinyt stressata, minne saan omaisuuteni vuoden kuluttua.
33. Haluaisin kovasti saada tuotantotaloudesta alemman tutkinnon kasaan vuoden kuluessa.
34. DI-tutkintoon meneekin sitten varmasti paljon pidempään.
35. Rakastan teologiaa. En koskaan tiennyt, että opiskelu voisi olla näin palkitsevaa ja ihanaa.
36. Mietin, jaksaisinko mennä kauppaan kaikkien vappuryysistelijöiden keskelle vai kituuttaisinko viikonlopun. Taidan kallistua kaupan puolelle.
37. Kaupassa oli vielä ihan inhimillistä, joskaan en löytänyt munkkeja enkä perunasalaattia. Pettymys! Ihmisiä sen sijaan oli minun makuuni vielä ihan siedettävä määrä, mutta kassalla kortit eivät toimineet ja piti tehdä ripeä siirtymä pankkiautomaatille ja takaisin...
38. Olen huolissani Meksikonlahden öljyvuodosta.
39. Mietin, miten kummassa selviän tämän illan reggaemeiningeistä, kun Tavastialle pääsee vasta klo 23.30!
40. Tällä viikolla suurimpia ilojani on ollut tieto siitä, että Changemaker on perustettu nyt myös Unkariin! Maailma muuttuu!
41. Jatkan tätä nyt vapunpäivänä, kun en eilen päässyt lähellekään loppua :D
42. Katsoin Totoron ja ymmärsin, että yksi mieliskuvissani ollut futonpatjakuva oli juuri siitä elokuvasta. Noin muuten elokuva oli kaikessa hyvyydessään ihan sairaan pelottava, en tajua miten se voi olla K3.
43. Nukun futonpatjalla, enkä alkuunkaan ymmärrä, miten tulen ulkomailla selviämään ilman sitä.
44. Kannan ruokakaupasta kotiin hyvin standardiaineksia: kurkku, maustamaton luomujogurtti, rasvaton luomumaito.
45. Olen epäjärjestelmällisyyden huipennus, elän kaameassa kaaoksessa ja öisni meinaan tukehtua pölyyn.
46. Onneksi O on maailman kärsivällisin kämppis.
47. Tykkään kävellä paikasta toiseen, jos siihen suinkin on aikaa ja jos kantamuksia ei ole paljon.
48. Rakastan pyöräilyä, mutta näkövammani myötä jouduin myymään pyörän pois turvallisuussyistä. Tahtoisin tandemin ja jonkun, jonka kanssa sillä ajaa.
49. Yritin tänään mennä elokuviin, mutta Tennispalatsin aula oli pimeä, sekava ja täpötäynnä ihmisiä. Pelästyin ajatusta, että jossain on portaat, joista tipahdan ja ahdistuin koko elokuvista niin, että ostin lipputiskiltä lipun ja avustajalipun huomisiltaiseen hömppään. Huomenna siis uusi yritys, toivottavasti saan jonkun mukaani.
50. Sain anonyymiltä vinkin, että Eevassa on vuoden ajan julkaistu kolumnisarjaa Utöseen määräaikaisesti muuttaneesta nuoresta perheestä. Luin jutut äsken verkosta (löytyvät Googlen kautta "Vuosi Utössä osa 1") ja aloin taas haaveilla.
51. Ehkä tänä kesänä minullakin on mahdollisuus lähteä Utöhön vierailulle. Toivottavasti.
52. Koska elämä menee valtavan nopeasti ja haaveita on paljon, niitä on myös toteutettava. Ulkomaille muutto vuoden päästä on pantu vireille, tiedän, että suunnitelmistani toinen ratkeaa tämän kalenterivuoden aikana. On helpottavaa, kun voi odottaa jotain.
53. Äsken mietin, että minun pitäisi selvittää, paljonko nämä teologian opinnot todellisuudessa vaativat fyysistä läsnäoloa yliopistolla. Pitää myös selvittää, voiko avustajan palkata eri paikkakunnalta, kuin missä itse asuun. Jäin haaveilemaan - voisinko muuttaa saaristoon sitten, kun opinnot ovat loppusuoralla ja gradu-urakka alkaa häämöttää? Jos olisi avustaja myös Helsingissä, hoituisi tiedonhakukin passelisti.
54. Tein aamulla amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, lopputulos oli kelvollinen. Etenkin, kun minulla ei suinkaan ollut piimää, vaan maitoa (bäst före 24.4.), kaurakermaa (2.4.) ja ihan voimassaolevaa jugurttia. Kuulostanee hurjalta, mutta kuumennettavissa tuotteissa päiväykset eivät ole niin justiinsa, trust me.
55. Sain pannareista myös päivällistä, kun söin niitä banaanin, maustamattoman rahkan ja viinirypäleiden kanssa. Tarjolla oli myös teetä.
56. Rakastan YLE Radio 1:tä, kotona sitä on kuunneltu aina, joten siitä tulee edelleen erittäin kotoisa olo. Mistä muualta kuulee esim. latinankieliset uutiset?!
57. Innostun helposti, innostukset menevät myös ohi. Nostavat usein sitten päätään uudelleen.
58. Erilaiset lahkoliikkeet ilmiöinä kiinnostavat minua kovasti. Jonestown on karmaiseva, muttei tämä suomalainenkaan meininki kovin kaukana karmaisevasta ole.
59. Keskeneräiset projektit ja hamsteriluonne näkyvät myös keittiön kaapeissani. Ja liinavaatekaapeissa. Ja vähän kaikissa kaapeissa. Eroon tavarasta -pyrkimykseni tuntuu tuottavan tulosta erittäin hitaasti.
60. Perheeni on (ovat?) uusperhe(itä). Koko kuvion selittäminen on mielestäni jokseenkin työlästä.
61. En osaa heittää lehtiä pois ennen kuin ne on luettu. Tämän vuoksi laatikossa on edelleen pari vuotta vanhoja Aamulehtiä, jotka on siis jo muutettu Tampereelta Helsinkiin... Järkkyä!
62. Mietimme kämppikseni kanssa päivittäin, miten vaientaa pihalla kiljuvat kakarat. Missään muualla en ole törmännyt lapsiin, joiden ainoa aktiviteetti on kirkua.
63. Odotan kovasti ensi viikolla alkavaa Lähi-itää käsittelevää tiiviskurssia. Lähi-itä ja Pohjois-Irlanti konflikteineen kiehtovat minua myös.
64. Minua ärsyttää ja raivostuttaa, kun kristityt puolustelevat väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta, sortoa, riistoa ja ympäristöstä piittaamattomuutta uskollaan.
65. Minua ärsyttää myös se, että vetäydytään Jumalan selän taakse tai kuitataan kaikki sillä, että rukouksen voima on suurin. Hyvänen aika, sitä varten ihmiselle on luotu kaksi kättä, että niillä voi ihan itse tehdä asioita.
66. Tahtoisin kovasti laihtua takaisin muutaman vuoden takaisiin mittoihin. Tämän hetken liikunnattomuus ja ruokavalion epäkohdat tuntuvat kuitenkin olevan järeästi tavoitettani vastaan.
67. Kännykkäni on yli seitsemän vuotta vanha. Se ei toimi hyvin, sen kuoret murenevat ja sen ruutu on erittäin epäkäytettävä näkövammaiselle. En kuitenkaan halua investoida suuria summia uuteen, joka todennäköisesti kestää vain vuoden taikka kaksi. Elän myös toivossa, että jonain päivänä täytän kännykkään saatavan suurennus- ja puheohjelman saantikriteerit. Varmuuden vuoksi ei kannata ostaa puheohjelmaan sopivaa puhelinta, sillä se on rutkasti kalliimpi kuin puhelin, jonka ostaisin noin muuten.
68. Olen hukannut kaikki rippikoulun pitämiseen liittyvät kirjat. Todella omituista.
69. Rakastan värejä.
70. Kun minulla on joskus varaa, ostan kunnon stereot ja järjestelmäkameran.
71. Rakastan opintoneuvontaa. Tein sitä työkseni pari vuotta, mutta nykyään neuvon itseäni, välillä tuntuu että sen saman 10h/viikko, jonka aikaisemmin neuvoin työkseni muita.
72. Pääni on kasvanut sitten ylioppilasjuhlien, koska lakki on auttamatta liian pieni.
73. Katsoin eilen Totoron. Se on erittäin pelottava elokuva!
74. Olen ylpeä veljestäni, joka hakee opiskelemaan arkkitehtuuria nyt 20-vuotiaana, päätettyään viiden vanhana ryhtyä arkkitehdiksi.
75. Näiden sadan asian keksiminen onkin ihan todella vaikeaa!
76. Teininä haaveilin saavani seitsemän lasta.
77. Minulla on ikävä T:a ja L:a, jotka ovat vaihdossa pitkin Eurooppaa.
78. Ikävöin myös Hervantaa toisinaan siellä käydessäni.
79. Toivon pääseväni maailman kurjimman ja kamalimman matematiikan kurssin läpi nyt kevään aikana.
80. Pidän sunnuntaiaamun jumalanpalveluksista.
81. On paljon kristittyjä ryhmiä, joiden toimintaa en ymmärrä alkuunkaan.
82. Tahtoisin käydä säännöllisesti joogassa ja uimassa, kävelylenkilläkin.
83. Ilahduin tänään, kun tajusin, ettei tänä vuonna tarvitse enää tiivistää kirjan kirjaa opintoihin liittyen.
84. Söin iltapalaksi pannukakkuja maustamattoman rahkan, banaanin ja viinirypäleiden kanssa. Nam!
85. Kaipaan silmälaseja, mutta en halua maksaa merkityksettömistä linsseistä ilman vahvuuksia.
86. Ilman linssejä kulkeminen, pelkät pokat päässä siis, tuntuisi minusta toopelta.
87. Olen käynyt samalla optikolla vuodesta -89 asti.
88. Optikkoni oli kauhuissaan, kun näki meidän perheen lasten tulevan, sillä meillä on olemattomat nenät, joiden sisällä ei ole rustoa.
89. Saan leukani ja otsani yhtä aikaa seinää vasten, nenäni joustaa pois tieltä.
90. En voi jättää kirjoja kesken. Taikavuoressa olen ollut jo vuosia sivulla 523 (muistaakseni). Taru Sormusten Herrasta on odottanut kahdeksen vuotta sivulla 144.
91. Muistan paljon asioita. Esimerkiksi yläastekaverin ripariopen lapsen nimen ja vanhempien ystävien lankapuhelinnumeroita 90-luvun alkupuolelta.
92. En osallistunut silmäni vuoksi koululiikuntaan 2. luokalla. Sen sijaan piirsin ja väritin kaikki suomalaiset liikennemerkit A3-kokoisina. Vihaan väriliituja edelleen.
93. Koska olin ensimmäisen ja toisen luokan yhdistelmäluokalla, osallistuin toisinaan luokkamme liikuntatunneilla vuotta vanhempien opetukseen. Kerran kuuntelin liikuntatunnin ajan, kun 3.-luokkalaiset suorittivat seiskan kertotaulun ulkoläksynä. Se on edelleen parhaiten osaamani kertotaulu. Myös 9:n kertotaulu sujuu.
94. Nyt minua jo nukuttaa, mutta päätin kirjoittaa tämän loppuun asti.
95. Tämän vuoden hilpein matkakokemus on varmaan Krakovasta, jossa veljen tyttöystävän kotona oli melko hyiset tunnelmat ja asukkaat lämmittelivätkin hiustenkuivaajalla varpaitaan. E. sanoi pitävänsä puolet mukanaan tuomistaan vaatteista päällä päivisin, puolet öisin.
96. Kävin Auschwitzissa (jota en osaa kirjoittaa), koska tunsin, että se on jokaisen velvollisuus. Kokemus oli erilainen kuin luulin, mutta karmaiseva ja kuvottava.
97. Ihmisten pahuus ja välinpitämättömyys ihmetyttävät tässä maailmassa ehkä eniten.
98. Olen oppinut iloitsemaan ja nauttimaan pienistä asioista. Etenkin jokapäiväiset ratikkamatkat katselen ja tarkkailen taukoamatta, säilön itseeni maisemia.
99. Maanantaina alkaa vuoden ensimmäinen rutiini, kun tiiviskurssin luennot alkavat joka aamu klo 8. Parempi saada rutiini toukokuussa kuin ei koko lukuvuonna.
100. Nyt onnittelen niitä, jotka pääsivät tänne saakka.

Kuvittelin lisääväni postaukseen kuvia. En lisää. Menen nukkumaan.

Olin tänään...

2010-04-25T00:34:00.002+03:00

... Samuli Putron keikalla. Se oli hyvä, ajatuksia herättäviä kappaleita, tuttuja ja vieraita. Eriskummallisia körttisanoituksia, ainakin kolmessa-neljässä eri kappaleessa körtit ja Jumala ja Jeesus ainakin yhdessä lisää.

Katsoin pariskuntia, kuuntelin Samulin sanoja ja mietin, että mitä minusta tulee.

Myös M. oli keikalla, tuli tervehtimään ja kuulumisia kertoessani huomasin, että viime viikot olen opiskellut ja opiskellut, suorittanut ja opiskellut hieman lisää. Tahdon valmistua nopeasti, suunnittelen jo ensi kesää, kahden talven päähän. Vuoteen 2012.

Mietin, voinko kahden maisteritutkinnon turvin saavuttaa sellaista, mitä näkevät vähemmällä vaivalla. Tulisiko minusta sittenkin uranainen?

Ryhmätyötä tehdessä olen taas tunnistanut itsessäni oudon roolin, nolostunut siitä, että yksi ryhmäläinen kysyy minulta usein voiko tehdä näin tai noin. Olen ajatellut, miten moni asia elämässäni johtuu siitä, että tarkasti suunniteltuun ja ohjelmoituun ei mahdu poikkeuksia.

Olisinko valmiskaan ottamaan elämääni mitään uutta?

Ihailen veljeäni ja veljen E:tä, joka on ollut puoli vuotta toisella puolella Eurooppaa. Mietin, onnistuisiko se minulta, riittäisikö luottamus? Suunnittelen pitkälle, mutta haluan, että kaikki on varmaa, että varmasti saan lähteä. En halua uhrata suunnitelmiani kenenkään vuoksi. Ehkä siinä on se, mistä kiikastaa.

Kierrätystehtaalla oli paljon lastenvaatteita. Tapasin siellä H:n, joka uskaltaa paljon enemmäin kuin minä. Miksei minulle sanottu, että lukion jälkeen voi muuttaa vaikka Englantiin.

Olen juuttunut elämääni, näihin kuoriin ja puitteisiin.

Kaiken tämän sekavan jälkeen menen nyt nukkumaan, huomenna taas opiskelen, jotta joskus valmistuisin.

Henki pihisee.

2010-04-21T21:18:00.003+03:00

Tein tänään tuntitolkulla tiivistelmää kirkkohistoriasta ja hymyilin lukijan kohtalokkaalle nuotille.

Poistatin kolme luomea ja operaatiopöydällä maatessani radiossa kerrottiin, että Toivo Sukari luopuu uusien Ideaparkien rakentamisesta. Spontaanisti hihkuimme ilosta me kaikki: minä, lääkäri ja sairaanhoitaja.

Painonhallintaterkkarin mies oli ollut Nosturissa keikalla, jossa esiintyi neljä bändiä, joista yhdessä oli sokea laulaja-basisti, joka oli soittanut niin hyvin, että mies oli nauhoittanut biisin kännykällään ja herättänyt terkkarini yöllä videota katsomaan. Mahtoi olla hyvin soitettu. Minä sen sijaan olin lihonut. Liekö liian lyhyiden yöunien syytä.

Sain Belgiasta sähköpostia, jossa yksi oli suosituskirje EVS:ää varten, toinen tiedosto oli selostus vastaanottavasta näkövammaisjärjestöstä ja kolmannessa kerrottiin näkövammaisille suunnatusta sovelletusta EVS:stä. Mietin, mikä onni onkaan, että toisessa päässä on ihminen, joka ymmärtää kerralla asiat oikein ja osaa reagoida. Saadaan varmaan parissa viikossa koostettua Kelalle niitä kirjallisia selvityksiä sellainen määrä, että uskallan paperit Kelaan kiikuttaa.

Toivoisin niin, että touko-kesäkuussa saisin myönteisen päätöksen pistekirjoituskurssista, välivuodesta ja avustajasta.

Tänään sain tietää, että elokuun lopussa on luvassa viikonloppu Strasbourgissa. Menen kouluttajaksi kurssille, jolle olin matkalla osallistujaksi silloin lokakuun alussa 2008, kun verkkokalvoni irtosi. Ympyrä sulkeutuu, mutta toivottavasti verkkokalvot pysyvät tällä kertaa siellä, missä niiden kuuluukin olla.

Pahoittelen näitä silppu&sälä-postauksiani, ennen pitkää palaan kertomaan teillä jotain ihan oikeasti kiinnostavia asioita.

Loppukiri.

2010-04-20T23:01:00.002+03:00

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Joskus asiat järjestyy vahingossa.

2010-04-18T20:47:00.002+03:00

Tänään luettiin E:n kanssa melkein seitsemän tuntia kirkkohistoriaa. Siinä sivussa tuli taas puhuttua kaikki asiat, ulkomaansuunnitelmia myöten. Kerroin, että stressaan jo nyt tavaroiden varastoinnin hintaa (Etelä-Suomessa varastohotellissa kaksi neliömetriä maksaa 53 euroa kuukaudessa) ja E. kertoi, että hänen vanhemmillaan on edullisesti vuokrattavaa varastotilaa. Halleluja, mikä helpotuksen tunne!

Kalenterini näyttää katastrofaaliselta. Tällä viikolla on yksi reissu Tampereelle. Ensi viikolla on yksi seminaarityön palautus, yksi seminaariesitelmä, kaksi reissua Tampereelle ja kolme tenttiä. Sitä seuraavaa viikkoa en suostu vielä ajattelemaan.

Tuhkaa taivaan täydeltä.

2010-04-17T16:09:00.003+03:00

Kuva täältä.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä nautin siitä, että luonto pistää ihmisen polvilleen. Muistuttaa meitä arkemme hallitsijoita siitä, ettei kaikki sentään ole meidän vallassamme.

Eilen aamulla isäni soitti, hänen ystävänsä P. oli lentänyt yhdeksi päiväksi elektroniikkamessuille Saksaan ja havainnut hotelliyön jälkeen, ettei pääsekään kotiin. Neuvoin hyppäämään junaan, Frankfurt-Hampuri-Kööpenhamina-Tukholma matkaan menee junalla n. 15 tuntia ja Tukholmasta voi tulla laivalla kotiin. Näin tapahtui, P. on paraikaa laivassa.

Tänään tempaisimme Changemakerien kanssa, kerron kampanjasta joskus erikseen. Myös meillä oli yksi pitkän linjan Changemaker-aktiivi riveissämme, koska hän oli kyllä päässyt Suomeen, muttei enää takaisin kotiinsa Lontooseen.

Opiskelukavereitani Tampereelta on jumiutunut Saksaan ilmeisesti lähemmäs kymmenen, entinen työkaveri on Berliinissä miettimässä, kulkeeko kotiin itäistä vai läntistä reittiä. Ystävän mies on Etelä-Saksassa ja samaisen ystävän äiti ei pääsekään Ranskaan. Erään ystävän matka rapakon taakse sulhasen luo on nyt liipasimella.

Yhtäkkiä tuntuu, että KAIKKI lentävät. Vai mitä sanotte siitä, että juniin ei saa lippuja, kun ne ovat kotimaanlentojen peruunnuttua niin ääriään myöten täynnä?

Onko tämä lentäminen todella tarpeellista? Miksi mediassa on esiintynyt useitakin ärsyyntyneitä suomalaisia, joiden "olisi pakko päästä lentämään kotiin, kun ylihuomenna pitäisi lentää Abu Dhabiin". Minkä takia erilaisia työ- ja kokousmatkoja ei yhdistellä, onko matkojen korvauskäytännöt todella vedetty niin kireiksi?

Saatan kesällä olla menossa sekä Strasbourgiin Ranskaan että Wroclawiin Puolaan, ensimmäisen matkan kustantaa EU, jälkimmäisen minä itse. Jos aikataulut natsaavat, loppuu Strasbourgin kokous sunnuntaina ja Wroclawin kokous alkaa maanantaina, mutta joudunko matkakorvausten vuoksi lentämään yöksi Suomeen?

Ilmaston puolesta hirvittää.

Ja silti nautin. Ihmisten on hidastettava edes joskus.

On täysin ymmärrettävää, että joillain on nyt hätä, kun hotelliöiden ja vaihtoehtoisen kotimatkan kustantajasta ei ole tietoa. Mielestäni matkavakuutusten ja lentoyhtiöiden tulisi ottaa jonkinlainen vastuu tilanteesta.

Edit. Myös yhden ystävän vanhemmat on jumissa Irlannissa. Matkalaisia riittää.

Changemaker tempaa tänään!

2010-04-17T10:07:00.002+03:00

Tänään on Helsingissä klo 11.30-14 Changemakerin tempaus Kolmen Sepän aukiolla! Tervetuloa mukaan tempaamaan, katsomaan ja allekirjoittamaan vetoomus vientituista! Luvassa tanssivia tomaatteja, mukaansatempaavia lauluja ja mahtavaa menoa, sääkin suosii!

Itse kampanjasta lupaan kirjoittaa myöhemmin lisää.

Sain myös aamutuimaan lomakeinspiraation ja hain RAY:n kesätyötukea. Toivottavasti kaikkia näkövammaisten nuorten varoja ei olla vielä jaettu, tuen myötä säästyneillä varoilla voisi tulevassa kesätyöseurakunnassani palkata vaikka jonkun paikallisen nuoren.

Terveisiä Kelasta.

2010-04-16T12:26:00.003+03:00

Sain tänään asumistukipäätöksen. Kesästä alkaen asumistukeni on entistä pienempi, nyt jo n. 50e vähemmän kuin opiskelijoilla, jotka saavat opiskelijan asumislisää. Tämähän on tietysti aivan loogista, kun tulot pienenee ja vuokra nousee, niin tottakai Kela laskee asumistukea. Olen vähän lannistunut, mutta ei se mitään.

Kelan mukaan tuloni tänä vuonna ovat 794e/kk. Laskelma on hieman yläkanttiin, koska kesän ansioni ovat vain arvioita viime vuotisten ansioiden perusteella. Lukuvuoden aikana kuukausituloni ovat n. 600 euroa.
Vuokrani on n. 360e, minkä lisäksi maksan sähköstä ja internetistä, joten kokonaisuudessaan asumiskulut lienevät n. 390e.
Puhelinlaskuni on taksimatkojeni vuoksi n. 70-80 euroa kuukaudessa, itse taksimatkat 21,50e. Jos syön joka päivä yliopistolla, menee siihen 50 euroa kuukaudessa. Lopuilla kustannan sitten ruuan, vaatteet, harrastukset, matkat kotikotiin (n. 50e per kerta).

Välillä haaveilen valmistumisesta ja siitä, että ainainen penninvenytys loppuu joskus.

Eteenpäin elävän mieli!

2010-04-14T19:38:00.003+03:00

A. Avustaja.

Lähetin avustajahakemukseni sosiaalitoimiston vammaispalveluihin muistaakseni toissaviikolla. Eilen sieltä soitti asiaani käsittelevä täti PM, mutta koska hetki oli huono ja hänen työaikansa siltä päivältä loppumetreillä, soittelimme nyt aamulla uudestaan. Saimme sovittua palvelusuunnitelmapalaverin vapun jälkeiselle viikolle, toivottavasti keskusliiton aluesihteeri pääsee mukaan. Lisäksi sain ohjeet toimittaa ~~kirjallisia selvityksiä~~ C-lääkärinlausunto ja kuntoutussuunnitelma edelleen toimistoon. Toivon, että päätös tulisi pian palaverin jälkeen, sillä hehkutettuani Facebookissa tämän asian etenemistä tuttuni laittoi viestiä, että hän on yrittänyt etsiä koulutukseensa liittyviä tehtäviä sisältävää henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Olin tosi innoissani ja helpottunut, sillä mol.fi-sivuston kautta rekrytoimisesta olen kuullut jos jonkinmoista kauhutarinaa ja tuttuni opiskelee alaa, josta avustamisessani on iloa! Olin jo etukäteen päättänyt, että lähipiirin ystäviä en rekrytoi, mutta tämä tuttu on kaveri harrastuksen kautta, joten törmäämme keskimäärin pari-kolme kertaa kuussa.

E. EVS

Huomenna palaveeraan Näkövammaisten Keskusliiton Iiriksessä J:n kanssa, katselemme jo vähän syksyn vapaaehtoistyöhakemuskuvioita ja toivottavasti luomme hyvän sotasuunnitelman Kelaa varten. Täytyy siis luonnostella se kirjallinen selvitys, jonka toimitan Kelaan yhdessä opintosuunnitelmien ja -rekisteriotteen kanssa. Ilokseni Belgia on byrokratian ruumiillistuma ja vastaanottavan järjestön koordinaattori oli heti mukana juonessa: "I can write an official letter with information about VIEWS, Sante Nord-Sud and adapted EVS and send it to Kela!" Siis upeaa!

P. Pistekurssi
Hakemus on vastaanotettu Kelassa, nyt vain odotellaan vastausta! Myös asumistuen vuositarkastuspaperit ovat saapuneet Kelaan, joten toivon mukaan sieltä kuuluu jotain ennen pitkää.

Maksulliset kirkkokahvit, osa 2.

2010-04-11T20:09:00.003+03:00

Taannoin Kuokkalan kappalaiselle lähettämäni palaute kirkkokahvien maksullisuudesta oli luettu työntekijäkokouksessa ääneen.

Toivoin muutosta - paluuta vapaaehtoiseen maksuun.
Muutos tuli - nyt pakollista kirkkokahvimaksua on valvomassa kassahenkilö!

Tämä neiti aloittaa nyt henkilökohtaisen boikotin, jos meno on tälaista!
"Tervetuloa kirkkoon, verorahoillanne ette saa edes kahvia ja pullaa, vaan siitä pitää maksaa ja koska emme luota teihin, vahdimme tässä, että kahvijonossa jokainen tosiaan maksaa!"

Kerrottakoon, että esimerkiksi gluteenitonta kahvileipää ei ainakaan tänä pyhänä ollut tarjottu, mutta kahvikupillisesta piti silti pulittaa kaksi euroa.

Tekisi mieli metelöidä, vaikkapa Kotimaassa.

Olen edelleen elossa.

2010-04-08T22:31:00.002+03:00

Ja postattavaakin olisi, mutta minulla ei ole kameraa! Täytyy kysyä aamulla, jos O. lainaisi omaansa, niin saisin teillä uutukaisia kuvia esiteltäväksi :)

Odotellessanne voitte kaivaa kalenterit esiin ja merkitä sinne, että
17.4. klo 11.30-14 voi Kolmen Sepän aukiolla Helsingissä nähdä Changemakerin uuden kampanjan lanseerauksen! Mahtavaa menoa, tervetuloa vaikuttamaan ja katselemaan ja iloitsemaan :)
24.-25.4. on Kaapelitehtaalla jo kolmatta kertaa Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa voi paitsi kierrättää ja haalia ilmaisia aarteita tavaratorilta, myös ostaa käsityöläisten tuotoksia ja nauttia muotinäytöksestä.
23.-25.4. on Heinolassa Kirkon nuorisopäivät, teemana on Sut on nähty!

Kuulumisiin!

ἡ νίκη!

2010-03-31T08:51:00.002+03:00

Täytyy kyllä kertoa, että Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on töissä aivan mieletöntä porukkaa, etenkin eksegetiikan laitoksella ollaan todella ystävällisiä ja avuliaita. Tein kreikan lopputentin yli kuukauden etuajassa intensiiviryhmäläisten rästikerralla ja tiedustelin oman ryhmäni opelta, JK:lta, että tulevatkohan tulokset ensin ilmoitustaululle ja vasta sitten verkkoon - ilmoitustaulujen etsiminen ja selaaminen on aika hidasta suurennuslasilla. Toivon saavani tiedon siitä, mille ilmoitustaululle tulokset tulevat, mutta sen sijaan JK sanoikin poimivani tenttini itselleen, tarkastavansa sen ja toimittavansa tuloksen suoraan minulle. Tänä aamuna sain sen tekstiviestillä! Siis tekstiviestillä!

No, joka tapauksessa nyt on voittajafiilis, arvosana 5 ja voin jättää kreikan luennot loppukevään osalta. Vaikka ihan kauheasti tekisi kyllä mieli mennä vielä!

Tavaranpaljous!

2010-03-30T22:33:00.005+03:00

Tänään tänne muutti uusi kaluste, "seventies-henkinen kukkapöytä", kuten sen entinen omistaja kuvaili. Se on mainio, toi vähän lisää säilytystilaa, mutta toisaalta syrjäytti tieltään yhtä sun toista. Etenkin langanhamstrauksen karut seuraukset alkavat nyt valjeta, kun käsityöt ei näin keväällä voisi juuri vähempää kiinnostaa ja lankaa on pusseissa, kasseissa ja laatikoissa - paljon.

Olen päättänyt taas kerran karsia tavaraa. Vein rikkinäisiä trikoovaatteita ja yhden hyljätyn t-paidan tänään Tauon tytöille materiaaliksi samalla kun hain mainion pussukan valkoiselle kepilleni sekä korjausommellun hameeni kotiin. Lovely!

Eilen sain oivalluksen, annan saksan kieliopille virnailevan pokkarin Aristoteleen kantapäätä rakastavalle kreikan opelle lahjaksi kaikesta ylimääräisestä vaivannäöstä.

Mutta niin, jos jollakulla on tarve, lahjoitan kernaasti kaksi fleecetorkkupeittoa, toinen on oranssi, toinen punainen, jälkimmäisessä valkoinen koristetikkaus reunassa. Kumpikin on hyväkuntoinen, ei nukkaantunut.

Ja niin, tänään soitti Kelan täti! Saan hakea elokuulle kuntoutusrahaa takautuvasti sitten, kun olen todella saanut elokuussa kesäopintoja suoritettua. Elokuun toimeentulo on siis vähän niukka ja tiukka, mutta paranee sentään edes jälkikäteen! Lisäksi vapaaehtoisvuottani ei täysin torpattu - minulta pyydettiin "paljon kirjallisia selvityksiä". En tiedä, tehdäänkö päätös vaa'an avulla, mutta ajattelin nyt käyttää viikon-pari selvitysten suunnitteluun ja materiaalin haalintaan. Jos jollakulla on tietoa Erasmus-erityistukien (avustaja- yms. kulut) hakemisesta, otan mielelläni tietoa vastaan, jotta voin sitä liittää myös selvityksiini.

T ja M ovat muuttamassa pois, mutta ehtivät vielä kylään! Haimme heidän autollaan pöytäni aurinkoisesta Espoosta, teimme savukalasalaatin ja rupattelimme, tai no, me T:t rupattelimme ja M hymisteli :) Mainioita vieraita, täytyy suunnitella kevät- ja kesäreissuja nyt!

Edit. Myös laukkuja meni poistoon. Yksi keltasävyinen hipihtävä olkalaukku, yksi kauppakassin näköinen musta, topattu läppäri-tms. kassi, jossa en ehkä läppäriä uskaltaisi kuljettaa, kylkeen painettu toimistotarvikesanoja valkoisella sekä jokaisen radikaalin pakkohankinta, vihreä armeijan vanha kaasunaamarilaukku, sellainen olkalaukku, joka sulkeutuu kahdella nepparin sukulaisella (alakappaleessa piikki, päällisessä reikä). Saa hakea tai voin tuodakin, postikuluilla jopa postittaa.

Uutta luomua: Pirkan luomujugurtit!

2010-03-27T09:47:00.002+02:00

Kuva Pirkan sivuilta.

Eilisellä kauppareissulla tein ilahduttavan löydön! Lähikauppani on K-Market, jonka hyllyssä on tähän asti ollut Valion maustamatonta luomujugurttia ja mustikkajugurttia. Nyt tilalle oli tullut samankokoiset purkit Pirkan maustamatonta, mansikka- ja kuningatarjugurttia. Hinnoista en tiedä mitään, mutta olettaisin niiden olevan hieman Valiota edullisempia. Nyt elän vain toivossa, että näiden jugurttien rinnalle voisi palata Valion mustikka ja ehkä myös mansikka-vanilja, silloinhan luomua olisi jo varsin kattavasti tarjolla!

Pirkan luomujugurtit ovat kotimaisia, ne tulevat Juvalta. Ystäväni A. oli viime kesänä töissä Itä-Suomessa toimittajana ja muistelen hänen puhuneen, että Valion ja jonkun itäsuomalaisen luomumeijerin kanssa oli kränää, kun Valio uhkasi jättää meijerin kuin nallin kalliolle eikä meijerissä oikein uskottu omin päin selviytymiseen. Josko se meijeri oli tämä juvalainen? Toivottavasti tämä luomujugurtti osaltaan pitää suomalaisia tuottajia leivän syrjässä kiinni.

Aamupalaksi korkkasin mansikkajugurtin ja hyvää oli! Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että vain maustamaton jugurtti on jugurttia ja muut ovat sitten jälkiruokaa, mutta eipä se sitä makua pahenna.

Vilkaisin muuten Pirkan nettisivujen listaa luomutuotteista, niitä on jo 170! Minulla on aktiivikäytössä lähinnä puurohiutaleet, kananmunat, ruukkusalaatti, levite ja nyt jugurtti, muista tuotteista en osaa juurikaan kertoa.

Onko teillä kokemuksia muista Pirkan luomutuotteista?

***

Tänään on ohjelmassa aamupäiväkävely ystävän kanssa, sen jälkeen vien äitini lähettämän paketin kahvilaan Helsingin keskustaan ja sitten suunnittelin suuntaavani pikavisiitille Kallioon. Kovasti olisi esseitä taas kirjoitettavana, ehkä tänään selätän ensimmäisen kehitysmaatutkimuksen esseistä.

Self-service!

2010-03-26T15:08:00.002+02:00

Metsästin tänään kirkkohistorian toista esseetä varten materiaalia sekä teologisen tiedekunnan kirjastosta että opiskelijakirjastosta. Teologisessa oli mukava täti, joka neuvoi myös lukusalilainojen säilytyspaikan ja oli kaikin puolin avulias. Vähän minua hymyilytti, kun toinen oli niin stereotyyppinen kirjastonhoitaja. :) Opiskelijakirjastossa ensin etsin itse, mutten löytänyt ja sitten palasin pohjakerrokseen pyytääkseni apua. Onneksi henkilötiedoissani on merkintä, että näkövammaisena olen oikeutettu saamaan apua tiedonhakuun ja sainkin suuresti veljeäni muistuttavan miekkosen kirmailemaan kanssani portaita ja käytäviä. Kaksi kirjaa löytyi, kolmannen hän tilasi varastosta, kun olimme palanneet pohjakerrokseen. Koska hän teki varauksen työpisteessä, jonka edessä luki "Suljettu", päättelin viereisen tiskin olevan lainaustiski (toisella puolella on näet palautustiski) ja käännyin ja ojensin kirjojani ja opiskelijakorttiani tiskin takana istuvalle ja kysyin, voisiko hän lainata kirjat minulle. Sain vastaukseksi eleettömän "Lainaa tolla sun takanas olevalla koneella"-repliikin. Koska miehellä ei selvästikään ollut tiskillään mitään tehtävää, kysyin häneltä, eikö laitteen käyttö vaadi näkemistä. Mies jatkoi edellistä kommenttiaan minun päälleni puhuen: "Tää on kato itsepalvelukirjasto!" Siinä kohti minulla kiehahti, ja sanoin vähän kärkevästi, että näkövammaiselle kuitenkin on mahdollista saada erityispalveluja, jotta voi kirjoja lainata ja että siitä löytyy tieto mun sähköisistä tiedoistani. Sain vastaukseksi "Ai anteeksi, en tiennyt"-vastauksen, jonka jälkeen kirjani lainattiin ja ensimmäisen asiakaspalvelijan ja kivasti menneen tentin suoma mielihyvä tipotiessään, ratikalle mennessä itkeä tirautin vähän.

Totuushan on, että pystyn kyllä käyttämään sitä lainausautomaattia. Jos kirjaston aulassa kuitenkin on kaksi asiakaspalveluhenkilöä tiskeillään eikä minun lisäkseni yhtään asiakasta, niin minkä vuoksi ei voisi piristää toisen päivää tekemällä pientä poikkeusta palveluissa tai jos se on kertakaikkiaan mahdotonta, voisi asian ilmaista jotenkin muuten kuin näsäviisastelemalla.

**

Itsepalvelu on muutenkin ihan vihoviimeinen ilmiö!
Se invalidisoi ainakin näkövammaisia ja vieraskielisiä, luultavasti myös niitä, joille tekniikkaa on vaikea käyttää tai joilla tekniikkaa ei ole. Oletko koskaan miettinyt,

miten tehdä lähtöselvitys lentokentällä, jos ei näe käyttää sellaista check-in-pömpeliä?
miten käyttää verkkopankkia, jos avainlukulistaa ei ole saatavissa pisteillä tai jos verkkopankki on niin graafisesti toteutettu, ettei ruudunlukuohjelma siihen pysty?
miten ostat junalipun Helsingin rautatieasemalta, jos et näe vuoronumerojärjestelmää?
miten ostat sen junamaatin tarjouslipun, jos et voi junamaattia käyttää?
miten pyydän apua itsepalvelukirjastossa?

Suurimmassa osassa paikoista on onneksi vielä joku, jolta kysyä, pyytää tai ruikuttaa. Mutta kuinka kauan?

Sitä paitsi, jos Suomessa yhteiskuntarakenne on sellainen, että alkutuotannossa ja jalostuksessa työskentelee hyvin vähän ja palvelualoilla hyvin paljon ihmisiä, niin mihin kummaan kaikki ihmiset työllistyvät, jos palveluala muuttuu itsepalvelualaksi?

2010-03-23T22:15:00.002+02:00

Ensin kuulin, että rikkaat länsimaat, mukaan luettuna Suomi, laskee kolmannesta maailmasta tulevien korkeakouluopiskelijoiden synnyttämiä kustannuksia kehitysyhteistyöksi. Toisin sanoen se, että koulutamme aasialaisia IT-osaajia tai filippiiniläisiä hoiva-alan työntekijöitä, jotka todennäköisesti jäävät töihin Suomeen tai ainakin länsimaihin, on pois kehitysmaille annettavasta tuesta.

Sitten kuulin, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kustannuksia Suomessa kustannetaan niin ikään kehitysyhteistyömäärärahoista, vaikka monet globaalin etelän ongelmista johtuvat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai siirtomaakaudesta ja kolonialismista, mitkä ovat pitkälti länsimaiden masinoima ilmiö.

Tänään kuulin, että Suomi ottaa sen kehitysmaille Kööpenhaminan ilmastokokouksessa lupaamansa tuen - mistäs muualta kuin kehitysyhteistyömäärärahoista.

Hävettää olla suomalainen. Hävettää olla valkoinen länsimaalainen. Hävettää ylipäätään edustaa sitä marginaalia maailmassa, joka aiheuttaa pahaa ja sitten pakenee vastuutaan. Ugh, olen puhunut!